Poikani pääsi hädintuskin lukioon, ja sluibaili sen jotenkin (lähes jo) läpi. Nyt kirjoitti kuitenkin jo kolme M:n ja yhden E:n

Pääsin kyllä helposti lukioon mut en siellä juuri nähnyt vaivaa. Kirjoituksiin luin enemmän ja useampi laudaturkin tuli. Muistan kuinka yläasteella opettajat paasasi että lukiossa sitten ei tosiaan pärjää jos ei jatkuvasti opiskele ja tee läksyjä jne. 

Pitää tehdä rennolla otteella mutta tosissaan. Eikä nuo nyt niin hyviä arvosanoja ole.

Onneksi olkoon aloittajan perheelle. Vuosikymmeniä on tiedetty, että pojat aikuistuvat henkisesti monesti lukion kolmannen vuoden aikana, mikä näkyy hyvinä yo-kokeiden arvosanoina.

Olen tästä syystä kannustanut aika monen perheen poikia lukioon.

On ihan tutkittu asia, että stressi vaikuttaa oppiskykyyn heikentävästi. Jos haluaa oppia mahdollisimman paljon ja ymmärtää oppimiaan asioita, paras strategia on juurikin rento ote. 

Taidatte olla sellaista weetee-porukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Pääsin kyllä helposti lukioon mut en siellä juuri nähnyt vaivaa. Kirjoituksiin luin enemmän ja useampi laudaturkin tuli. Muistan kuinka yläasteella opettajat paasasi että lukiossa sitten ei tosiaan pärjää jos ei jatkuvasti opiskele ja tee läksyjä jne. 

Minä taas en paljoa jaksanut kun kasit ja parista aineesta ysit riitti. Kirjoituksissa pikkasen panostusta huonoimpaan aineeseen ja tulos L ja M rivi (E:tä ei ollut meidän aikana). Yliopistossa tuli sitten ekana vuonna ongelmia kun tää vaivatta laskettelu ei enää riittänytkään. Mutta siitäkin kynnyksestä päästiin lopulta yli.

Tajusin vaan ettei kukaan ollut oikeasti opettanut miten pitäisi opiskella koko koulu- ja lukioaikana ainakaan meidän aikana. Oppilaat joko oppi tuon itse tai sitten tuli huonoja numeroita.