Miksi ihmiset tuputtaa herkkuja kahvipöydässä?

Luulin, että tämä tapa olisi jo poistunut kulttuuristamme. Nuorempana maalla ahdisti, kun joka paikassa olisi pitänyt syödä niin paljon, vaikka napa ei vetänyt enää yhtään. Ex anoppiin oli ihan pahinta laatua tämän suhteen, tarjottavia oli pöytä täynnä, ja kaikkea olisi pitänyt ainakin maistaa. 

Nykyisin asun kaupungissa, eikä tarjonta ole (onneksi) kyläillessä ihan niin runsasta. Samanlaista tuputuskulttuuria ei ole kuin maalla. 

Toisaalta ymmärrän sen, että jos tarjottavaa on runsaasti (ja käytännössä ihan liikaa), emäntä haluaa, että tarjottavat myös menevät. Toisaalta taas mielestäni tarjottavia ei tarvitse olla kymmentä sorttia. Olipa kyseessä sitten ruokailu tai kahvittelu.

Minulla ei käy paljon vieraita, mutta kun käy, tarjoan yleensä vain jotkut leivokset tai pullat ja keksejä, jotka säilyvät hyvin, vaikkeivät kaikki kerralla menisikään.

Suomalainen kahvipullakulttuuri kaikkine tuputtamislieveilmiöineen on ihan lävestä. Saisi kuolla sukupuuttoon. Ihmettelen, ettei jo ole kuollut, kun muutkin perinteet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi menet kylään, jos et halua syödä mitään. Tai sitten opettelet puhumaan!

Jos äitisi ei ole opettanut sinulle puhumista niin aina voi opetella. Voittehan te tavata muuallakin kuin kahvipöydässä.

 

Koska haluan nähdä ystäviäni? Koska he kutsuvat kylään? Ja niin kuin sanoin, kieltäytymisestä huolimatta tuputusta usein jatkuu tai sitten aletaan selitellä, että miksi syödään itse herkkua ihan niin kuin minä sen tuomitsisin. Sitten on helpompi ottaa ja välttää kiusallinen tilanne. 

 

Voisit kertoa sen etukäteen, jo ennen vierailua, kun sovit vierailusta, ettet halua mitään vieraanvaraisuutta ja tarjottavaa, ettei kukaan näe turvaa vaivaa, kun perinteisesti vieraille tarjotaan kahvin kanssa jotajin tarjottavaa. 

Kelpo neuvo. Ja osa tekeekin niin, että sanoo heti yläilystä sovittaessa, että älkää sitten laittako mitään kahvia ja muuta, emme juo.

Itse olen emäntänä usein jättänyt juomatta ja syömättä. Vieraani tietävät, etten erityisemmin ole kahvin ym. ystävä, mutta että niitä silti tarjoan muille, kun tulevat kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ilmiön nimi on vieraanvaraisuus, eikä se ole mikään suomalainen juttu. Menepä italialaiseen kotiin, tai kreikkalaiseen tai ranskalaiseen! Parasta on laitettu pöytään, ja tuputetaan koko illan ajan. Kysymys onkin siitä (mitä Ap junttisuomalaisena  ei osaa), miten kohteliasti vetää rajat ja kieltäytyä. 

 

Erona onkin se, että muunmaalaiset tarjoavat enemmänkin suolaisia herkkuja ja oikeaa ruokaa, joka on sangen ok. Sen sijaan suomalainen pistää pöytään pullat ja suklaat ja silmin nähden loukkaantuu, jos ei ota. Tämä vain oma kokemus, vaikka ilmeisesti junttina en sitten osaa kieltäytyä. 

Ulkomailla minulle tarjottiin Baklavaa ja Halvaa kasapäin. Joten Hohhoijaa.

Aika pieni on murhe, jos liika tarjoaminen eli tuputtaminen tuntuu kovin ylivoimaiselta ja loukkaavalta. Miten sitten oikeasti vaativista sosiaalisista tilanteista selviytyykään ihmisparka...

Tämä on aivan kamalaa. Siis jos eikiitosta ei uskota ja tuputus jatkuu. Saati jos kieltäytymisen jälkeen väkisin työnnetään lautaselle kakkua. Aiemmin söin usein painostuksesta, vaikka tiesin saavani oireita esim. suklaasta ja tietyistä viljoista. Nykyisin kieltäydyn kohteliaasti ja väkisin lautaselle ammennetut herkut saavat jäädä siihen. Tarjoaja loukkaantuu, mutta minkäs teet. Saan itse päättää mitä laitan kehooni. 

Ilahdun kun joku kutsuu kahville. Kerron hänelle, että älä sitten varaa minua varten mitään tarjottavia, juon vain kahvia mustana pari kuppia. Olen sinkku niin tykkään kun saan juttuseuraa, mutta leivonnaiset ei maistu.  Niin silti voi olla, että lautaselleni laitetaan kakkua, jäätelöä, piirakkaa....vaikka itse en ota.  Eräissä juhlissa emäntä oli leiponut britakakkua omenatäytteeellä.  Kakku näytti rumalta mutta kohteliaisuudesta ajattelin ottaa pienen palan, kamalaa oli koska en voi sietää kananmunaa ja tämä britakakku on kuulemma melkein täyttä kananmunaa.