Poika vajaa 3-v ei suostu syömään kuin tiettyjä ruokia, onko muita?
Poika syö vain tiettyjä ruokia,esim. spaghettia ja jauhelihakastiketta, lihamakaronilaatikkoa, pinaattilettuja ja makkarakeittoa. Siinä ne melkein olivat mitkä kelpaa. Jogurtti pitää olla banaania, viilis menee, leipää söisi vaikka kuinka paljon, kasvikset/hedelmät (poikkeus banaani) eivät maistu. Aloitti päiväkodissa 3 vkoa sitten, aiemmin ollut pph:lla jossa söi kuulemma melko hyvin. Tarhassa ei ole kertaakaan tänä aikana syönyt ruokaa, maistaa sen pakollisen yhden lusikallisen ja sitten syö vain näkkäriä. Pojalla on kala-allergia, kalaa ei ole syönyt kuin kerran elämänsä aikana.
Onko muilla tällaista ronkelia pikku ihmistä, mitä asian suhteen ootte tehnyt? Tiedän että varmasti jossain vaiheessa alkaa syömään paremmin, nyt menossa oleva hirveä uhma varmasti vaikuttaa asiaan, ja myös hoitopaikan vaihto. Mutta tuntuu vaan pahalta kun ei syö aamupalalla, ei lounaalla eikä välillä myöskään välipalalla oikein mitään. Täytyy varmaan alkaa punnitsemaan poikaa, joko paino putoaa.
Olisin kiitollinen kokemuksistanne!
Kommentit (6)
oikeammin ajattelen, että tyttö tottuu tooosi hitaasti uusiin makuihin, ja millään niihin ei voi pakottaa. Jo vauvana tyttö söi vain muutamia makuja (maissisoseen avulla salaa syötettiin mukana jotain muuta pitkään..) Puurot maistuu, banaanijogurtti, peruna ja kastike (ilman kökköjä eli lihaa tms), makkara, muussi, makarooni-spagetti-nuudelit menee, kasvissosekeitto, raejuusto suuri herkku, vesimeloni ja banaani, leipä, juusto (vain tietty), yksi purkkiruoka 8kk ikäiselle tarkoitettu, mangosose, pari keksilaatua, pulla ja kuivat kakut (ei jäätelö, ei täytekakut ja muut herkut, ei karkki juurikaan jne.), suklaa maistuvat.
Riisiä inhoaa, samoin kaikkia kasviksia ja suurinta osaa hedelmiä. Ei syö marjoja. Ei kokolihaa, jauhelihaa joskus makaroonin seassa. Jne.Jne....
Tyttö kuitenkin kasvaa ja voi hyvin, annan päivittäin yhden multatabsin pureskeluvitamiinin varmuuden vuoksi kuitenkin, kun tuo tuorepuoli on erityisesti huono.
Päiväkodissa tyttö syö vaihtelevasti, mutta siellä onneksi saa puuroa 2x päivässä (aamulla ja välipalaksi) joten tyttö pärjää siellä hyvin. Kotona en anna vaihtoehtoja, syö sitä mitä muutkin (lapsille on välillä eri ruokaa kuin aikuisille, aikuiset syö esim. salaattia ja kokolihaa, mitä lapset ei halua). Jos ei ruoka maistu, tyttö itse hakee joskus purkkiruuan, tai pärjää sit leivällä ja raejuustolla seuraavaan ruokaan asti. Nälässä en ole varsinaisesti pitänyt, mutta en myöskään anna välipaloja kummemmin.
Naapurissa on oikeasti hyvin kitukasvuinen tyttö ja hänellä ymmärrän äidin tuskan noiden ruokien kanssa kun eivät maistu (tyttö on 2v ja lieneekö vielä 9kg painava, tuskin?).Omani kun kasvaa hyvin, olen päättänyt olla stressaamatta. Olen myös huomannut, että lapsen ruokahalu on vähentynyt viimeisten kuukausien aikana ja samalla vartalon malli muuttunut eli se ' vauvapyöreys' on häviämässä. Eli ruokamäärien muutos voi liittyä myöskin ihan luonnollisesti kasvun vaiheisiin. Toisinaan maistuu isommat annokset, toisinaan vain vähäiset.
Ollut aina nirso/valikoiva/hankala vaikka on pienestä pitäen maistatettu kaikkea.. Oksentaa ruuan lopuksi kaikki pois jos " pakotettu maistamaan/syömään" .
Outoa myös että ei pidä " mistään mistä lapset yleensä" (marjat, hedelmät, jogurtit...), ei syö lainkaan hedelmiä tai kasviksia/vihanneksia vapaaehtoisesti - vain ruuan seassa soseena, ettei saa pois..
Neuvolassa keskusteltu: geenit voivat periytyä, itse en syö myöskään juuri lainkaan. Mutta lapselle olen kyllä tarjonnut ja yrittänyt opettaa..
