Miten seurustelukuviot etenee aikuisena?
Kauanko tapaillaan ennen seurustelun alkamista ja sovitaanko siitä seurustelusta yleensäkään erikseen vai ajaudutaanko siihen vaan? Ja mitä se seurustelu aikuisena tarkoittaa? Ja miten tämä kaikki voi olla näin sekavaa ja vaikeaa, teininä ja nuorena oli paljon helpompaa. Nyt oon yli 30v.
Olen tutustunut mieheen, joka on todella kiinnostunut ja puhuu musta sen "omana", kutsuu kullaksi jne. vaikka ei seurustella vielä, luultavasti. :D Ja kiinnostunut olen kyllä, tietysti pelottaa sen seitsemän sataa asiaa.
Ihan pihalla oon näistä kuvioista!
Kommentit (34)
Ei aikuisena enää arvailla kuten teinit. Toisen kanssa voi ihan avoimesti ja reilusti keskustella siitä, seurustellaanko vai ei ja mitä se seurustelu kummallekin tarkoittaa. Ja vaikka sopia, että jutellaan aina, kun tilanne tuntuu muuttuneen.
Jos olisin ap, kysyisin, miksi hän kutsuu minua omakseen, jos kerran asia on epäselvä. En minä kyllä kullaksi ja omaksi kutsuisi muita kuin seurustelukumppaneita, mutta makuja ja tulkintoja on monia.
Kyllähän tuo miehen puolelta selvältä peliltä vaikuttaa, kysy suoraan. :) Me oltiin tapailtu n. 1,5 kk (kirjoiteltu n. 1 kk tätä ennen), kun yhden baari-illan jälkeen mun luo kävellessämme kysyin, että "mun kaveri kysyi että seukkailettekste niinku, niin mitä mä vastaan?". :p Mies vastasi, että sano että seukkaillaan... Olihan se melko selvää kauraa ennen tuotakin, mutta asiasta ei oltu kuitenkaan "sovittu".
Jaa mitäkö se tarkoittaa? No kaiketi se samaa tarkoittaa kuin nuorena; ei tapailla muita, suunnitelmissa otetaan toinen huomioon yms.
Oi, ne oli ihania aikoja... Tutustumista, ihastumista, hellyttävän kömpelöitä (puolin ja toisin) välittämisen osoituksia ja kauniita sanoja... :) Mies sanoi myös muutaman kerran ennen tuota mua kullakseen, kyllä kutkutti mukavalla tavalla!
Meillä oli tilanne että kumpikin deittailtiin suht ahkerasti tahoillamme, joten oli tarpeen sopia että nyt jätetään nyt ne muut miehet ja muut naiset pois kuviosta ja keskitytään tutustumaan ihan vain toisiimme. Tämä keskustelu käytiin ensimmäisillä treffeillä, mutta takana oli jonkin verran sähköpostinvaihtoa - nettideitistä oli siis kyse.
Seurustelu oli ensin treffailua, siis kodin ulkopuolella, ja olisikohan ollut kahden viikon kuluttua alettiin viettää illat minun luonani. Ehkä sanoisin että se oli se vaihe jossa muutuin "tyttöystäväksi".
että tavattiin kapakassa, juteltiin, mentiin mieheni luo yöksi ja sit sovittiin seuraava tapaaminen. Viikon päästä asuttiin käytännössä yhdessä, vaikka mies piti asuntoaan vielä 7 kk.
Siksi en ehkä oikein haluakaan kysyä, miksi kutsuu omakseen, kun mies tuntuu niin paljon varmemmalta, että tässä ollaan suhteessa kuin minä. Vaikka en haluaisikaan, että mies tapailisi nyt muita. Eikä tapailekaan, ja itsestänikin se tuntuisi väärältä nyt tavata muita. Mutta käytännössähän tämä ei siis eroa seurustelusta? Ja silti musta tuntuu, että seurustelu on liian aikaista, kun ollaan juuri tutustuttu ja tavattu vasta pari kertaa. Mutta mitään muuta en pysty ajattelemaan kuin tätä miestä ja seuraavaa tapaamista odotan kuin kuuta nousevaa... Silti vaan tuntuu, että nopeasti mennään. Ja silti haluankin mennä.
Perhoset vatsassa ja tämä kutkuttava tunne on kyllä ihanaa! :)
niin vastahan siinä tutustutaan ja mietitään, haluaako tuon kanssa seurustella vai ei. Ehkä ei nyt ihan näin nopeasti kannata ottaa tuollaisia asioita puheeksi, jos se on vakavaa, niin kyllä asiat etenee ihan omalla painollaan.
