Oletko ollut jollekin se elämän suurin rakkaus?
Romanttisessa mielessä siis. Kuinka se ilmeni, sanottiinko se suoraan?
Kommentit (89)
Köyhän naisen kaksoisliekki on rikkaampi mies.
Olen. Ja hän minulle se suurin rakkaus. On exä seurustelusuhteesta. Erottiin noin 10 v sitten. Molemmat rakastaa toisia, mutta ei vaan toiminut meillä parisuhde.
Joka päivä olemme jotenkin yhteydessä ja keväällä lähdetään taas yhdessä lomamatkalle. Olemme vaan molemmat ymmärtäneet, että voimme olla parhaita kavereita, mutta meillä ei suhde toiminut...
Todella eriskummallinen tilanne. Mutta siis. Ei meillä tämän kanssa ongelmia ole, mutta muille vaikeaa selittää
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä - ehkä yhdelle tai kahdelle. Yksi serkkuni on sanonut että on ollut rakastunut minuun jo siitä kun olin pikkutyttö. Toinen serkku (hyvännäköinen ja jolla epätavallisen kaunis vaimo ja äiti) sanoi kerran että olen kaunis. Sitten jokunen on sanonut että olen maailman paras nainen. Epäilen suuresti. Olen ikisinkku... olen välttänyt kariutumisvaaraiset avioliitot - onnekseni kait!
Siis häh?
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan tiedä - ehkä yhdelle tai kahdelle. Yksi serkkuni on sanonut että on ollut rakastunut minuun jo siitä kun olin pikkutyttö. Toinen serkku (hyvännäköinen ja jolla epätavallisen kaunis vaimo ja äiti) sanoi kerran että olen kaunis. Sitten jokunen on sanonut että olen maailman paras nainen. Epäilen suuresti. Olen ikisinkku... olen välttänyt kariutumisvaaraiset avioliitot - onnekseni kait!
Etkö tapaa muita kuin serkkuja?
En. Koiratkin on pitäneet puolisostani enemmän.
En ole ollut. Exän kanssa olin 20 vuotta yhdessä. Sanoi suoraan etten ole.
Nyt olen miesystäväni kanssa seurustellut useamman vuoden. Tiedän etten ole. Ei vain voi mitään. Itse rakastan todella.
Joo, oltiin ystäviä muutama vuosi ennen kuin tunnusti tunteensa
Veikkaan että exälleni, vaikka tuskin sitä ikinä myöntäisi. Meni alun itkemisen, anelun ja seksuaalisen houkuttelun kautta kiusaamiseksi ja vainoamiseksi myös. Onneksi pysyin tiukkana alusta asti ja nyt se on jo historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin aikoinaan naista, joka kutsui ex-avomiestään "elämänsä suureksi rakkaudeksi". Tämän valossa ihmettelin, että hän haukkui tätä miestä jatkuvasti.
Eiväthän he kai syyttä eronneet, ja eihän se, että rakastaa toista, tee silti ketään immuuniksi sen toisen virheille ja huonoille puolille.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että exälleni, vaikka tuskin sitä ikinä myöntäisi. Meni alun itkemisen, anelun ja seksuaalisen houkuttelun kautta kiusaamiseksi ja vainoamiseksi myös. Onneksi pysyin tiukkana alusta asti ja nyt se on jo historiaa.
Ei ole rakkautta mikään tuollainen. Rakkautta on se, että haluaa toiselle hyvää ja siihen ei kuulu mitenkään mustasukkaisuus, epätoivo, katkeruus tai vainoaminen. Rakkauden päättyessä vain suru.
Vierailija kirjoitti:
Olen. Ja hän minulle se suurin rakkaus. On exä seurustelusuhteesta. Erottiin noin 10 v sitten. Molemmat rakastaa toisia, mutta ei vaan toiminut meillä parisuhde.
Joka päivä olemme jotenkin yhteydessä ja keväällä lähdetään taas yhdessä lomamatkalle. Olemme vaan molemmat ymmärtäneet, että voimme olla parhaita kavereita, mutta meillä ei suhde toiminut...
Todella eriskummallinen tilanne. Mutta siis. Ei meillä tämän kanssa ongelmia ole, mutta muille vaikeaa selittää
Olin jo vastaamassa että tottakai saisitte parisuhteenkin toimimaan jos haluaisitte, mutta viimeisen lauseesi kohdalla, ei sittenkään mitään 😄 Jos riittää teille, niin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vainoamisen määrästä päätellen kyllä. Erosta jo 6 vuotta, mutta pian taas päästään hoviin.
Tää ei lopu koskaan.
Olen pahoillani puolestasi. Minullakin on kokemusta vainoajasta. Se tosin ei ole rakkautta, että on sairaalloisen omistushaluinen.
Luulisin että yhdelle. On jotenkin surullinen olo hänen puolestaan, kun ei ole koskaan päässyt erostamme yli. Katkera tai ilkeä ei ole eikä piinaa minua. Emme pidä edes yhteyttä, mutta silloin tällöin sattumalta ollaan törmätty.
Ainakin toivon niin.
T. Naimisissa oleva
En taida olla ollut. Olin kyllä nuoressa kihloissa ja minusta tuntuu että mies välitti minusta paljon mutta olimme liian nuoria ja kokemattomia elämään. Vastaan on tullut kaksi elämän miestä mutta molemmat ovat olleet varattuja ja tuskin minä heille olen ykkönen ollut.
Tuskin. En ole kysynyt eikä tunnu siltä. 46 vuotta oltu silti yhdessä.
Ei kukaan ole sellaista ainakaan sanonut.