samaan huoneeseen siirto

Tyttö on 10kk ja poika 3v. Poika on nukkunut noin 1v4kk omassa huoneessa ja hyvin kivuttomasti, ei tule meidän sänkyyn oikeastaan kuin joskus aamulla herättyään. Hirvityttää vaan se, että miten sitä joutuu juoksemaan huoneiden väliä öisin... Tyttö kun välillä vielä syö rintaa yölläkin, vaikka kuinka olen pyrkinyt opettamaan pois yösyönniltä. Mutta sen takia haluttaisiin siirtää, kun heräilee välillä 20krt yössä, on niin herkkäuninen että vanhempien kyljen kääntäminen /vessareissu jne. herättävät. Lastenhuone olisi " perimmäinen" huone joten ainakaan sen ohi ei tarvitsisi kulkea matkalla vessaan tai sänkyyn.



Noh, ei kai sitä auta kuin kokeilla. Neuvolan täti ehdotti kyllä tarttumaan härkää sarvista ja heti ensi viikonloppuna kokeilemaan ja jatkamaan vaan niin pitkään että alkaa sujua. Mutta öisin sitä ei oikein järki luista kuin siihen suuntaan että miten kaikki pääsisivät takaisin unille, joten saas nähdä...

Meillä siirrettiin lapset nukkumaan samaan huoneeseen joululomareissun jälkeen, jolloin vauva oli vajaat 2kk. Esikoinen täyttää kolme toukokuussa.



Tämä sujunut tosi hienosti. Yleensä meillä esikoinen menee ensin nukkumaan ja vauva myöhemmin perässä. Vauva nukahtaa pääsääntöisesti itse sänkyyn, jos on kovin " kiukkuinen" niin nukutetaan syliin ja siirretään sänkyyn.



Meillä vauva syö öisin 1-2 kertaa, eikä isoveli herää näihin lainkaan. Meillä makuuhuoneet vastakkain käytävän molemmin puolin. Aluksi pidin vauvan pinniksessä itkuhälytintä, kun aattelin että pitää keretä salamana vauvan luokse, ettei isoveli herää. No tuo tapa jäi noin viikossa, kun huomasin, että esikoinen nukkuu kuin tukki, vaikka vauva herää...

Vauvakin (nyt 3,5kk) tottunut tähän ja nyt jo tullut muutamia öitä, että herännyt vasta aamusta noin klo 6 syömään.



Ainoahan tässä järjestelyssä on se, että itse pitää jaksaa lähteä liikkeelle imettämään vauvaa öiseen aikaan. Meillä siitä ei ole haittaa, kun vauvaa ei voi imettää makuulla, kun siinä syö jotenkin tosi nopeesti ja puklaa isot määrät. Siis istumaan on suunnattava jonnekin joka tapauksessa.



Suositteluni siis aikaiselle siirtämiselle täältä!



Piqu

meillä siis nuorempi 7kk ja vanhempi 4v. nuorempi herää aina kun me mennään nukkumaan (tai ainakin hetken päästä) ja siksi ajateltiin nyt vkl koittaa tyttöjä samaan huoneeseen nukkumaan. saas nähdä kuinka meillä käy. sen tiedän ettei tuo esikoinen herää vauvan kitinöihin mutta vauvalle voi olla pahempi paikka siirtyä pois äidin läheltä, vaikka eihän sitä vielä tiedä kun ei olla koitettu! :) tai sitten muutos on pahin äidille ;)

Me ollaan kokeiltu tuota järjestelyä nyt 3 yötä...meillä siis tyttö 7kk ja poika 2v9kk.

Eka yö: ensin laitettiin vauva nukkumaan ja kun oli nukahtanut, taapero perään. Jäi tosi hienosti (yleensä huutelee vielä jonkin aikaa jotain, nyt ihan hiljaa). Molemmat nukahti siis heti. Mutta yöllä vauva heräsi ja jäi hereille...ensin kuuntelin sitä jokeltelua ja juttelua jonkin aikaa, ajattelin, että nukahtaa uudelleen..mutta eipä nukahtanut. Kitinä alkoi kiihtyä ja pian tuli jo itku. Siinä vaiheessa olin käynyt laittamassa tuttia noin 5 kertaa eikä siihen rauhoittunut. Poika veteli koko ajan sikeitä heräämättä. Kun itku vaan jatkui, ' sorruin' ja otin neidin sänkyymme, ettei isoveli vaan heräisi.



