Jos miehesi menettäisi rakastelukykynsä niin jättäisitkö hänet?
Kommentit (17)
eipä tämä elämä enää perheellisenä pyöri seksin tai sen puutteen ympärillä.
mutta tuskinpa lapselta veisin perhettä ja kotia kuitenkaan lopulta sen takia.
Ja eihän sitä rakastelukykyä voi menettää. Tarkoitat varmaankin sitä, että jos mies olisi impotentti. Onhan sitä muitakin tapoja rakastella kuin yhdyntä.
Säälittävää... Kyllä naisella tulee oma elämäkin olla, oli perheellinen tai ei! Miten voitte ajatella noin, ettei " elämä enää perheellisenä" pyöri seksin ympärillä?
Ainakin jos kyky olisi vuosia poissa, eikä hän asialle haluaisi tehdä mitään. Asia olisi eri jos tapaturmassa halvaantuisi tms. Oppisin varmaan elämään asian kanssa jos hellyyspuoli muuten toimisi.
Meille seksi on todella tärkeää ja ollaan puhuttu tästä aiheesta jos toiselle joskus kävisi alapäässä kehnosti :)
eli sitä kuitenkin olisi, vaikka käsillä tai suulla toteutettuna. jos häneltä ikuisesti menis kaikki fiilikset niin... vois tehä tiukkaa.
Onhan hän mieheni, jota rakastan ja se menee tärkeysjärjestyksessä seksinkin edelle!
Missä on se rakkaus jonka pitäisi kestää kuolemaan asti? Ja ap:n kysymykseen vastaukseni, en todellakaan jättäisi enkä hankkisi rakastajaa. Ei seksi nyt sentään niin tärkeä asia ole.
Ensimmäisen vaihtoehdon kestäisin helpostikin, vaikka yhdynnöistä nautinkin. Mutta jälkimmäisestä kärsisin suuresti.
Kuitenkaan en toista puoliskoani jättäisi, en takuulla.
Olen luvannut rakastaa ja tahdon rakastaa. Asia ratkaistaisiin varmasti jotenkin.
mun miehellä on niin loistavat kädet ja kieli
Minä en jättäisi, vaikka seksillä on aina ollut todella suuri merkitys suhteessamme. Tosin jos läheisyys ja hellyyskin jäisi kokonaan pois, se voisi olla aika tiukka paikka...
hankaisin vaikak juuriharjalla jos tulis kova panetus, en pettäs missään tapauksessa. sillä rakastan häntä. Minä säälin noita " hankkisin rakastajan-tyyppejä, taitaa olla aika tyhjä ja merkityksetön suhde muutenkin.
onhan hällä kaksi tervettä kättä ja liukas kieli. ja mulla yöpöydän laatikossa dildo.
En voi kuvitellakaan, että jättäisin rakkaan mieheni, jos hänelle sattuisi jotain. Silloinhan hän minua eniten tarvitsisi. Vaikka olen erittäin seksuaalinen ihminen, niin rakkaus tulee ensin. En tarvitsisi muita, voisin sitten itse helliä itseäni, jos mies vaikka halvaantuisi. Pääasia että saisimme olla yhdessä. Nyt on kymmenen vuotta yhteiseloa takana ja vaikka viimeksi viime viikolla olin saada tarpeekseni ja tosissani lähdössä, niin kyllä ero oikeasti olisi liian iso juttu. Ikävä tulisi vaikka monet asiat helpottuiskin, mutta en haluaisikaan mitään helppoa ja tasaista elämää, mielummin tällaista räiskettä :)
Tai en välttämättä jättäisi, mutta kävisin vieraissa 100% varmuudella.