Kun kaksi naimisissa olevaa rakastuu. Kokemuksia? Miten jatkossa meni? Erot ja yhteen vai salasuhde?
Ollaan ihastuttu, ihanaa viettää työpäivää yhdessä. Ei oll pusuja yms annettu,koska halutaan olla uskollisia.
Kuitenkin tekstaillaan vapaalla, ihan päivän kulkua, kuulumisia, ei mitään s tai rakkausviestejä, vaan kavereina.
Kommentit (124)
Luin ketjun ekan sivun ja viimeisen sivun, ja totesin että olettepa jaksaneet ruokkia trollia.
Siltä varalta, että ap on todellinen ihminen, voin kertoa että unohda se varattu ukko, jos pitää palstalta kysellä. Itse varattuna (ei avioliittoa eikä lapsia kuvioissa) ihastuin työkaveriin. Siinä ei tarvinnut kysyä keneltäkään neuvoa, ei netissä eikä tosielämässä. Jätin silloisen mieheni ja päätin, että jään vanhaksipiiaksi jos en työkaverille kelpaa. Onneksi kelpasin. Nyt yli 20 yhteistä vuotta takana ja liuta lapsia, jotka onneksi kaikki yhteisiä. Parempi hölmöillä nuorena ja perheettömänä, niin jaksaa vanhana olla uskollinen.
Jaa. Yli 30 vuoden suhde ja en ole muihin ihastunut tai pettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun ekan sivun ja viimeisen sivun, ja totesin että olettepa jaksaneet ruokkia trollia.
Siltä varalta, että ap on todellinen ihminen, voin kertoa että unohda se varattu ukko, jos pitää palstalta kysellä. Itse varattuna (ei avioliittoa eikä lapsia kuvioissa) ihastuin työkaveriin. Siinä ei tarvinnut kysyä keneltäkään neuvoa, ei netissä eikä tosielämässä. Jätin silloisen mieheni ja päätin, että jään vanhaksipiiaksi jos en työkaverille kelpaa. Onneksi kelpasin. Nyt yli 20 yhteistä vuotta takana ja liuta lapsia, jotka onneksi kaikki yhteisiä. Parempi hölmöillä nuorena ja perheettömänä, niin jaksaa vanhana olla uskollinen.
Eiköhän täällä aikuiset ihmiset osaa käyttää omaakin harkintaa siitä, uskoako kaiken tai ei mitään siitä, mitä täällä kirjoitellaan? Itsekin laitoit pitkän sepustuksen elämästäsi.
Tällaisia ketjuja tarvitaan, keskustelua syntyy, oli aloitus feikki tai sitten ei. Neuroottiseksi ei kannata alkaa, koska mitään ei häviä, vaikka leikisti uskoisikin ap:n tarinaan.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Yli 30 vuoden suhde ja en ole muihin ihastunut tai pettänyt.
Mulla alkaa vuosi 26 tammikuussa. En ole koskaan ihastunut toiseen. En harrasta edes sitä mikro pettämistä. Ottaa sellaisen puolison jota ei halua loukata tai sitten tutkii itseään ja miettii miksi ei osaa rakastaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisia tulee ja menee pitkässä suhteessa. Avioliitto on sitoutumista ja tahtomista. Nyt tietoisesti jäähdytät välit tähän ihastukseen ja panostat sen ajan ja vaivan nykyiseen avioliittoon. Ei mitään salasuhteita tai eroja
Tää että ihastuksia tulee ja menee on niin tuuheeta roskaa ettei tosikaan. Ihminen pystyy kontrolloimaan ajatuksia, tekoja ja päätöksiä.
Ei kukaan ihastu sekunnissa.
No kyllä minä ihastun vaikka ihan sekunnissa. En pidä sitä kuitenkaan vaarallisena, sillä ok, saatan viehättyä muista ihmisistä, mutta olen naimisissa ja haluan olla. Näin ollen pystyn kontrolloimaan ajatuksiani, tekojani ja päätöksiäni ja sitoutumaan omaan puolisooni.
Älkää nyt kukaan tulko jankkaamaan, ettette näkisi hyvännäköisiä ihmisiä ympärillänne. Mutta kuten sanoin, avioliitto on sitoutumista ja tahtomista. Siihen pystyy vaikuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun ekan sivun ja viimeisen sivun, ja totesin että olettepa jaksaneet ruokkia trollia.
Siltä varalta, että ap on todellinen ihminen, voin kertoa että unohda se varattu ukko, jos pitää palstalta kysellä. Itse varattuna (ei avioliittoa eikä lapsia kuvioissa) ihastuin työkaveriin. Siinä ei tarvinnut kysyä keneltäkään neuvoa, ei netissä eikä tosielämässä. Jätin silloisen mieheni ja päätin, että jään vanhaksipiiaksi jos en työkaverille kelpaa. Onneksi kelpasin. Nyt yli 20 yhteistä vuotta takana ja liuta lapsia, jotka onneksi kaikki yhteisiä. Parempi hölmöillä nuorena ja perheettömänä, niin jaksaa vanhana olla uskollinen.