Niin samalla tavalla menee....
Meillä kohta 3v täyttävä poika ja on laitokselta saakka ollut huono syömään. Syö vaihtelevalla menestyksellä leipää (päälle kelpaa vain margariini, maksamakkara tai kinkku), jogurttia(vain banaania), kanavilokkia, nakkia, kananmunaa, makkarakastiketta, spagettia+jauhelihaa, makaronilaatikkoa, ranskalaisia ja pinaatti- + tavislettuja (vain sokru kelpaa päälle).
Tuoreruoasta syö vain vesimelonia, omppua ja joskus harvoin kurkkua.
Puuro menee myös joskus alas.
Ennen jaksoin tuputtaa pojalle ruokaa ja syöttelin poikaa, kun ei itse " osaa" ...eli siis pompottaa äitiä. Oma järki ei ymmärtänyt, että jos iltapala on syöty klo20, että seuraavana aamuna klo9 ei ole muka nälkä!!! Eli tuputin ja tuputin ja uhkailin ja suutuin ja menetin hermoni, mutta mikään ei asiaa muuttanut, poika ei syönyt...
Nyt teen sitten niin, etten tee asiasta suurta numeroa. Tarjoan sitä mitä on siksi päväksi suunniteltu (ihan taviskotiruokaa) ja laitan lautaselle pojan eteen (yleensä tulee kommentti - " emmä tykkää" , vaikkei ole maistanut) ja jos alkaa pelleilemään, käsken syömään kiltisti tai ruoka-aika menee ohi ja äiti ottaa lautasen pois. Jos ei käytös muutu ja poika ei koskekkaan ruokaan, otan ruoan pois ja kerron, että seraava ruoka tulee vasta myöhemmin, ennen sitä saa vain vettä (joskus tuntuu täyttävän masuansa mehulla, jota joisi litroittain, sen takia vain vettä). Pöydässä pitää istua kunnes muut ovat syöneet.
En sitten anna MITÄÄN ennen seuraavaa ateriaa, edes leipää, koska pojan on opittava, että nälkään syödään ruokaa ja oikeisiin aikoihin, välipaloja ei maistella.
Yleensä seuraavalla...tai viimeistään sitä seuraavalla aterialla syö jo paremmin.
Voin hyvin pitää poikaa " nälässä" sen ateriavälin koska ei ole mikään ruipelo tai heikko, vaan kasvaa hyvin ja jaksaa telmiä ja leikkiä.
Olen samaa mieltä kuin nro:2, että syö sen minkä tarvitsee, ei kannata ottaa turhaa stressiä, mutta pidä tiukat syömisajat kuitenkin. Älä tarjoa välipaloja/herkkuja jos ei syö ruoka-aikana mitään.
nm: " hyttynenkin syö enemmän kuin meidän poika" ;o)
Muutamalla ystäväni lapsella on ollut aivan sama päiväkodin alettua eli lapsi on tehnyt melkein totaalisen ruokalakon. Syömättömyyttä on kestänyt muutaman viikon, mutta sitten ovat alkaneet syödä ihan normaalisti myös päiväkodissa. Käsittääkseni päiväkoti tekee pääsääntöisesti hyvää nirsommille lapsille eli siellä syövät hyvin ja kotona sitten ovat hankalampia ruokapöydässä.
Joku kommentoi, että geenit tai vanhempien esimerkki vaikuttaa. Lähipiiriä seuranneena voisin pitää tätä hyvinkin mahdollisena. Meillä esimerkiksi aamupuuro ei uppoaisi lapsille (3v3kk ja 1v3kk), ellen itse söisi samaa. Myös ruokajuomana meillä on maito-vesi-piimä -linja koko porukalla. Olisi vaikea perustella tuollaiselle uhmakkaalle 3-vuotiaalle, miksi äiti voi ottaa vaikka kokista, kun lapset joutuvat juomaan maitoa. Olemme miehemme kanssa kaikkiruokaisia ja alusta asti ollaan totutettu lapsiakin siihen. Jos ollaan päätetty hakea vaikka kiinalaista, koko porukka syö samaa. Jos tulee vieraita ja syödään fajitaksia, myös perheen pienimmälle kasataan annos niistä aineksista tietenkin vähemmillä mausteilla. Hedelmiä pilkon melkein joka päivä isolle lautaselle ja syödään porukalla niitä. Kaikki ei tietenkään maistu, mutta sitten vaan valkataan uusia makuja yhdessä kaupasta ja parin viikon päästä taas kokeillaan uudestaan niitä, jotka eivät aiemmin tehneet kauppaansa.
