Millä ihmeellä saisin 27-vuotiaan poikani työelämään tai edes kouluun? "En ole koskaan ajatellut meneväni töihin. Ei vaan ole mun juttu." 😢
Pelaa yöt pelejä ja nukkuu päivät. Kysyy aina unisena sängynpohjalta mumisten että kenelle hän muka on luvannut, että menisi tässä elämässä töihin. Sanoo haukotellen ettei varmasti pääsisi sängystä ylös, jos pitäisi mennä töihin. Kääntää kylkeä ja jatkaa nuokkumista.
Äitinä itkettää se, että olen näin pahasti epäonnistunut äitinä. Taloudellisestikin tekee tiukkaa elättää häntä.
Mitä tehdä?
Kommentit (295)
Meille työhaluisillekaan ei meinaa riittää töitä, niin miten näille työhaluttomille sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit näitä kasvattaa.
Haista p.
Olen ollut yh ja kaikki lapseni ovat koulutettuja, perheellisiä ja hyvissä ammateissa. Kauniit omat kodit, hyvä elintaso.
Veikkaisin että paremmat olot kuin sinulla!
Ei se niitä parempia ihmisiä tee.
Vierailija kirjoitti:
Ainut mitä voit tehdä on kertoa meille joilla lapset on vielä pieniä, että mikä menee pieleen kasvatuksessa että lapsesta tulee tuollainen?
Mä kerron. Ohjaa eteenpäin jos eivät itse tajua. Opiskelu ja sitten työpaikka. Ja kun lapsen talous toimii, niin omilleen. Viimeistään noin kaksvitosena. Jos nyt vähän opintojen alussa asuu vielä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ainut mitä voit tehdä on kertoa meille joilla lapset on vielä pieniä, että mikä menee pieleen kasvatuksessa että lapsesta tulee tuollainen?
Koulukiusaaminen siinä menee pieleen, yksi kahdesta kymmenestä vain joutuu koneen uhriksi.
Miten tuo on edes mahdollista? Etsivä nuorisotyö on nykyään noiden perässä kuin haukka hiiren.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että hänellä joku masennus tjsp. Kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin/soskuun tai mistä nyt saakaan apua.
Laiskuus, mukavuudenhalu ja saamattomuus eivät ole sairauksia eikä masennusta!
Omat lapset olen kasvattanut omatoimisiksi jo pieninä ja töihin menivät 15v:nä. Eipä ole ollut ongelmia
No ei ne sun lapset parempia ihmisiä sen takia ole että juoksevat oravanpyörässä
Mikä oravanpyörä se on, että hoitaa elämän perusasioita. Taidat olla palstan inkkeli mamman peräkammarista?
Vierailija kirjoitti:
Yh-äidit näitä kasvattaa.
Eli toisin sanoen isänsä hylkäämä.
Vierailija kirjoitti:
Ainut mitä voit tehdä on kertoa meille joilla lapset on vielä pieniä, että mikä menee pieleen kasvatuksessa että lapsesta tulee tuollainen?
Olen eri, mutta usein syy on läheisriippuvuus. Tehdään kaikki lapsen puolesta, jotta voi kokea itsensä korvaamattomaksi ja tärkeäksi. Yritetään pitää lapsi lähellä, ei edes haluta että hän muuttaisi pois, koska jäisi yksin.
Oma äitini oli tuollainen, ja veljeni on ap:n lapsen kanssa samassa jamassa. Itsellä onneksi oli sisäsyntyinen palo elää omillani ja tehdä omat rahani, ei saanut nujerrettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että hänellä joku masennus tjsp. Kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin/soskuun tai mistä nyt saakaan apua.
Laiskuus, mukavuudenhalu ja saamattomuus eivät ole sairauksia eikä masennusta!
Omat lapset olen kasvattanut omatoimisiksi jo pieninä ja töihin menivät 15v:nä. Eipä ole ollut ongelmia
No ei ne sun lapset parempia ihmisiä sen takia ole että juoksevat oravanpyörässä
Mikä oravanpyörä se on, että hoitaa elämän perusasioita. Taidat olla palstan inkkeli mamman peräkammarista?
Kohta uikutat jo että haluat lapsenlapsia.!
Vierailija kirjoitti:
Ainut mitä voit tehdä on kertoa meille joilla lapset on vielä pieniä, että mikä menee pieleen kasvatuksessa että lapsesta tulee tuollainen?
Jokainen perhe ja lapsi ovat erilaisia, ei kukaan voi antaa neuvoja ehkä pieniä vinkkejä. Täällä on muuten sellainen tyyli, että jos kerrot jostain onnellisesta asiasta, että olet onnellinen lapsistasi saat heti oksennusryöpyn ja halveksunnan niskaasi. Tyyliin älä puhu paskaa, ei ole totta.