Eiköhän täällä aikuiset ihmiset osaa käyttää omaakin harkintaa siitä, uskoako kaiken tai ei mitään siitä, mitä täällä kirjoitellaan? Itsekin laitoit pitkän sepustuksen elämästäsi.
No jos leikitään että uskon ap:n tarinan: tässä vastaus. Unohda se mies. Jos hän olisi oikeasti kiinnostava, tietäisit sen kysymättä.
Oletko onnellisempi nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihastumisia tulee ja menee pitkässä suhteessa. Avioliitto on sitoutumista ja tahtomista. Nyt tietoisesti jäähdytät välit tähän ihastukseen ja panostat sen ajan ja vaivan nykyiseen avioliittoon. Ei mitään salasuhteita tai eroja
Tää että ihastuksia tulee ja menee on niin tuuheeta roskaa ettei tosikaan. Ihminen pystyy kontrolloimaan ajatuksia, tekoja ja päätöksiä.
Ei kukaan ihastu sekunnissa.
No kyllä minä ihastun vaikka ihan sekunnissa. En pidä sitä kuitenkaan vaarallisena, sillä ok, saatan viehättyä muista ihmisistä, mutta olen naimisissa ja haluan olla. Näin ollen pystyn kontrolloimaan ajatuksiani, tekojani ja päätöksiäni ja sitoutumaan omaan puolisooni.
Älkää nyt kukaan tulko jankkaamaan, ettette näkisi hyvännäköisiä ihmisiä ympärillänne. Mut
Mitä se ihastuminen on?
Kattoo että onpa kaunis nainen?
Menee juttelee hänelle?
Antaa mahdollisuuden suhteen syventyä?
Tottakai mä näen että toi on kaunis nainen ja kiinnostava. Mitä mä teen? Meen just toiseen suuntaan. Ei tos ehdi ihastua.
Nyt parinkymmeneen vuoteen, jonka olen kumppanini kanssa ollut, ei ole oikeasti tullut ketään niin hyvännäköistä tai kiinnostavaa ihmistä eteen, että olisin ihastunut.
Mutta edellisestä elämästä kyllä tiedän, että jos suhde olisi huonossa jamassa, ihastuisin ennen kuin ehtisin kissaa sanoa. Eli sydämeen ei tosiaan mahdu kahta ämmää tai äijää.
Miun ex oli sarjaihastuja, koko ajan piti olla joku "ei tarkoita mitään"-säätö sivussa. Kyllä se alkoi kalvamaan, vaikka tosiaan tiesin koko ajan missä kenenkin kanssa mennään. Itse ihastuin toiseen, otin eron ja nyt ollaan yhdessä. Ihanaa on, ettei koko ajan tarvi kokea riittämättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun ekan sivun ja viimeisen sivun, ja totesin että olettepa jaksaneet ruokkia trollia.
Siltä varalta, että ap on todellinen ihminen, voin kertoa että unohda se varattu ukko, jos pitää palstalta kysellä. Itse varattuna (ei avioliittoa eikä lapsia kuvioissa) ihastuin työkaveriin. Siinä ei tarvinnut kysyä keneltäkään neuvoa, ei netissä eikä tosielämässä. Jätin silloisen mieheni ja päätin, että jään vanhaksipiiaksi jos en työkaverille kelpaa. Onneksi kelpasin. Nyt yli 20 yhteistä vuotta takana ja liuta lapsia, jotka onneksi kaikki yhteisiä. Parempi hölmöillä nuorena ja perheettömänä, niin jaksaa vanhana olla uskollinen.
Eiköhän täällä aikuiset ihmiset osaa käyttää omaakin harkintaa siitä, uskoako kaiken tai ei mitään siitä, mitä täällä kirjoitellaan? Itsekin laitoit pitkän sepustuksen elämästäsi.
Jep. Trollihan tuo ap oli. Tosin hyvin pahansuopainen oikeasti.
Toisteli että hakee täältä muiden kokemuksia aiheesta.
Tulee mieleen yksi kokemuksia parisuhteista kirjaileva sekopää joka hakee täältä aineksia tarinointiinsa muualla somessa.
Jos oma parisuhde on kunnossa, siihen ei voi kolmas osapuoli tunkeutua. Itse en olisi koskaan halunnut olla miehelleni uskoton. Kunnioitan häntä ja hän minua. Ensin olisi erottu muista syistä, vasta sen jälkeen katseltu toisia. Muita syitä eroon ei koskaan tullut.
Ihastus on ihastus. On ihanaa leijailla pilvilinnoissa.
Kannattaako sen takia kuitenkaan rikkoa liittoa jos se on toimiva ja hyvä? Lapsellista edes kuvitella.