Toinen yö: sama järjestys, ensin vauva unille, poika perään. Molemmat jää taas hienosti ja kas kummaa, molemmat nukkuvat yönsä heräämättä kertaakaan! Unta riitti siis 19.30- 07.



kolmas yö: yhtä aikaa nukkumaan...vauva kitisee, ei meinaa nukahtaa...poikakin alkaa vähän huudella (lähinnä komppaa vauvaa...ja kieltää tätä itkemästä:))...noin puolen tunnin tuttirumban ja tassuttelun jälkeen vauva nukahtaa ja siinä samassa on poikakin unten mailla. Yöllä sitten vauva herää klo 01...alkaa taas juttelu, tutti ei auta vaan kitinä kiihtyy itkuksi. Koitan tassutella, antaa tuttia, silitellä poskesta...aina kun luulen, että nyt nukahti ja koitan lähteä huoneesta, vauva havahtuu ja alkaa itkeä. Siihen herää sitten esikoinenkin ja pian molemmat huutavat yhtä aikaa! Taapero kipuaa meidän sänkyyn ja minä jää nukuttamaan neitiä pojan sänkyyn...ei nukahda, alkaa leikkimään ja repimään mun hiuksia. Sitä rubmaa jatkuu melko kauan, ainakin 03 asti, kunnes isukki viimein herää ja käy lämmittämässä pullon ja niin me sorruttiin antamaan maitoa yli 2 viikon yösyömättömyyden jälkeen!!! :(

Mutta muuta ei voinut, kun yli 2 tuntia oli jo nukutusta takana ja poikakin alkoi kitistä siinä meidän vuoteessa. Loppuyö meni sitten kyllä nukkuessa. Vauva siis rauhoittui vasta maitoon..



Että tälläistä meillä. Tosi vaihtelevaa, mutta emme meinaa luovuttaa! Vauvallakin menee varmasti aikansa, ennenkuin tottuu ja sopeutuu uuteen järjestelyyn. Pian varmasti molemmat lapset tottuvat toistensa ääniin eivätkä heräile enää yöllä...tai sitten ei...;)



Harmittaa tuo viimeöinen maitopullo...kun just oltiin päästy yösyötöistä. Kattoo nyt, ' muistaako' vauva sen ja vaatiiko sitö taas ensi yönä...



Muiltakin haluaisin kommentteja ap:n aloitukseen!

Meni suurinpiirten tuolla tavalla kans että aluksi oli puolin ja toisin levottomuutta havaittavissa.



Medän alkutilanne oli se että molemmat nukkui vanhempien huoneessa. Esikoinen tottui siinä öisiin itkuihin eikä juuri koskaan herännyt niihin.

Siirrettiin esikoinen omaan huoneeseen jonka jälkeen alkoi levottomaksi ja nukuttaminen hyvin työlääksi (aikaisemmin oli työlästä). Sitten vaihdettiin niin että junnu omaan huoneeseen ja esikoinen meidän huoneeseen.

Hieman rauhallisempaa..



Tätä vekslausta puolin ja toisin kesti todella kauan. Kunnes päätettiin siirtää molemmat samaan huoneeseen sopivasti sen jälkeen kun tulivat kotiin oltuaan mummilassa hoidossa jonkin aikaa.



Tämän jälkeen kaikki on sujunut hyvin. Iltarutiinit kunniaan myös molemmille samanlainen.

Iltapala, pesu, sänkyyn ja satu+laulua. Molemmat viedään samaan aikaan nukkumaan. Pienenmpi nukahtaa yleensä ensin ja sitten isompi jonkin ajan kuluttua.



Meidän lapset on 2,5v ja 1v2kk.



Mutta tärkeää on varmasti ne rutiinit ja että kun aloittaa pitää siitä kiinni ettei tee niinkuin me kun vekslattiin huoneiden ja nukkumisjärjestelyiden kanssa luvattoman pitkään.