Mutta uskokaa pois, on myös onnellisia lapsia, niitä jotka selviävät. On onnellisia vanhempia, niitä jotka ovat parhaansa tehneet ja onnistuneet.
Tsemppiä kaikille, on ihanaa olla äiti, vanhempi, isovanhempi!
Noh äläs nyt itseäsi soimaa ei se sun vika ole. Ei muakaan kiinnostunut nuorena työnteko vaan dataaminen ja viikonloppuisin ryypiskely oli suurimpia mielenkiinnon kohteita joten ymmärrän poikaasi. Oon nyt tasan 40 ja omasta mielestäni olen pärjännyt elämässä ihan ok.
Se johtuu siitä että ei tunne kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa, tunnet olevasi aina jotenkin syrjitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskimpa se sun poikas mihinkään töihin pääse kun ei niitä töitä muillekaan ole jaossa, mutta miksi hän ei ole muuttanut omilleen?
Miksi muuten Suomessa patistetaan muuttamaan 18v omilleen mutta ulkkomailla asutaan jopa yli 30v perheen kanssa?
Jos/ kun joku asuu ulkomailla pidempään lapsuudenkodissaan, syitä voi olla mm.
- työtön (ei valtiolta apua/ tukea/, korvauksia etc.)
- töissä, pienipalkkainen (palkka ei riitä asunnon vuokraamiseen/ ostamiseen)
jne.jne.
no ei niitä töitä ole vaikka ois koulussakin ollut
Alat periä vuokraa laiskurilta. Ja myös osa kotitöistä pakolliseksi. Tai sitten heität kadulle. Ihan itse olet soppasi keittänyt paapomalla aikuista ihmistä kuin jotain pikkulasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut mitä voit tehdä on kertoa meille joilla lapset on vielä pieniä, että mikä menee pieleen kasvatuksessa että lapsesta tulee tuollainen?
Jokainen perhe ja lapsi ovat erilaisia, ei kukaan voi antaa neuvoja ehkä pieniä vinkkejä. Täällä on muuten sellainen tyyli, että jos kerrot jostain onnellisesta asiasta, että olet onnellinen lapsistasi saat heti oksennusryöpyn ja halveksunnan niskaasi. Tyyliin älä puhu paskaa, ei ole totta.
Mutta uskokaa pois, on myös onnellisia lapsia, niitä jotka selviävät. On onnellisia vanhempia, niitä jotka ovat parhaansa tehneet ja onnistuneet.
Tsemppiä kaikille, on ihanaa olla äiti, vanhempi, isovanhempi!
Myös se työtön lapsi voi olla onnellinen. Semmoinen leuhkiminen on syvältä jos keulii silloin kun toisella on vaikeaa.
No tämän päivän työmaailma on aika toksinen. Jatkumoa yläasteelle. Joten poikasi ei jää paljosta paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuskimpa se sun poikas mihinkään töihin pääse kun ei niitä töitä muillekaan ole jaossa, mutta miksi hän ei ole muuttanut omilleen?
Miksi muuten Suomessa patistetaan muuttamaan 18v omilleen mutta ulkkomailla asutaan jopa yli 30v perheen kanssa?
Jos/ kun joku asuu ulkomailla pidempään lapsuudenkodissaan, syitä voi olla mm.
- työtön (ei valtiolta apua/ tukea/, korvauksia etc.)
- töissä, pienipalkkainen (palkka ei riitä asunnon vuokraamiseen/ ostamiseen)
jne.jne.
Mun ulkomaalainen ystävä ihmettelee, miksi lapset muuttaa niin aikaisin pois kotoa ja kauas pois vanhemmistaan ihankuin vihaisivat niitä. Sitten näkevät vain parin kk:n välein
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että hänellä joku masennus tjsp. Kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin/soskuun tai mistä nyt saakaan apua.
Laiskuus, mukavuudenhalu ja saamattomuus eivät ole sairauksia eikä masennusta!
Omat lapset olen kasvattanut omatoimisiksi jo pieninä ja töihin menivät 15v:nä. Eipä ole ollut ongelmia
No ei ne sun lapset parempia ihmisiä sen takia ole että juoksevat oravanpyörässä
Niinkö meinaat.
Maksavat veronsa ja elättävät ap:n poikaa. Ilman heitä se ei olisi mahdollista eli pientä arvostusta nyt!
Ilmeisesti olet samanlainen peräkammarinpoika ilman tulevaisuutta!
Veikkaan koulukiusaaminen -> masennus -> syrjäytyminen.
Netissä taas on tarjolla ystäviä, yhdessä tekemistä ja eskapismia. Pitäisi pystyä tarjoamaan oikeassa elämässä jotain mikä tuottaisi edes lähes yhtä paljon mielihyvää.