Onko kenelläkään fiksua 17v teiniä?
Fiksulla tarkoitan että uhmakkuus ja angsti olisi jo alkanut helpottaa ja joitain suunnitelmia tulevaisuuden varalle on mahdollisesti ajatuksissa?
Toivon että tämäkin aika joskus meille siis tulisi ja mielellään kuulisin näitä hyviäkin puolia? Missä vaiheessa alkoi helpottaa?
Meillä pian 18v joka asunut 6kk omillaan nyt. Aina ollut hyvin haastava tyttö ja useasti apua haettu, DG sai uhmakkuushäiriö jonka piti helpottaa jo aikaa sitten..
koulunsa hoitaa hyvin ja vähän töitä tekee mutta on hyvin ylpeä eikä pyydä apua, nyt jo selvinnyt että Puhelinmyynti jossa on töissä on huijauspaikka mutta keskustelut tytön kanssa johtavat siihen että hän suuttuu minulle ja jatkaa vain tuossa firmassa, kysymys onko ruokaa suututtaa hänet ja oikeastaan kaikki suututtaa hänet.
positiivisia ajatuksia nuorista nyt kaipailen siis.
t. Loppuunpalaminen lähellä..
Kommentit (37)
Ei se poistu kun ne ovat tuollaisia.
Pojat olleet fiksumpia, tytär tuli "järkiinsä" noin 18-vuotiaana.
Tsemppiä, ehkä tyttäresi kokee että puutut liikaa?
Kyllä 17-vuotiailla on yleensä murrosikä jo ohi. Minä itse siinä iässä jo valmistuin ensimmäiseen ammattiin. Muutin kotoa satojen kilometrien päähän Helsinkiin asumaan 15-vuotiaana eli yläasteen jälkeen. Eikä mulla koskaan ollut mitään erityisiä angsteja. Ja kyllä omatkin lapset on olleet fiksuja. Pojilla on ollut vähän keskinäistä kahinaa aina ajoittain, toisella on add niin on aika nopeasti tulistuva. Mutta ei poikien kanssakaan mitään erityisen vaikeaa ole ollut, ja nyt ysillä ovat jotenkin ehkä nyt alkaneet kypsyä, että pahin murrosikä alkaa ehkä olla ohi. Mun lapset ovat olleet aika siivosti, samoin kuin minä ja mun sisaruksetkin aikoinaan. Mitään kotiintuloaikoja ei ole koskaan tarvittu. Minä olin ulkona aika myöhäänkin, mutta vanhemmat luottivat kun tiesivät että en ole missään pahanteossa.
Eikö sun tyttärellä ole mitään lääkitystä? Muutenhan tuossa ei oikein vanhempi pysty mitään tekemään jos nuori ei itse halua.
Lapset ja nuoret ovat yksilöitä, mutta tuossa iässä tilanne saattaa muuttua yllättävänkin nopeasti. Kannattaa olla kärsivällinen vaikkei aina ole kevyttä
meillä tytär oli erittäin hankalassa vaiheessa noin 14-15 vuotiaana, mutta sitten tilanne muuttui todellla nopeasti. Nyt on taas oma ihana itsensä 16 vuotiaana.
Nuoret ovat yksilöitä. Meillä toisella ei mitään uhmakkuutta ollutkaan, toisella senkin edestä ja se se helpotti vasta kaksikymppisenä.
Kuulostaa siltä että ei välttämättä ole ruokaa ja muutenkaan kaikki ei ole ihan hyvin, mutta ei halua myöntää sitä. Tehkää jotain kivaa yhdessä, mistä hän pitää. Menkää syömään, pienelle matkalle, elokuviin. Mitä tahansa, mutta ihan rennosti, ilman utelua.
Yksi tytär on ja helmikuussa täyttää 17-v. Teiniangstit rauhoittuneet jo kummasti ja lukiota käy tosissaan, yliopistoon pääsy haaveena.
Ap vastailee.
Kiitos kaikille vastauksista.
