Millä ihmeellä saisin 27-vuotiaan poikani työelämään tai edes kouluun? "En ole koskaan ajatellut meneväni töihin. Ei vaan ole mun juttu." 😢
Pelaa yöt pelejä ja nukkuu päivät. Kysyy aina unisena sängynpohjalta mumisten että kenelle hän muka on luvannut, että menisi tässä elämässä töihin. Sanoo haukotellen ettei varmasti pääsisi sängystä ylös, jos pitäisi mennä töihin. Kääntää kylkeä ja jatkaa nuokkumista.
Äitinä itkettää se, että olen näin pahasti epäonnistunut äitinä. Taloudellisestikin tekee tiukkaa elättää häntä.
Mitä tehdä?
Kommentit (295)
Laita omilleen. Siinä kohtaa tajuaa todellisuuden.
En ole juuri tuossa tilanteessa ollut, mutta kaksi eri lääkäriä totesi, että minun pitää mennä psykiatrille. Tuntuihan se oudolta, enkä osannut ottaa todesta, mutta osoittautui oikeaksi osoitteeksi, kun sinne vihdoin menin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppoa elää yhteiskunnan tuella. Pitäisi laittaa yhteismajoitukseen kuten armeijassa. Pieneen huoneeseen 10 tyyppiä kerrossänkyihin. Ei mitään omaa asuntoa Kelan piikkiin tai edes omaa huonetta. Yhteiset tietokoneet jotka ovat töitä eikä pelaamista varten. Pitäähän sitä olla kannustimia mennä töihin. Se että saa sitten oman asunnon ja pelata töiden jälkeen siellä.
Ei nuoria oteta mihinkään töihin ilman työkokemusta.
Jos jollain sukulainen joka palkkaa, on eri tilanne.
Hese, Subi, kaupan kassa jne.
Noihin on +300 hakijaa per paikka, ei oteta ilman koulutusta tai kokemusta.
Toisaalta jos tuossa iässä on parisuhdeasioissa ja seksissä täysin kokematon.. toivoa ei enää ole. Eikä siinä paljoa kannata töihin mennä muiden pilkattavaksi. Tuossa iässä miehen tulee olla jo erittäin kokenut naisten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että hänellä joku masennus tjsp. Kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin/soskuun tai mistä nyt saakaan apua.
Vai masennus. Laiska ja koukuttautunut pelaamaan yökaudet kun kerran äiti kaiken maksaa.
Meillä kotona katkeaa lasten huoneista sähköt kello 22:00, samoin nettiyhteys. Tai noh, katkeaisi, jos tilanne olisi AP:n kaltainen. Samoin oman huoneen ovi on etuoikeus joka pitää ansaita. Kuten on puhelinliittymä. Ja omasta mielestä hyvä ruoka. Jos asioita ruvetaan eskaloimaan, tippuu omille alaikäisille lapsille tasan tarkkaan:
- Katto pään päällä
- Ravinto, jonka maku on täysin toissijaista
- Vaatteet, jotka tulevat kirpparilta
- Terveyshuolto jos sitä tarvitsee
KAIKKI tämän yli menevät asiat ovat etuoikeuksia, joita saa vain ansaitsemalla.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä. Oma 8v. poikani pyytää saada tehdä palkattomien pikkukotitöiden päälle palkallisia kotitöitä. Siispä haravoi, tekee lumitöitä, pesee lattiat, kerää omenat jne. pientä korvausta vastaan. Mutta hänelle se euro tuntuu olevan suuri ja säästää sinnikkäästi. Kesällä ja syksyllä keräsi ämpäritolkulla mustikoita ja suppiksia kun lupasin ostaa jos kerää. Hoitaa partiokalenterien myynnin itse ja on ylpeä kun osaa ja saa myytyä. Tuossa iässä työnteko on vielä leikkiä, mutta arvokasta oppia, että ahkeruus kannattaa.
Sanoisin, että ole tuon poikasi kanssa nyt n. 20 vuotta myöhässä kasvatusasioissa. Mutta ehkä joku muu ottaa vinkistä vaarin.
Älkää antako lasten passivoitua pleikan ja tiktokin äärellä. Laittakaa rajat sille touhulle, te olette aikuisia, joten käyttäytykää kuten aikuiset. Lapset ulkoilemaan, liikkumaan, luontoon, harrastuksiin, pelien tilalle myös lautapelejä yhdessä pelaten, lukemista, perhea
Mihin 8-vuotias kokee tarvitsevansa rahaa? Tuota olen aina ihmetellyt, kun kerrotaan lapsista, jotka innostuvat palkkatöistä. Onko kotona puutetta rahasta? Vai onko niin, ettei noissa perheissä anneta lapsille mitään tasku- eikä viikkorahaa?
