Millä ihmeellä saisin 27-vuotiaan poikani työelämään tai edes kouluun? "En ole koskaan ajatellut meneväni töihin. Ei vaan ole mun juttu." 😢

Tuonne vaan katselemaan, eiköhän sieltä jotakin järkitekemistä löydy:

https://remotegamejobs.com/

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei olisi edes halunnut että muutan :D Passasi minua ja teki kaiken puolestani. Vasta 28v heräsin tuohon, että mitä ihmettä. Joo, en syytä äitiäni mutta olisi hän joskus voinut vähän kannustaa ja sanoa että hankippa asunto ja ala itsenäistyä. 

Tai sä oisit vaan aiemmin voinnu kasvattaa munat, ja tehä miten ite haluut, eikä kaikkeen pidä odottaa äidin lupaa

Näitä tapauksia on nykyisin paljon, omaankin tuttavapiiriin kuuluu kolme, joista yksi on kuollut, teki IM:n muutama vuosi sitten. Tavallisia, hyvintoimeentulevia perheitä, taustalla lapsen koulukiusaamista, tarkkaavaisuushäiriöitä, mt-diagnooseja, jotka jääneet hoitamatta. Isä ja äiti usein eri linjoilla asiasta, jolloin lapsi hyödyntää sitä. 

Tarvitset itse apua ongelman selättämiseksi ja lapsen saamiseksi omaan asuntoon. Häneltä löytyy varmasti selittävä diagnoosi jonka mukaan sitten apua saamaan. Useimmat näistä pojista ovat myös lihavia, sekin vaikuttaa tilanteeseen. Iso vyyhti purettavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei olisi edes halunnut että muutan :D Passasi minua ja teki kaiken puolestani. Vasta 28v heräsin tuohon, että mitä ihmettä. Joo, en syytä äitiäni mutta olisi hän joskus voinut vähän kannustaa ja sanoa että hankippa asunto ja ala itsenäistyä. 

Tai sä oisit vaan aiemmin voinnu kasvattaa munat, ja tehä miten ite haluut, eikä kaikkeen pidä odottaa äidin lupaa

Kuten sanoin, en syytä äitiäni, mutta hän olisi voinut olla kannustavampi ja tukea esim asunto asioissa, koska itse tiesi niistä enemmän. ja mulla ei juuri ollut muita keneltä kysyä. Eikö äidin kuulu olla se lapsen ensijainen tukihenkilö? Aina kun kysyin jotain niin sanoi ettei tiedä. Taisi olla vain tekosyy, ettei halua minun muuttavan. Sitten tapasin kumppanini myös ja hän alkoi auttaa ja tukea mua noissa asioissa. En silti ole katkera äidlleni ja nähdäänkin joka viikko. :)

Vierailija kirjoitti:

Tuonne vaan katselemaan, eiköhän sieltä jotakin järkitekemistä löydy:

https://remotegamejobs.com/

Lol, tiedätkö yhtään mitä pelinkin tekeminen vaatii, on täysin eri asia naputella jotain peliukkoa päivät pitkät kun olla tekemässä sitä. Tosta alotuksen kundista ei oo siihen:DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuskimpa se sun poikas mihinkään töihin pääse kun ei niitä töitä muillekaan ole jaossa, mutta miksi hän ei ole muuttanut omilleen?

Miksi muuten Suomessa patistetaan muuttamaan 18v omilleen mutta ulkkomailla asutaan jopa yli 30v perheen kanssa?

Puhun ihan omasta puolestani nyt, mutta en sitoutunut synnytyslaitoksella hyysäämään kakaraa aikuisenakin. Oletan, että häipyy kun tulee aikuiseksi. Pojille tuntuu tuo lähteminen olevan vaikeampaa koska heille kelpaa palvelut ja sitä vastaan mielellään menettää yksityisyytensä. Yritän tuota omaa aikuista lastani saada muuttamaan, mutta se ei tee elettäkään lähdön suuntaan ja sitä ulos kampeamaan nyt on jo pyydetty sossulta apua. Olen jo sanonut sille päin naamaa, että minulla on omakin elämä voisiko mennä elämään omaansa. Mitään ei tapahdu.