Ihmiset ihastuu, ihastuksi tulee ja menee. Se ei ketään vahingoita jos pidetään järki päässä eikä satuteta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me oltiin kerran sillai. Sitten nostin kissan pöydälle, miten tästä eteenpäin. Minä olisin halunnut erota nykyisestä, lapsia ei vielä ole. Miehellä oli puoliso ja kaksi lasta. Juteltiin varmaan toista tuntia ja päätettiin että tämä jää tähän. Ystäviä ollaan, mutta toiste ei fyysistä kontaktia oteta.
Näin on menty nyt 4 vuotta ja on pitänyt, vaikka päivittäin nähdään. Edelleen hän on ihana ihminen, mutta ymmärrän kyllä että kahden kodin rikkomisella ei tule kolmatta hyvää.
Siis olisit halunnut erota nykyisestä, mutta koska uusi ei halunnut yhteistä tulevaisuutta sun kanssa, niin et eronnut? Miksi et eronnut? Eikö olisi reilumpaa puolisollesi, että päästäisit hänet vapaaksi etsimään onneaan, koska et rakasta etkä ole kiinnostunut olemaan uskollinen?
Parempi kakkosvaihtoehdon kanssa kuin yksin.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ihastus on ihastus. On ihanaa leijailla pilvilinnoissa.
Kannattaako sen takia kuitenkaan rikkoa liittoa jos se on toimiva ja hyvä? Lapsellista edes kuvitella.
Ihmiset ihastuu, ihastuksi tulee ja menee. Se ei ketään vahingoita jos pidetään järki päässä eikä satuteta ketään.
Mitä tarkoittaa ihastuksia tulee ja menee. Mä kun en tajua tuota mitenkään. Ihastutko sä heti kun näet jonkun. Vai kiinnostut ja annat sen edetä ihastuksen?
En ikimaailmassa jatkaisi avioliittoani jos kumppanini tulisi kertomaan tällaisista ajatuksista. Ei mitään kunnioitusta omaa eikä toisen avioliittoa kohtaan. Kai teillä molemmilla on vielä pieniä lapsiakin?
Parisuhteessa pettäjät kyllä aina ansaitsevat toisensa.
Mieheni jätti minut käytännössä yksin vastaamaan yhteisistä lapsistamme ja kodista ja teki itse uraa. Mies on työnarkomaani. "Ratkaisin" asian aloittamalla sivusuhteen kivan työkaverini kanssa. Sitä kesti muutaman vuoden, jonka jälkeen pistin suhteen itse poikki. En jäänyt koskaan kiinni. Mitä ajattelen sivusuhteestani ja käytöksestäni nyt? Häpeän sitä suunnattomasti. Ja tämän häpeän ja syyllisyyden kanssa saan elää loppuelämäni. Voin kertoa, että ei ole helppoa. En suosittele kenellekään mitään näin keskenkasvuista ratkaisua. Ei se ole niin, että voit vaan "unohtaa" toilailusi ja jatkaa elämääsi eteenpäin. Vaikket jää kiinni, se kaikki muuttaa sinua ja suhdettasi puolisoosi. Sinä tulet aina tietämään, mitä on tapahtunut. Suhde on rikki halusit tai et. Mieti nyt hyvin tarkkaan, onko se sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa jatkaisi avioliittoani jos kumppanini tulisi kertomaan tällaisista ajatuksista. Ei mitään kunnioitusta omaa eikä toisen avioliittoa kohtaan. Kai teillä molemmilla on vielä pieniä lapsiakin?
Parisuhteessa pettäjät kyllä aina ansaitsevat toisensa.
Ei tässä kukaan ole ketään pettänyt!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa jatkaisi avioliittoani jos kumppanini tulisi kertomaan tällaisista ajatuksista. Ei mitään kunnioitusta omaa eikä toisen avioliittoa kohtaan. Kai teillä molemmilla on vielä pieniä lapsiakin?
Parisuhteessa pettäjät kyllä aina ansaitsevat toisensa.
Ei tässä kukaan ole ketään pettänyt!
Ap
No kyllä sä olet jo pettänyt henkisellä tasolla haluat myöntää tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikimaailmassa jatkaisi avioliittoani jos kumppanini tulisi kertomaan tällaisista ajatuksista. Ei mitään kunnioitusta omaa eikä toisen avioliittoa kohtaan. Kai teillä molemmilla on vielä pieniä lapsiakin?
Parisuhteessa pettäjät kyllä aina ansaitsevat toisensa.
Ei tässä kukaan ole ketään pettänyt!
Ap
pettäminen tapahtuu jo kauan ennen fyysistä yhteyttä. se että mietit näitä asioita anonyymina netissä etkä kumppanillesi jo kertoo kuinka puhtaat jauhot sinulla on pussissa.
Tai ihan vaan haluu seksiä.