Jos ainoa lapsi menee hoitoon (=eskariin) ensimmäistä kertaa 6-vuotiaana, millainen voi hänen olettaa olevan verrattuna

Säännöt ei aina tunnu luonnistuvan taikka leikit kavereiden kanssa. Moni on jo tuntenut tarhakaverinsa kauan ja yhteiset leikit sujuvat hyvin, ja sitten lapsi joka ei välttämättä osaa leikkiä tai toimia ryhmässä, putoaa kelkasta.

Aina ei näin ole, mutta valitettavasti olen useimmiten nähnyt näin päin kuin toisin päin...

menee kumminkin edes sinne eskariin harjoittelemaan, eikä suoraan kouluun.



Itse ajattelen vähän samaa. Lapseni on ollut vaan kotona, Ei kavereita. Nyt kerhossa 5-vuotiaasta ja ensi vuonna eskariin.

Toivottavasti nyt kuitenkin on tottunut leikkimään muiden kanssa? Naapureitten? Serkkujen?

Toivottavasti on kuitenkin ollut hoidossa mummilla? Kummila? Kaverilla? Ettei nyt tule äidin luota ihan oikeasti ekaa kertaa muiden komennettavaksi.



Sitten ollaan pulassa, jos ei ikinä ole ollut missään muualla kuin kotona.

Itse olin samassa tilanteessa 6v:na ja olin tosi ujo lapsi. Ryhmään sopeutumisen vaikeus oli suurin itselläni, ei toisilla lapsilla. Olin tosi ujo, enkä uskaltanut olla juurikaan esillä. Ehkä olisin ollut rohkeampi ja puheliaampi ja enempi " suuna päänä" jos olisin ollut pienestä asti tarhassa.

Eskariin meno oli joka päivä yhtä vaikeaa puuroa.

mutta suhteellisen lyhyessä ajassa ei mitään eroa huomaa kotona hoidettujen ainokaisten tai ikänsä tarhassa olleiden välillä. Lapset ovat uskomattoman sopeutuvaisia. (tiedän että nyt tulee 20 vastausta joissa kiven kovaan väitetään toisin ;-) )

Pitää vaan reippaasti kestää se muutaman viikon siirtymävaihe, niin kaikki menee ihan varmasti hyvin!



T: pph, joka työskennellyt ryhmäavustajana eskariluokassa useamman vuoden

Siskon lapsi meni suoraan esikouluun. Oli siis ainoa lapsi kotihoidossa, kävi n.2kert viikossa seurakunnan kerhossa. Ja taisi hänellä olla pari harrastustakin alle 5v. (jokin satujumppa ja lasten kuvataidekoulu).



Millainen hänestä tuli:

Todella sosiaalinen yksilö (nykyäänkin työskentelee alalla, joka vaatii erittäin hyvät sosiaaliset taidot), tuli toimeen kaikkien kanssa. Erittäin laaja kaveripiiri.

Koulussa oli todella lahjakas, eli kaikessa sellainen " kympin oppilas" . Häneltä sujui kielet, matemaattiset aineet, kuin luovatkin kuin vettä vain. Ei vaatinut edes paljoa pänttäämistä.

Todistusten kerkiarvo oli aina yli 9:n kokoperuskoulun ajan, ja lukiossa jatkui sama linja. Oikea priimus.:)

Energiaa oli vaikka muille jakaa; kaiken ohella oli ahkera harrastaja jne. Monessa mukana siis.

(Ja vaikka murrosikä oli todella vaikea, uhmakas ja todellakin vanhempien hermoja koetteleva; apua haettiin uhmaamiseen sosiaalityöntekijän ja poliisinkin turvin, niin kaikesta huolimatta piti huolen omasta elämästään; ei antanut sen vaikuttaa/pilata koulunkäyntiä jne.)

Yliopistossa menestyi ja nautti opiskelusta ja lukemisesta.

Sai hyvän ja mielekkään ammatin, jossa on hyvä.



Kokonaisuudessaan erittäin sosiaalinen, positiivinen, auttavainen sekä ahkera yksilö.



Sillä tuskin oli siis mitään vaikutusta, että oliko vai eikö ollut päivähoidossa, vaan kyllä jokaisella lapsella on syntyessään se oma persoona, ja se miten sitä tuetaan jne. niin vaikuttaa yksilön kasvuun. Siskoni oli kyllä niin upea äiti (ja tietenkin lapsen isäkin oli aivan uskomaton, hyvä isä), että silläkin varmasti suuri tekijä tähän.

Hienon lapsen kyllä kasvattivat! :)



(Terkkuja jos tunnistat sisko-kulta!)