Eli sovin suoraan miehen kanssa seurustelusta ja mitä se kummallekin tarkoittaa. Esim.minulle se tarkoittaa aktiivisesti muiden kumppanien tapailun/skannailun lopettamista ja tietynlaista tähtäämistä yhteiseen tulevaisuuteen (minulle perheen petustamiseen ja avioliittoon). Olen jokaisen seurustelukumppanini kanssa voinut ajatella avioliittoa mahdollisuutena, ja jollen enää jostain syystä, olen päättänyt suhteen (helpommin tai vaikeammin puolin tai toisin).
Nykyisessä suhteessani tapailumme n.1.5kk ennen seurustelua. Tämä tapailu sisälsi mm.yhteisen matkan, mutta ei juurikaan esim.perheiden tapaamista. Tänä aikana tapasin vielä yhtä eksääni ja puhuimme menneitä ja tulevia selväksi. Lisäksi tapailuaikana kävin läpi tunteitani miestäni kohtaan, eli syttyvätkö ne vai jääkö suhde ystävyydeksi. Mies kesti tämän epävarmuusjakson ennen seurustelua hienosti (myöhemmin opin, ettei kaikki ollut niin selvää hänellekään) ja on nykyisin aviomieheni ja lasteni isä. Olimme tavatessamme 25 ja 30v.
niin vastahan siinä tutustutaan ja mietitään, haluaako tuon kanssa seurustella vai ei. Ehkä ei nyt ihan näin nopeasti kannata ottaa tuollaisia asioita puheeksi, jos se on vakavaa, niin kyllä asiat etenee ihan omalla painollaan.
Kun mies tuntuu jo seurustelevan, ainakin käyttäytyy mun mielestä niin. Ja mulla ei oo aavistustakaan tämän ikäisenä seurustelun koodistoista. :D Mies on muutaman vuoden mua nuorempi, mahtaako käytös johtuakin siitä..? En tiedä, varmaan tuun hulluks. :D
ap
Ihana lukea muiden kokemuksia. :) Lisää?
t. ap, joka ei osaa keskittyä tänäänkään yhtään mihinkään...
ollaan puoli vuotta tapailtu, mies tykkää musta kuulemma "ihan hirveesti" ja on ihan sillä mielellä että haluaa vakavan suhteen ja lapsia mutta ei ole vielä varma meistä koska mulla on lapsia ja olen vanhempi ja miettii miten vanhempansa suhtautuvat ja hyväksyvätkö mun lapset hänet ja haluaako ylipäätään uusperheen jne.
En nyt tiedä seurustellaanko me, tuntuu että tuolle miehelle seurustelu on suunnilleen sama kuin kihlautuminen, että seurustella voi vasta kun on ihan varma.
ettei mies puolessa vuodessa tiedä, haluaako seurustella vai ei... Ja hattua nostan, että jaksat roikkua ja odottaa. Itse alkaisin vetäytyä ihan sen takia, että näkisin, tuleeko mies perässä. Jos ei, se olis siinä, jos joo, ni varmaan sit jo olis valmis tunnustamaan, että seukataan.
Miten teillä käytännössä tuo suhde toimii? Tapaako mies sua lasten nähden? Ootteko käyneet toistenne vanhemmilla? Onko teillä yhteisiä kavereita? Vai tapaatteko vain kahdestaan ilman perheitä ja lapsia ja muita kuvioita? Mitä teette, kun tapaatte? Siis onko kyse muustakin kuin seksistä?
Kuinka paljon mies on nuorempi sua? Meillä ikäero 7 vuotta eikä miehellä ole lapsia, mulla on. Senkin takia tuntuu hurjalta, ku hän on niin varma ja kovasti hommassa mukana. Ei ole tavannut lapsia vielä eikä tule tapaamaankaan ihan heti. Mietin myös sitä tässä omassa jutussa, että onko tuolla miehellä kauhea kiire seurustelemaan ihan seurustelemisen takia, ja onko kyse minusta ollenkaan..? Jotenki tuo liika innostuskaan ei vaikuta näin alkuvaiheessa vain hyvältä.
On tässä miettimistä, nuorempana oli niin paljon helpompaa! :D
ap
on useita kumppaneita samaan aikaan ja halutaan hengailla ilman sen kummempia sitoumuksia. Itse olen tarkka, että asioista puhutaan ja että molemmille on selvää missä mennään. Minusta tapailu on ok, mutta en halua, että samaan aikaan tapaillaan muita. Ja olen tämän selkeästi sanonut. Jos se ei miehelle sovi, niin sitten seuraava kehiin.
Kun on tapailtu jonkun aikaa ja tuntuu, että yhdessä vietetään paljon aikaa jne.. olen suoraan kysynyt, että seurustellaanko me? Ja siitä mitä se molemmille tarkoittaa.
