Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle 2024 osa 3.6
Kommentit (7634)
Oletan sun ymmärtävän että mä en voi ottaa yhteyttä vaikka kuinka sua ikävöin. Kaiken jälkeen ei rohkeus riitä. Joku raja mullakin tulee vastaan. Ottaisitpa sinä. Ikävä on edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki on jo sanottu, palstalla. Oikeassa elämässä ei mitään. Näillä mennään.
Sama fiilis on ollut jo pitkään. Oishan sitä oikeassa elämässä juteltavaa vielä toki paljon, kun ei kaikkea voi täällä sanoa. Mutta kaikki mitä täällä voi sanoa on tullut sanottua palstalla jo ajat sitten.
Kauniita unikuvia ihanimmalle 🧸
Mun sydän pakahtuu ja kukaan ei voi auttaa, koska kukaan ei saa tietää
Minä en pientä kiivastumista säikähdä, yks ukkosenjyrähdys vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "statuksesi"
Sinkku mikä sinkku, mutta ennemmin sinkkuna, kuin parisuhteessa vain, jotta olisi joku. Eli sinkkuna niin kauan kunnes kolahtaa kunnolla kumminkin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on "statuksesi"
Onnellinen yksineläjä. Ollut jo pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki yrittämään nukkumista 23.00! Minä sen tosiaan teen keskellä metsää paripussissa, mutta jokainen tyylillään -10 pakkasta kirkas taivas. Jos vapaehtoisia kaveriksi, niin kelpaa. Pikkuinen rakovalkea viereen avot! Ihanan lämmintä, mutta hengitys höyryää. Haavetta vai tulevaisuutta, miettikääpä sitä :)
Kauniita unia metsien miehelle 🌌
Viimeinen viestimme keskenämme oli 10.7. Sävy oli murheellinen. Olen sinuun ollut ihastunut toivottomassa tilanteessa ja sekös ahdistaa mua ja sua. Tunteilleni en voi mitään. Olet vaan mulle se ihana oma itsesi, ihan sama miten päin olet tai kuinka tukka sekaisin olisit tai kuinka pukisit itsesi tai jättäisit meikkaamatta. Sisältö ratkaisee: Tietäisit kyllä mitä me tehtäis yhdessä intohimoisesti aamut illat elämämme loppuun saakka. Sydän hajoaa, kun ajattelenkaan sitä. Miksi tämän piti mennä näin. Miksi mun piti menettää just sut. Ja nyt kun tiedän missä menet, et ehkä tiedä, mutta tiedän, niin mua ahdistaa. Koen sinusta mustankipeyttä, vaikken edes saisi. Tekisi mieli vaan sanoa suoraan ne kolme sanaa kaikkien kuullen välittämättä mistään. Tässä kohtaa tuntuu elämä masentavan epäreilulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän vie mun sydäntä?
Solmin sen kiinni omaani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M💜T
Matti ja Teppo?
Vauhti kiihtyy. Kaiken takana on nainen. 🎶
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletan sun ymmärtävän että mä en voi ottaa yhteyttä vaikka kuinka sua ikävöin. Kaiken jälkeen ei rohkeus riitä. Joku raja mullakin tulee vastaan. Ottaisitpa sinä. Ikävä on edelleen
Kerro vähän enemmän tunnisteita
Vierailija kirjoitti:
Kun kaikki on jo sanottu, palstalla. Oikeassa elämässä ei mitään. Näillä mennään.
Ja niin syntyy elämätön elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ja kaivatun etunimien ja sukunimien ekoja ei ole toistemme nimissä. I (i) kirjain on yhteensä meidän etu- ja sukunimissä 3kpl.
(Bläääh, tylsää vatkulointia tämmöinen)😂
Osuma. 🧡
Vierailija kirjoitti:
Oletan sun ymmärtävän että mä en voi ottaa yhteyttä vaikka kuinka sua ikävöin. Kaiken jälkeen ei rohkeus riitä. Joku raja mullakin tulee vastaan. Ottaisitpa sinä. Ikävä on edelleen
Eikö sun pitänyt olla meistä rohkeampi? Ja uskaltaisitko edes viestiinkään sitten vastata, jos minä sellaisen laittaisin. Et vastannut viimeksikään. Mun puolesta voit vastata siihen edelleen vielä. Onhan siitä aikaa, mutta väitä vaikka et vasta nyt huomasit sen.
Vierailija kirjoitti:
Perhoset vaihtuu peloiksi. Aina uudelleen.
Luotathan...
Vierailija kirjoitti:
Oletan sun ymmärtävän että mä en voi ottaa yhteyttä vaikka kuinka sua ikävöin. Kaiken jälkeen ei rohkeus riitä. Joku raja mullakin tulee vastaan. Ottaisitpa sinä. Ikävä on edelleen
No kun ei ole tietoja, otan kun sallit.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pientä kiivastumista säikähdä, yks ukkosenjyrähdys vaan
Paha olo pitää päästää ulos. Muuten se jää sisälle.
Ketju on lukittu.
En tajua, miksi joku alapeukuttaa. Oletteko itse kokeneet samaa, poikkeuksellisessa ympäristössä, täysin poikkeuksellista tapahtuma-anomaliaa, ja joka jää positiivisena mieleen? Lapset ei asuinsijojaan itse valitse. Muistoihin voi silti kertyä/kertyy monia positiivisia yksityiskohtia.
Onko ymmärryksessä vikaa, vai asenteessa?