Oletko ollut jollekin se elämän suurin rakkaus?

Tietääkseni en. Aina se varavaihtoehto.

En todellakaan. Miten voisin olla? Useimpien mielestä minua ei ole edes olemassa.

Joo. Kahdelle.

8:lle! Rakkautta jolla ei tee mitään? Ymmärtääkseni niillä tehdään lapsia jos ei käytä liian innokkasti kumia, pillereitä sun muuta.

Olen ollut ja en ollut silloin valmis sitoutumaan kehenkään ja elin sinkkuna ja ihastuin vääriin miehiin. Hän vuosien jälkeenkin halusi olla kanssani ja ei halunnut muita, ja vietimme aikaa ja viikonloppuja yhdessä.

Sama juttu, en ollut siltikään valmis. Noh, löysi sitten lopulta toisen naisen ja nyt heillä omakotitalo ja hieno elämä. Olemme ystäviä silti vielä. Salaa harmittaa miksi en vain voinut sitoutua häneen, vaan löysin huonoja miehiä. Onnellinen olen silti hänen puolestaan ja nyt hän on onnellinen. 

Varmaan monellekin.

Ainakin yhdelle exälleni olen ollut se suurin rakkaus, koska vielä vuosia eron jälkeen kuulin kuinka hän kaipaa ja olisi halunnut palata yhteen. Hänen elämästään ei ole tullut kaunista. En siis ole tekemisissä mutta yhteisten tuttavien kautta olen kuullut ettei vahvasti mene. 

En tiedä elämän suurimmasta rakkaudesta, mutta kahdelle ex:lle olen ollut heidän ensirakkautensa :)

Sen lisäksi olen ollut eräälle henkilölle kyllä tähän astisessa elämässä se suurin ja pitkäkestoisin rakkaus, mutta hänen kykynsä rakastaa oli rikkinäinen. Toivon todella, että joskus vielä eheytyy ihmisenä ja löytää uuden henkilön kenen kanssa pystyy onnistuneesti jakamaan vuosikymmenten rakkaustarinan. Kuten toivottavasti minäkin.

Ex-naisystävä oli muhun niin rakastunut että mm. Omat lapseni tai siskoni sanoi että se miten vain hän aina katsoi minua....joka katse...kertoi palavasta rakkaudesta minuun. Mitään sanoja ei ois tarvittu....mutta nekin sanottiin. Jätin tämän naisen koska hän ei ollut kyllin henkinen minulle. Toisena syynä että ei osannut olla tasapuolinen oman lapsensa ja mun lasten suhteen. Myöhemmin opin että kukaan nainen ei taida osata.

Puolisolleni ja nuoruudenrakkaudelleni. Toinen ollut mun elämässäni 28v ja toinen 38v

Olen melko varma että olen miehelleni sellainen, ja kyllä hän on myös minulle. Minulla on ollut ennen häntä yksi pitkä suhde, hänellä ei kai oikein mitään vakavia, hyvin vähän oli ikäisekseen ylipäätään seurustellut tai mitään. Kumpikaan ei ole koskaan harrastanut irtosuhteita. Olemme olleet yhdessä puolet mun elämästä.

Tiedän, kuka olisi ollut hän. Mutta ei mitään hajua olisinko koskaan ollut - tai olisinko koskaan tulevaisuudessakaan - kenenkään yhtään minkään kokoinen rakkaus.

T: Looser

Luultavasti eksälleni. 

Kuka sitten on ollut mun elämän rakkaus? Ehkä se mies, jonka mukaan en koskaan tohtinut lähteä, vaikka yhteytemme oli vahva ja hän tuntui (liian) hyvältä. Minulla oli silloin ollut takana ero pers. häiriöisestä miehestä ja pelkäsin että tuo uusi mies olisi ollut sellainen "hurmaaja" myös. Totuutta emme saa koskaan tietää. 

Puhutteko te yleisesti näistä rakkausasioista kotona?

Yhdelle olen. Hänkin on minulle rakas, mutta lähinnä ystävänä eikä niinkään romanttisena kumppanina. Yhdessä ollaan kuitenkin oltu jo hyvin kauan ja todennäköisesti pysytäänkin.

Olen mieheni elämän rakkaus ja hän sanoo sitä useasti, hän myös minun elämäni rakkaus. Yhdessä 30 vuotta.

Tapailin aikoinaan naista, joka kutsui ex-avomiestään "elämänsä suureksi rakkaudeksi". Tämän valossa ihmettelin, että hän haukkui tätä miestä jatkuvasti.

Olen ollut. Nuorena nukkuneelle miehelleni. 

Toivottavasti. Oltu yhdessä 45 vuotta.

Monelle, mutta olen siitä lähinnä surullinen.