Keski-iässä ei ole mitään hyvää (= terveiset kolmevitoselta)

Olen tänään 35vee ja totaalisessa kriisissä, en oikeesti osaa / halua vanheta enempää! Mitä hyvää tässä ikäistymisessä muka on paitsi se että lapset kasvaa? On masentavaa luopua omasta ulkonäöstä, vireydestä, hilpeydestä, nuoruuteen liittyvästä optimistisuudesta, tulevaisuuden suunnitelmista, spontaaniudesta, jopa bailaamisesta (joka tosin jäi taakse jo aikapäivää sitten), kaikesta sellaisesta elämänilosta mitä oli nuorena, tietämättömänä. En näe elämässäni mitään muuta hyvää ja ihanaa kuin lapset, ainoastaan lapset. Mieskin jaksaa enää hokea sitä kuinka olenkin jo niin vanhan ja väsyneen näköinen. Tällaista on siis tulla keski-ikään.