Me vanhemmat syömme paljon salaattia ja sen opettaminen on ollut mielestäni hankalinta. Avuksi otettiin salaatinkastike, jonka kanssa meidän 3-vuotias vetäisee reilun annoksen vaikka kreikkalaista salaattia oliiveineen, fetoineen ja sipuleineen.
Lyhyesti sanottuna periaate on se, että kaikki syövät samaa ja jos se ei kelpaa, sitten voi odottaa seuraavaan ruoka-aikaan. Kyllä ainakin meidän ikiliikkujat sitten syövät vaikka vähän pahempaakin ruokaa, kun on nälkä ;-).
Jos meidän pienikokoinen murkku saisi päättää mitä syödää, ruokalistalla olisi lihaa eri muodoissa ja kala rajoitetusti. Kaikki muu on hänen mukaansa lisuketta ja niistä menee peruna ja makarooni / spakeeti kohtuudella, maustamaton riisi kun ei ole vaihtoehtoja. Kasvikset ja hedelmät annostelen lautaselle. Maitotuotteista käy juusto ja kaakao. Poika on aina yrittänyt kovasti nirsoilla myös ruuan määrässä ja siitä syystä usain annostelen ruuan lautaselle. Yleensä olen ilmoittanut, että tätä nyt on ruokana, pöytään tulet ja muuta ei tarjota piste. Pahimmillaan olen lämmittänyt iltaruuan sitten iltapalle ja jo maistuu. Oksentelua oli myös meillä n.12-13v ja silloin otin yhteyttä jo perheneuvolaan. Osittein asiaan vaikutti yläasteelle siirtyminen ja sen jännitys. Pojalla on melko vahva oireinen asperger oireyhtymä ja tähän kuuluu voimakas nirsoilu ruuista. Jopa niin paljon, että henkilö voi/ haluaa syödä vain tietyn valmistajan ruokaa ( onneksi ei meillä). Aspergeriin kuuluu tietysti paljon muutakin kuten sosiaaliset vaikeudet, juuttumiset toiminnoissa jne. Pojalla on myös tunto- ja kuulo yliherkkyyttä. Pikkulapsena ihmettelimme kun muksu söi miten voimakasmakuista vain, kunnes jossain vaiheessa maustamattomassa kaurapuurossakin oli liikaa maustetta. Silloin tajusimme, ettei poika ollut maistanut ensimmäisiin pariin vuoteen mitään. Aikanaan vuosien aikana tilanne tasaantui. Tiedän myös aikuisia, joilla on tavanomaista tarkempi makuaisti / suun tuntoaisti ja heidän voi olla vaikea syödä epämielyttävältä tuntuvia / maistuvia ruokia.
Uhmaikäisen nirsoilu voi tosiaan olla uhmaa äitiä (meillä pienempi harrastaa juuri tätä nirsoilua, mutta syö kun ei ole vaihtoehtoja ja syö runsaasti hedelmia ja vihanneksia sekä vähämmän lihaa) tai muuttunutta tilannetta vastaa. Samalla olisi hyvä muistaa että, taustalla voi olla muutakin. Jos lapsella on muutenkin tuntoyliherkkyyttä, voivat ruuatkin tuottaa ongelmia. Aspergerissa juututaan kapealaiseen ruokavalioon. Allergiat ilmenevät joskus tieytstä ruoka-aineesta totaalisena kieltäytymisenä. Pääasia on, että lapsi oppii maistamaan kaikea tarjottavaa ikätasolleen sopivaa ja usein muutaman maistokerran jälkeen tottuukin ruokaan. Allergiat pitää tieysti ottaa tosissaan.
Meillä on välillä auttanut viaton kommentti " Ai kun hyvää ja kiva kun muut saavatkin sitten enemmän kun sinä et tykkää" ja välillä pieni jälkiruokaherkku ihmeesti motivoi syömään ruuan reippaasti.
Koitetaan jaksaa nirsoilijoitemme kanssa, me aikuiset päätämme kuitenkin loppujen lopuksi mitä ja milloin syödään.
että lapsesi syö sen verran kuin tarvitsee. Itse toimisin niin, että jos päiväkodissa ruoka ei maista, antaisin lapsen mieliruokia päivällisellä/illalla kotona (en tarkoita herkkuja, vaan esim. juuri spaghettia yms.). Varmasti ottaa takaisin sen, mitä ei ole päivällä syönyt. Näin siis siihen saakka, kunnes (niin yleinen) " ronkelikausi" menee ohitse. Monet tankkaavat kotona, jos päivällä syöminen hoidossa on jäänyt huonoksi. Osa taas syö hoidossa hyvin, kotona ei millään. Eli lapsi osaa kyllä säännöstellä terveenä ollessaan syömisiään. Ja kuten itsekin mainitsit, muutokset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti lapseen, nälkään ei terve lapsi itseään kuitenkaan näännytä, jos ruokaa on saatavilla.