Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta on iän myötä tullut puheliaampi? Johtuuko yksinäisyydestä?
20.11.2024 |
Ennen olin tosi hiljainen, mutta nykyään koen tarvetta puhua vieraitten ihmisten kanssa. En halua, että olen vanhempana samanlainen kuin tätini, joka höpottää niin paljon, että muita välillä ärsyttää.
Huonointa asiassa on se, ettei se hyödytä mitään, sillä en ole sen paremmin saanut ystäviä eikä kukaan koskaan aloita keskustelua kanssani vaan minun pitää aloittaa kuten silloin, kun olin hiljaisempi.
Kommentit (24)
Minä olin lapsena ja nuorena ujo, mutta sitten nuorena aikuisena kyllästyin siihen itsensä ruoskimiseen ja orjailuun, ja aloin ajatella että paskat, ihan sama, ajatelkoot mitä haluaa, ja minä ajattelen niistä mitä haluan. Ei ole mitään menetettävää. En toki tykkää itseäni nolata, se on edelleen kauheaa jos niin käy, mutta en jaksa etukäteen enää vatvoa yhtään mitään, että uskaltaako, kehtaako tässä nyt sanoa jne. Kaikki ei musta tykkää, eikä tarvikaan, minäkään en tykkää kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla onnihan sama juttu ja yksinäisyydestä johtuu minulla. Yksin etätöissä päivät, ei kumppania. Ei ystäviä. Iskee oikein puheripuli jos jo kun kanssa pääsen juttusille. Ja nuorena olin ujo myös.
Mietitkö koskaan mitäköhän ihmiset sinusta ajattelevat, kun puhut niin paljon?
Mietin erittäin paljon. Joka kerta pohdin, että olinkohan taas liian puhelias. Toisaalta osaan kyllä olla hiljaakin.
Estot vähenee otsalohkon rappeutuessa. Saattoi olla ohimolohkokin, en ihan muista.
Paitsi että jälkeenpäin soimaa välillä itseään siitä että höpötinköhän liikaa etenkin omista asioistani :/