Lue keskustelun säännöt.
Selviytyjäluonteet, te jotka tajusitte ettei elämä jakanut värisuoraa käteen
11.11.2024 |
Kertokaa pieniä arkisia asioita tai isoja elämän valintoja, joissa huomaat eron pumpulisemmassa ympäristössä kasvaneeseen?
Vertaillessa kollegoihin, huomaan olevani jotenkin ovelampi ja rohkeampi esimerkiksi työnhaussa. Saan töitä melko helposti, vaikken olisi aina edes paras hakija. Osaan vaistomaisesti vetää oikeista naruista.
Huomaan että mun pumpulissa kasvaneella ystävälläni on jotenkin enemmän varaa olla romanttinen puolisoa valitessaan. Minä painotin järkeä huomattavasti enemmän, tarvitsin ehdottomasti luotettavan ja tasapainoisen puolison. Ajattelen että romantiikka on luksusta, tasapainoinen elämä onnea.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Suoritin lukion kokopäivätyön ohessa ja kirjoitin laudaturin paperit. En syntynyt hopealusikka suussa saati kultalusikka pereessä. Kotioloni olivat hirveät, mutta kävin sitkeästi psykoterapiassa monta vuotta ja sain pääni kuntoon. Ei ollut ihan halpaa lystiä silloinkaan.
Lukio kokopäivätyön ohessa on jo pelkästään kova suoritus, saati sitten laudaturin papereilla. Hyvä sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo apn juttu on enemmän luonne- kuin kokemuskysymys. Itse en ole pystynyt tekemään kovin hyviä valintoja, vaikka elämäni onkin ollut hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo apn juttu on enemmän luonne- kuin kokemuskysymys. Itse en ole pystynyt tekemään kovin hyviä valintoja, vaikka elämäni onkin ollut hirveä.
Halusin olla positiivinen ja tuoda esiin niitä hyviä puolia. On mullakin tosi huonoja valintoja myös tehtynä. Olisi kiinnostava kuulla myös toisenlaisia vastauksia!Ap
Kaikki, jotka on hengissä, on selvinny tähän asti. Hyvä me!
Minua ainakin on jatkuva "selviytyminen" lähinnä passivoinut. Tai "passivoinut" on väärä sana, koska en ole passiivinen enkä ole ikinä ollut passiivinen. Mutta nykyään täytyy jatkuvasti taistella takaraivossa kytevää passivoitumista vastaan, mikä ei ollut koskaan ongelma silloin kun asiat olivat vielä paremmin. Olen luova ajattelija ja keksin koko ajan uusia projekteja, mutta hyvin nopeasti alkaa jokin ääni kuiskailla, että kannattaa luovuttaa tämän suhteen, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Mikä johtunee siitä, että tosielämässä niin moni asia menee kuin meneekin itsestä riippumattomista syistä pieleen. Tulee sellainen lamaannuttava tunne, ettei pysty itse vaikuttamaan mihinkään.
Jatkuva "selviytymistila" ensinnäkin jää helposti päälle (yleistynyt ahdistuneisuushäiriö) - toisekseen se väsyttää ja syö keskittymiskyvyn kehnoksi.
Minulle ei selviytyminen" ole antanut mitään hyvää tai tehnyt vahvemmaksi. Olin kaikin puolin aikaansaavampi ja mukavampi ihminen ennen ikävien kokemusten sarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki, jotka on hengissä, on selvinny tähän asti. Hyvä me!
Syntyessäsi olet hetken maailman nuorin.
Määrittele selviytyjä. En ehkä itse koen selvinneeni, lähinnä sopeutunut. Oveluus ja oikeista naruista vetämisen kuulostaa vähän persoonallisuushäiriöisen käyttäytymiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tottunut ajattelemaan omilla aivoilla ja tekemään johtopäätöksiä. Elämä on opettanut myös sen että en luota ihmisiin suoralta kädeltä eli luottamukseni on ansaittava. Olen selviytynyt enemmän neuvottelutaitojen ja diplomatian avulla kuin vetelemällä naruista. Pyrin siihen että kaikille jää hyvä mieli, eikä kukaan koe että on jotenkin hyväksikäytetty.
En mä vertaile itseäni muihin tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin älyvapaa aloitus, no sopii tietysti vauvalle kuin nenä päähän. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat. Kaks vähänkoulutettua ja koko elämänsä köyhiä olevia. Toinen alkoholisti ja toinen vähän peesailija. 18v mäkeen ja ei kyllä taida vieläkään ymmärtää että syy löytyy kyllä sieltä toisesta päästä.
Enemmän kii nitän huomiota siihen että puhut ystävästäsi pumpulissa kasvaneena. Aika noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa ihmiset jotka huutelee selviytyneensä. Ei elämä mikään Titanic ole.
Suoritin lukion kokopäivätyön ohessa ja kirjoitin laudaturin paperit. En syntynyt hopealusikka suussa saati kultalusikka pereessä. Kotioloni olivat hirveät, mutta kävin sitkeästi psykoterapiassa monta vuotta ja sain pääni kuntoon. Ei ollut ihan halpaa lystiä silloinkaan.