Suosittelen ihan suoraan puhumista sillä kaikilla on omat käsityksensä tapailusta, seurustelusta ja yleensäkkin yhdessä olemista. Olenpa jopa törmännyt mieheen jonka mielestä ennen avioliittoa saa painaa vaikkaa kymmentä naista samaan aikaa ja kenellekkään ei tarvitse olla uskollinen. Vasta kun jonkun kanssa on menty naimisiin ja pappi sanonut aamen.
Minusta tapailu on ok, mutta en halua, että samaan aikaan tapaillaan muita. Ja olen tämän selkeästi sanonut. Jos se ei miehelle sovi, niin sitten seuraava kehiin.
Kun on tapailtu jonkun aikaa ja tuntuu, että yhdessä vietetään paljon aikaa jne.. olen suoraan kysynyt, että seurustellaanko me? Ja siitä mitä se molemmille tarkoittaa.
Ymmärsinkö oikein?
ap
Ootteko pannu, siitä kai se raja menee
mutta en seurustella. Enkä halua, että kumpikaan tapailis nyt muita. Ja tuota tapailemisen ja seurustelun eroa nyt etsin...
ap
Ootteko pannu, siitä kai se raja menee
Ok, sit me vaan tapaillaan. :D
ap
Mies on minua 9v nuorempi. Asiaan on vaikuttanut sekin että olin raskaana kun alettiin tapailemaan, nyt on pieni vauva. Joten aika sekava tilanne ollut. Mies tavannut vauvan ja esikoisen (teini), ollaan tavattu kun keskimmäiset isällään joka siis vauvankin isä, mutta ei olla haluttu nyt vielä lapsia vetää tähän mukaan ennenkuin on varmaa tämä plus erosta riittävän kauan aikaa. Ennen vauvaa tavattiin miehen luona tai käytiin yhdessä jossain, nyt minun luonani siis ja kerran oltu bilettämässä yhdessä. Nämä on olleet arki-iltatapaamisia kun vauva kitisee tuossa mukana :D lähinnä sylikkäin loikoiltu ja kateltu leffoja ja pussailtu ym, seksiä ei ollut moneen viikkoon synnytyksen jälkeen..lähinnä kai mies sitä jännittänyt ja tuota teiniä seinän takana:D
Ei olla tavattu toistemme vanhempia, hän jännittää hyväksyvätkö hänen vanhempansa minut lapsineni. Hänen kavereitaan olen tavannut kyllä, en tiedä kuinka moni heistä tietää että olen vanhempi, pitivät samanikäisenä kunnes yhdelle kerroin ikäni. Tosi mukavia kyllä olivat minulle:)Mahahan mulla oli silloin. Yhteisiä kavereita meillä ei ole.
Minä taas ihmettelen että mies ei ole siinä puolessa vuodessa lähtenyt karkuun, minulla kuitenkin suurperhe, vauva ja vanhin lapsi kohta täysi-ikäinen. On sillä kuulemma käynyt mielessä... Että sikäli aika harvinaislaatuinen yksilö kyseessä. Vauvoista ja imetyksestäkin näkyy tietävän, epäilen että lukee tätä palstaa xD
t. 14
ettei mies puolessa vuodessa tiedä, haluaako seurustella vai ei... Ja hattua nostan, että jaksat roikkua ja odottaa. Itse alkaisin vetäytyä ihan sen takia, että näkisin, tuleeko mies perässä. Jos ei, se olis siinä, jos joo, ni varmaan sit jo olis valmis tunnustamaan, että seukataan.
Miten teillä käytännössä tuo suhde toimii? Tapaako mies sua lasten nähden? Ootteko käyneet toistenne vanhemmilla? Onko teillä yhteisiä kavereita? Vai tapaatteko vain kahdestaan ilman perheitä ja lapsia ja muita kuvioita? Mitä teette, kun tapaatte? Siis onko kyse muustakin kuin seksistä?
Kuinka paljon mies on nuorempi sua? Meillä ikäero 7 vuotta eikä miehellä ole lapsia, mulla on. Senkin takia tuntuu hurjalta, ku hän on niin varma ja kovasti hommassa mukana. Ei ole tavannut lapsia vielä eikä tule tapaamaankaan ihan heti. Mietin myös sitä tässä omassa jutussa, että onko tuolla miehellä kauhea kiire seurustelemaan ihan seurustelemisen takia, ja onko kyse minusta ollenkaan..? Jotenki tuo liika innostuskaan ei vaikuta näin alkuvaiheessa vain hyvältä.