Kuulostaa masentuneelta. Sanoi kuka mitä tahansa, normaali ja terve mies ei halua elää tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian helppoa elää yhteiskunnan tuella. Pitäisi laittaa yhteismajoitukseen kuten armeijassa. Pieneen huoneeseen 10 tyyppiä kerrossänkyihin. Ei mitään omaa asuntoa Kelan piikkiin tai edes omaa huonetta. Yhteiset tietokoneet jotka ovat töitä eikä pelaamista varten. Pitäähän sitä olla kannustimia mennä töihin. Se että saa sitten oman asunnon ja pelata töiden jälkeen siellä.
Ei nuoria oteta mihinkään töihin ilman työkokemusta.
Jos jollain sukulainen joka palkkaa, on eri tilanne.
Hese, Subi, kaupan kassa jne.
Noihin on +300 hakijaa per paikka, ei oteta ilman koulutusta tai kokemusta.
Totta. Hakijoita on paljon enemmän kuin työpaikkoja.
Vierailija kirjoitti: Meillä kotona katkeaa lasten huoneista sähköt kello 22:00, samoin nettiyhteys. Tai noh, katkeaisi, jos tilanne olisi AP:n kaltainen. Samoin oman huoneen ovi on etuoikeus joka pitää ansaita. Kuten on puhelinliittymä. Ja omasta mielestä hyvä ruoka. Jos asioita ruvetaan eskaloimaan, tippuu omille alaikäisille lapsille tasan tarkkaan: - Katto pään päällä - Ravinto, jonka maku on täysin toissijaista - Vaatteet, jotka tulevat kirpparilta - Terveyshuolto jos sitä tarvitsee KAIKKI tämän yli menevät asiat ovat etuoikeuksia, joita saa vain ansaitsemalla.
Hyvä idea. Kotona vain pahaa ruokaa, niin se motivoi lapset muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Meillä kotona katkeaa lasten huoneista sähköt kello 22:00, samoin nettiyhteys. Tai noh, katkeaisi, jos tilanne olisi AP:n kaltainen. Samoin oman huoneen ovi on etuoikeus joka pitää ansaita. Kuten on puhelinliittymä. Ja omasta mielestä hyvä ruoka. Jos asioita ruvetaan eskaloimaan, tippuu omille alaikäisille lapsille tasan tarkkaan: - Katto pään päällä - Ravinto, jonka maku on täysin toissijaista - Vaatteet, jotka tulevat kirpparilta - Terveyshuolto jos sitä tarvitsee KAIKKI tämän yli menevät asiat ovat etuoikeuksia, joita saa vain ansaitsemalla.
Hyvä idea. Kotona vain pahaa ruokaa, niin se motivoi lapset muualle.
Tuskinpa AP:n lapsella esim on mitään muuta paikka missä syödä, mutta jos on niin hyvä homma. Sitten vaan seuraavaa askelta ottamaan itsenäistymisprosessissa.
Antaisin kuukauden aikaa hankkia työpaikka, muuten lentää pihalle. Tuossa ajassa kyllä löytää jonkun tavallisen hanttihomman. Kun poika pääsee työn makuun ja oppii olemaan normaalimpi ihminen, saattavat muutkin asiat alkaa motivoida enemmän, kuten itsenäistyminen ja jopa opiskelu. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti: Meillä kotona katkeaa lasten huoneista sähköt kello 22:00, samoin nettiyhteys. Tai noh, katkeaisi, jos tilanne olisi AP:n kaltainen. Samoin oman huoneen ovi on etuoikeus joka pitää ansaita. Kuten on puhelinliittymä. Ja omasta mielestä hyvä ruoka. Jos asioita ruvetaan eskaloimaan, tippuu omille alaikäisille lapsille tasan tarkkaan: - Katto pään päällä - Ravinto, jonka maku on täysin toissijaista - Vaatteet, jotka tulevat kirpparilta - Terveyshuolto jos sitä tarvitsee KAIKKI tämän yli menevät asiat ovat etuoikeuksia, joita saa vain ansaitsemalla.