Voi toki olla ja varmasti näin onkin että kokee että kyselen liikaa. Olen häneen 1-2 kertaa viikossa yhteydessä, isovanhemmat ja muut sukulaiset myös välillä kyselevät kuulumisia mutta kuulemani mukaan usein erityisesti isovanhemmille tiuskii.
Harmittaa hänen puolesta kun ei ole saanut palkkaa edes 2 kuukauteen työpaikastaan ja ei ole kiinnostunut asiasta, kuulemma hän osaa kyllä hoitaa asiansa ja minulle ei hänen mukaan kuulu mikään, odottaa vaan sitä että täyttää parin kk päästä 18v jolloin pääsee kuulemma täysin eroon minusta. Ärsyyntyy kyselystäni.
Mitään lääkitystä hänelle ei ole edes tarjottu. Ryhmäterapiassa oli nuorempana ja vanhempana tarjolla oli nettiterapiaa näihin raivokohtauksiin.
Jonkun asian tekemistä olen yrittänytkin. Lähtee kyllä ja siellä meillä on ihan mukavaa mutta tuon jälkeen on kahta ilkeämpi ja pitkään joten itse joudun miettimään myös omat voimavarat kun tiedän että mitä seuraavat viikot tulevat olemaan, tarkoitan ajankohtaa tekemisille.
Vähissä on keinot.
Uhmakkuushäiriö ei mene niin vaan ohi, mun tyttärellä on myös.
Uhmakkuushäiriötä pidetään monesti käytöshäiriön lievempänä muotona, ja se havaitaan tavallisesti jonkin verran nuoremmilla lapsilla kuin muut käytöshäiriöt. Uhmakkuushäiriö voi edeltää käytöshäiriön kehittymistä.
Lasten ja nuorten käytöshäiriöitä luonnehtii pitkäaikaisuus ja laaja-alaisuus. Käytös poikkeaa selvästi ikä- ja kehitysvaiheelle tyypillisestä käyttäytymisestä. Se vaikeuttaa lapsen ja hänen läheistensä arkea ja aiheuttaa lapsen toimintakyvyn heikkenemistä.
Mielestäni tuon ikäisen ei pitäisi asua omillaan, jos on erityishaasteita.
Mistä tiedät varmasti ettei ole saanut palkkaa? Tuo, että ei ole kiinnostunut asiasta, kilkattaa vähän hälytyskelloja. Jos rahat menevätkin johonkin mitä ei halua sinulle kertoa.
Miksi teini on muuttanut noin kauas kesken toisen asteen?
Ihmisaivot ovat valmiit noin 25-vuotiaana. Kannattaa keskittyä vaikka tarjoamaan lapselle mahdollisimman aivoille hyvää ruokaa ja juomaa. Jos ei muu auta niin kokeile, että kelpaako iHerbissä myytävä Mood Probiotics hänelle. Jos ei kelpaa, voit itse syödä ne.
Meillä käytettiin noita siitä lähtien kun alettiin ajaa alas erittäin suuriannoksista masennuslääkitystä. Se pitää tehdä vähä kerrallaan, ettei tule vieroitusoireita kuten niitä tuntemuksia, että sähköisku lyö vartalon läpi tai herää yöllä kauheisiin painajaisiin.
Liian nuorena on muuttanut. Kun on tuollaisia ongelmia.
Yläkoulussa jo helpotti uhma, tai aiemmin vaan kiihtyi nollasta sataan piemmästäkin neuvosta tai pyynnöstä tehdä jotain.
Pari jatkosuunnitelmaa, lukio menee loistavasti. Pientä toivoa että alkaisi viettää kavereiden kanssa aikaa.
Nörtti, mutta fiksu ja osaa perustella kantansa.
Vierailija kirjoitti:
Puppa👴🏻👍🏻🥳 auttaa ei hätää!
17-vuotias on auttamatta liian vanha kyllä hänelle, mutta jos reilusti nuorempia sisaruksia löytyy. Niin se pedo kyllä kiinnostuu.
Puppa👴🏻👍🏻🥳 auttaa ei hätää!