On tässä miettimistä, nuorempana oli niin paljon helpompaa! :D
ap
Mies on minua 9v nuorempi. Asiaan on vaikuttanut sekin että olin raskaana kun alettiin tapailemaan, nyt on pieni vauva. Joten aika sekava tilanne ollut. Mies tavannut vauvan ja esikoisen (teini), ollaan tavattu kun keskimmäiset isällään joka siis vauvankin isä, mutta ei olla haluttu nyt vielä lapsia vetää tähän mukaan ennenkuin on varmaa tämä plus erosta riittävän kauan aikaa. Ennen vauvaa tavattiin miehen luona tai käytiin yhdessä jossain, nyt minun luonani siis ja kerran oltu bilettämässä yhdessä. Nämä on olleet arki-iltatapaamisia kun vauva kitisee tuossa mukana :D lähinnä sylikkäin loikoiltu ja kateltu leffoja ja pussailtu ym, seksiä ei ollut moneen viikkoon synnytyksen jälkeen..lähinnä kai mies sitä jännittänyt ja tuota teiniä seinän takana:D
Ei olla tavattu toistemme vanhempia, hän jännittää hyväksyvätkö hänen vanhempansa minut lapsineni. Hänen kavereitaan olen tavannut kyllä, en tiedä kuinka moni heistä tietää että olen vanhempi, pitivät samanikäisenä kunnes yhdelle kerroin ikäni. Tosi mukavia kyllä olivat minulle:)Mahahan mulla oli silloin. Yhteisiä kavereita meillä ei ole.
Minä taas ihmettelen että mies ei ole siinä puolessa vuodessa lähtenyt karkuun, minulla kuitenkin suurperhe, vauva ja vanhin lapsi kohta täysi-ikäinen. On sillä kuulemma käynyt mielessä... Että sikäli aika harvinaislaatuinen yksilö kyseessä. Vauvoista ja imetyksestäkin näkyy tietävän, epäilen että lukee tätä palstaa xD
t. 14
ettei mies puolessa vuodessa tiedä, haluaako seurustella vai ei... Ja hattua nostan, että jaksat roikkua ja odottaa. Itse alkaisin vetäytyä ihan sen takia, että näkisin, tuleeko mies perässä. Jos ei, se olis siinä, jos joo, ni varmaan sit jo olis valmis tunnustamaan, että seukataan.
Miten teillä käytännössä tuo suhde toimii? Tapaako mies sua lasten nähden? Ootteko käyneet toistenne vanhemmilla? Onko teillä yhteisiä kavereita? Vai tapaatteko vain kahdestaan ilman perheitä ja lapsia ja muita kuvioita? Mitä teette, kun tapaatte? Siis onko kyse muustakin kuin seksistä?
Kuinka paljon mies on nuorempi sua? Meillä ikäero 7 vuotta eikä miehellä ole lapsia, mulla on. Senkin takia tuntuu hurjalta, ku hän on niin varma ja kovasti hommassa mukana. Ei ole tavannut lapsia vielä eikä tule tapaamaankaan ihan heti. Mietin myös sitä tässä omassa jutussa, että onko tuolla miehellä kauhea kiire seurustelemaan ihan seurustelemisen takia, ja onko kyse minusta ollenkaan..? Jotenki tuo liika innostuskaan ei vaikuta näin alkuvaiheessa vain hyvältä.
On tässä miettimistä, nuorempana oli niin paljon helpompaa! :D
ap
On ihan mahtavan kuuloinen tuo sun mies, haastavaan kuvioon on uskaltanut lähteä mukaan. Hyvältähän tuo vaikuttaa ja fiksujen vanhempien luulisi olevan onnellisia, jos lapsi (olkoonkin jo aikuinen lapsi) on onnellinen ja tyytyväinen suhteessaan.
Me käytiin nyt keskustelu aiheesta ja päätettiin, et tää on tapailua, mut ei tapailla muita. Seksi lienee ajan kysymys, mahdollisuuksia vaan ei oo ollu tähän mennessä mut kohta on. Enkä nyt tiedä, kuinka tää eroaa seurustelusta, mutta tällaiselle "seurusteluahdistuksesta kärsivälle" tää on hyvä näin. Ja mies itse sanoi, ettei tapaile muita ni mun oli helppo luvata sama.
ap
ja ei ole vieläkään sovittu, että seurustellaan...
Musta tapailu on seurustelua siinä vaiheessa, kun esiinnytte parina ystävien ja sukulaisten edessä. Kokisin seurusteluun kuuluvaksi myös sen, että on päivänselvää että tavataan lähipäivinä tai että vietetään lomaa yhdessä tms. ELi tilanne ei ole enää se, että soittaakohan se mies vai pitäiskö mun soittaa tms.