Kannattaisi heittää pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ota selvää alueesi mielenterveyden- ja sosiaalihuollon palveluista. Kuulostaa videopeliriippuvuudelta tuo oireilu. Se on tulossa uudessa ICD-koodistossa riippuvuusdiagnoosiksi.

2. Ota selvää alueesi mielenterveysjärjestöjen toiminnasta lähellä.fi nettisivujen avulla. Sieltä löytyy tekemistä, tukea ja seuraa pojallesi. Esimerkiksi Klubitaloilta on mahdollista ponnistaa työ-ja opiskeluelämään mukaan. Heillä on siihen laaditut palvelut ja toimintamallit.

Kyllä minäkin ravasin noissa nuorena mutta sielläkin syrjittiin. Tämä yhteiskunta on mätä!

Ymmärrän. Olen itsekin ehdotuksen antajana porukoissa helposti ulkopuolelle jäävä. Ainakin meillä on ollut eräällä Klubitalolla ihan hyvä henki, toisaalta sellaisia erityisesti herkille ryhmille suunnattuja paikkojakin olisi hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaikka tilaisit pojallesi esim. Thaimaasta tai Filippiineiltä rakastavan naisystävän? Siellä naiset vielä arvostavat miehiä ja haluavat palvella heitä. Tämä aasialainen nainen voisi rakastaa poikasi kuntoon ja hän löytäisi vihdoin syyn mennä töihin.

Inhottavaa sanoa, mutta tämä toimisi kuin junan hissi. Naisen takia todennäköisesti ottaisi itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vaikka tilaisit pojallesi esim. Thaimaasta tai Filippiineiltä rakastavan naisystävän? Siellä naiset vielä arvostavat miehiä ja haluavat palvella heitä. Tämä aasialainen nainen voisi rakastaa poikasi kuntoon ja hän löytäisi vihdoin syyn mennä töihin.

Inhottavaa sanoa, mutta tämä toimisi kuin junan hissi. Naisen takia todennäköisesti ottaisi itseään niskasta kiinni.

Totta on, mäkin muutin kumppanini takia, että voin olla rauhasssa hänen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Jos pelit ovat pojan intohimo niin yritä saada hänet opiskelemaan jotain millä hän voi tienata elantonsa pelaamalla. Esim. joku pelinkehittäjä.

 

https://www.studentum.fi/koulutushaku/pelialan-koulutus

Tätä kannattaa yrittää!

Ymmärrän poikaasi, itsekin olin 27v ennenkuin muutin omilleni toki olin jo muutaman vuoden ollut työelämässä. Vaikea nuoruus, koulukiusaaminen, isoveljeni itsemurha yritykset, toisen vanhemman tukeminen ja toisen välinpitämättömyys aiheuttivat armeijan jälkeen aikamoisen lamaannuksen minussa. Olin niin kauan tukenut perhettäni nuoresta pitäen etten osannut ajatella enää itseäni, katosin pimeyteen eikä mikään kiinnostanut, enkä voinut puhua kenellekään kun minuun oli aina turvauduttu mutta koin ettei minulla ollut ketään kehen turvautua. Pari ensimmäistä työvuotta meni elättäen ja tukien pikkuveljeäni kun eihän vanhempia sekään koskaan kiinnostanut. Kylmä paikka tämä maailma on.

Koita Ap jaksaa!

Turha miettiä mikä on mennyt vikaan, mieti mielummin miten kannattaa mennä eteenpäin.

Älä osta ruokaa kotiin. Mene itse ulos syömään lounas ja anna pojan olla nälissään. Inhottava kakara, ymmärrän että sua itkettää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuskimpa se sun poikas mihinkään töihin pääse kun ei niitä töitä muillekaan ole jaossa, mutta miksi hän ei ole muuttanut omilleen?

Miksi muuten Suomessa patistetaan muuttamaan 18v omilleen mutta ulkkomailla asutaan jopa yli 30v perheen kanssa?