Tuo on siitä elokuvasta perjantai on pahin
Sosiaalinen rohkeus ei ole vahvistunut ihmisten kohtaamisissa, ei ole ollut koulussa tai elämässä sopivaa mentoria, joka olisi nähnyt tai yrittänyt kaivaa miehestä hänen kykynsä ja rohkaista menemään kohti omaa juttuansa. Mutta ensiksi olisi katkaistava peliriippuvuus, jotta poika havahtuisi todellisuuteen ja hänen kanssaan pystyisi oikeasti keskustelemaan tilanteesta. Äiti tarvitsee tilanteeseen ulkopuolista tukea, jotain viisasta psykoterapeuttia yms.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos tuossa iässä on parisuhdeasioissa ja seksissä täysin kokematon.. toivoa ei enää ole. Eikä siinä paljoa kannata töihin mennä muiden pilkattavaksi. Tuossa iässä miehen tulee olla jo erittäin kokenut naisten suhteen.
Tilastokeskuksen mukaan suomessa on yli 100 000 nuorta miestä enemmän kuin saman ikäisiä nuoria naisia.
Väistämättä merkittävä osa nuorista miehistä jää seksuaalisesti kokonaan kokemattomiksi, neitsyiksi.
Suuri kysymys on mitä noilla ylijäämämiehillä tehdään joille ei omaa rakasta ole koskaan olemassakaan, eikä työpaikkaa, myösmiesten työttömyys on naisia suurempaa ja työt useammin YT-rumban runtelemalla yksityisellä sektorilla. Eutanasia tulkisi sallia, jotta nuo vailla tulevaisuutta oleva miehet voisi itse päättää jäävätkö koko elämäksi yksin ja työmmiksi, kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos tuossa iässä on parisuhdeasioissa ja seksissä täysin kokematon.. toivoa ei enää ole. Eikä siinä paljoa kannata töihin mennä muiden pilkattavaksi. Tuossa iässä miehen tulee olla jo erittäin kokenut naisten suhteen.
Höpöhöpö. Itse menetin neitsyyteni "vasta" 20 v, ja sitten olin yhden ja ainoan naisen kanssa seuraavat 7 vuotta. Vasta 30-vuotiaana aloin taas deittailemaan pitkän tauon jälkeen. Olin ollut toki pitkässä parisuhteessa, mutta lopulta "vain" yhden naisen kanssa, eli ns. kokematon. Helppoa oli kuitenkin hypätä takaisin deittailuun, ja naisia on tarjolla ehkä vähän liiaksikin. Koskaan ei ole liian myöhäistä kehittää itseään asiassa kuin asiassa, ei niin että ylenpalttinen romanttinen kokemus olisi mielestäni hyve tai itseisarvo, usein päinvastoin.
Jos ei pojasta muuten pääse eroon, hanki itsellesi oma vuokra asunto (esim yksiö) ja tee pojalle selväksi, että siellä ei ole tilaa hänelle ja muuta sinne. Jos on omistusasunto, myy se ja muuta kuten edellä.
Tuossa aloituksessa ei ole yhtään mitään siitä onko oikeasti asioista keskusteltu ja miten ihmeessä asiat ovat päässeet tuohon pisteeseen.. jos on todennut vaan aina suorilta käsin todennut ei tuosta pojasta ole mihinkään niin saa siinä pikkasen itseäänsäkin syyttää .. mutta miksi ihmeessä poika ei ole halunnut muuttaa pois .. luulis että haluaisi itsenäistyä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Meillä kotona katkeaa lasten huoneista sähköt kello 22:00, samoin nettiyhteys. Tai noh, katkeaisi, jos tilanne olisi AP:n kaltainen. Samoin oman huoneen ovi on etuoikeus joka pitää ansaita. Kuten on puhelinliittymä. Ja omasta mielestä hyvä ruoka. Jos asioita ruvetaan eskaloimaan, tippuu omille alaikäisille lapsille tasan tarkkaan: - Katto pään päällä - Ravinto, jonka maku on täysin toissijaista - Vaatteet, jotka tulevat kirpparilta - Terveyshuolto jos sitä tarvitsee KAIKKI tämän yli menevät asiat ovat etuoikeuksia, joita saa vain ansaitsemalla.
Tuo on siitä elokuvasta perjantai on pahin
Ei ole tuttu elokuva, minä törmäsin tähän filosofiaan ensimmäisen kerran Alcatrazin vankilamuseossa. Siellä oli myynnissä kylttejä joissa luki "You are entitled to food, shelter, clothing and medical attention. Anything else you get is a privilege". Minusta se oli hyvin ilmaistu, ja varmaan on ollut ihan totta sen ajan vankiloissa. Vanhemmaksi tultuani ymmärsin että ihan samaa periaatetta voi käyttää kasvatuksessa, jos ei pehmeämmät keinot tuota tulosta.
Mt-palveluihin tai psykiatrille.