Kunnes haetaan häätö keski-ikäisille passattaville. On hyvä, että Suomessa aikuiset ihmiset ottavat vastuun omasta elämästään eivätkä pyöri 40+ vuotta äitinsä helmoissa.

Nuoreni lähti 19v opiskelemaan ja muutti samalla omilleen toiselle paikkakunnalle. Kaikilla ei ole opiskelupaikka siinä 5 km säteellä.  

Jonkun ulkopuolisen tuen piiriin nyt ekaksi ja sitä kautta omaan asuntoon ja kouluun. Jos se on tuon ikäiseksi saakka pelannut ja nukkunut niin se ei ilman ulkopuolista tukea saa asuntoakaan hankittua saati mihinkään kouluun haettua. Tiukkana nyt. 

Tiedän liki 40-vuotiaan naisen joka edelleen asuu vanhemmillansa, ikinä ei ole asunut muualla. Sun poikas tulee todennäköisesti asumaan sun nurkissa kuolemaasi saakka jos et tee mitään asialle.

Telkkarissa pyörii jollain hömppäkanavalla ohjelma nimeltään "Rakastunut mammanpoikaan". Siinä näytetään tosi hyvin, että millaisia mammanpoikia ne pitkään napanuorassa roikkuneet aikuiset miehet on. Ja ne äiditkin on suorastaan hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuonne vaan katselemaan, eiköhän sieltä jotakin järkitekemistä löydy:

https://remotegamejobs.com/

Lol, tiedätkö yhtään mitä pelinkin tekeminen vaatii, on täysin eri asia naputella jotain peliukkoa päivät pitkät kun olla tekemässä sitä. Tosta alotuksen kundista ei oo siihen:DD

Juu tiedän. Ihan oikeassa olet ettei hänestä nykyisellään siihen tietenkään ole, koska on saanut koko aikuisikänsä syrjäytyä äitinsä helmoissa. Toisaalta potentiaalia voi hyvinkin olla kunhan motivaatio saadaan kohdilleen. Pelitkin pitää testata ennen julkaisua ja peliukon naputtelijoita tarvitaan sellaiseenkin ja moneen muuhunkin kuin vain "mahtikoodiguru" hommiin. Jos on aitoa kiinnostusta niin tekemisen, kurssien, koulunpenkin ja verkostoitumisen kautta voi päästä hyvinkin leivänsyrjään kiinni, eritoten jos on ns. "hyvä tyyppi".

Vierailija kirjoitti:

Taputat olalle ja kiität kun tämä on vapaaehtoisesti luovuttanut pois avaimensa onneen vetäytymällä työnhaku ja pariutumiskilpailusta. Näin jollain toisella on helpompaa saada töitä ja puoliso

Milloin hoksasit, että kyseessä on nimenomaan kilpaillu?

Näin anonyymisti kehtaan sanoa, että tajusin liian myöhään ettei satukirjamaista Hollywood rakkautta ole olemassakaan, vaan kilpailu on yhtä rujoa kuin eläinmaailmaassa. Jos olisin tajunnut edes parikymppisenä niin olisin ilmoittautunut mukaan ja myös käynyt niitä kouluja, käynyt salilla, kilpaillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potkaiset pihalle ton loisen. Saa hoitaa itse asiansa. Ei todellakaan sun homma enää! 

Tiedän etteivät kaikki äidit rakasta lapsiaan, mutta sitä en tiennyt että lastaan voi vihata.

Onneksi minä rakastan lastani, olen valmis tekemään kaikkeni hänen eteensä ja lapseni tietää sen. En myöskään ole saanut keneltäkään niin vilpitöntä rakkautta ja välittämistä kuin lapseltani. Minä onnenpekka :)

Rakastaminen on juuri sitä että lopettaa hyysäämisen aikuiselle lapselleen . Omien siipien pitää kantaa jo aikuisena, etenkin 28v. Mutta jotkut äidit ei halua luopua lapsestaan,pitävät heitä aina "vauvana".    Ap:lle,rahahanat kiinni ja kotipalvelu loppuu niin varmasti löytyy itsenäisyyttä. Se on äidin rakkautta.