Kaiken kriisin ja huolen keskellä tunnenkin yhtäkkiä vain rauhaa ja kiitollisuutta elämästäni. Mitä on tapahtunut?
Kukaan ei voi kertoa mitä on tarkkaan tapahtunut mutta onko kukaan kokenut rauhan tunnetta sisällä yhtenä päivänä ja sen jälkeen kaikki on ollut hyvin sisäisesti?
Elämässäni on tapahtunut paljon ja on maallisen elämän murheita. Ne eivät kuitenkaan enää tunnu pahalta tai ahdistavalta kuten ennen vaan olen jokaisesta päivästä kiitollinen ja sisällä on rauha.
Asioille ei oikeastaan tapahtunut mitään muutosta mutta minussa tapahtui muutos ykskaks. En tiedä menikö stressi ja huoli niin pitkälle, että päässä vinksahti niin sanotusti vai mitä tapahtui mutta yhtäkkiä kaikki se painava raskas taakka katosi ja voin hyvin.
Pidän itseäni arvokkaana ihmisenä ja tunnen rakkautta, merkityksellisyyttä ja arvot on elämässäni taas läsnä. Kun vielä hetki sitten oli aika kun inhosin itseäni, oli synkkää ja teki todella kipeää monet asiat. Se synkkyys katosi ja nyt on toivoa ja rakkautta.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa joku on rukoillut puolestasi.
Olen miettinyt ihan samaa. Minun puolestani on varmasti rukoiltu.
Tänään tuli vielä kuunneltua sellaista meditatiivista musiikkia ja lopulta itkin kuinka kiitollinen olen. Kiitin Jumalaa vaikka en mikään kovin uskovainen ole ollutkaan vaikka uskon asioita on paljon tullut mietittyä. Uskon kyllä johonkin voimaan, kai sitä sopii Jumalaksi sanoa.
-ap
Kun usko, toivo ja rakkaus täyttävät sydämen, on ihminen onnellinen ja kiitollinen kaikesta.
Kaikkea hyvää elämääsi.<3🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa joku on rukoillut puolestasi.
Olen miettinyt ihan samaa. Minun puolestani on varmasti rukoiltu.
Tänään tuli vielä kuunneltua sellaista meditatiivista musiikkia ja lopulta itkin kuinka kiitollinen olen. Kiitin Jumalaa vaikka en mikään kovin uskovainen ole ollutkaan vaikka uskon asioita on paljon tullut mietittyä. Uskon kyllä johonkin voimaan, kai sitä sopii Jumalaksi sanoa.
-ap
Hyvä ap, pidä kiinni heikostakin uskosta Jumalaan ja hienoa, että olet rukoillen kiittänyt Häntä. Sinun puolestasi on siis rukoiltu ja olet todiste rukoilun voimasta ja Jumalan olemassa olosta. Hienoa, eikö totta!
Tavallisesti ihmisille tulee pari kertaa elämänsä aikana, kun Jumala vetää puoleensa niin että sen huomaa. Vastaa kutsuun kyllä ja osittain olet jo vastannutkin. Onnittelen, et tule koskaan katumaan Jumalan kanssa vaeltamista. Se rauha, mikä sinulla on nyt sisälläsi, on kaikilla aidossa uskossa olevilla tapahtui maailmassa ja omassa elämässä mitä tahansa vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa ei ole tilillä muutamaa lanttia enempää mutta tässä minä tyytyväisenä paistelen juuri kotona lettuja ja kohta syön mansikkahillon kanssa. Juon nauttien kylmää raikasta makuvissyä, jonka sain ilmaiseksi ja olen siitäkin niin iloinen.
Töistä pääsin vapaille ja lepään muutaman päivän kotiani laittaen ja innostun monesta pienestä asiasta joiden parissa touhuan. Sitten on ihana mennä taas töihin ja nähdä siellä työkavereita.
Jokainen päivä on niin tärkeä.
-ap
Ei sulla huonosti edes mene kun löytyy hillot kaapeista.
Niinpä. Ei menekään. Minulla on makkarakeittoa kaapissa, ruisleipää, voita ja juustoakin. Katto pään päällä ja kaikki hyvin.
En valita kyllä ollenkaan.
-ap
Du har insett att du har ditt på det torra, och så fortsätter allt som förut, men nu utan stress. Det medför bättre resultat och ett ännu djupare lugn. Du kan och du lyckas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tapahtu tämä. Oli erittäin vaikea ero ja lapsen asiat sen jälkeen. Mä tavallaan kuolin, ja sen keskelle tuli rauha. Ja jopa onnellisuus kaiken keskelle.
Jatkan vielä... En ole koskaan elämässäni kokenut sellaista rauhaa, mutta se tuli pahimpaan hetkeen ja kesti puoli vuotta. En tiedä mistä. Ehkä näin tapahtuu, kun kaikki menee yli. Mutta siihen hetkeen sen tarvitsin. Kaikkea hyvää sulle!
Kokemasi rauha oli yliluonnollista. Ehkä sinunkin puolestasi on rukoiltu ja sait kokea Jumalan rauhan sydämessäsi. Yleensä, kun vaikeudet menevät sietokyvyn yli, ihminen masentuu ja ajautuu synkkyyteen näkemättä ulospääsyä tilanteesta muuten kuin lopullisen ratkaisun muodossa.
Ap:lle kerroinkin mitä tuo rauha tarkoittaa ja mitä tehdä säilyttääkseen sen. Sama pätee tietysti sinuun ja muihinkin saman rauhan kokeneisiin.
Puhun omasta kokemuksesta sillä erolla, että olen esirukousten lapsi. Se tarkoittaa, että synnyttyäni kaikki isovanhempani rukoilivat puolestani lopun elämäänsä ja samoin tekivät omat vanhempani. Ne rukoukset kantoivat elämäni suurien vaikeuksien yli ja selvisin vakavasta kolaristakin ilman naarmun naarmua. Sain uskon ja uudesti syntymisen lahjan Jumalan armosta. Kaikillle sitä ei anneta eivätkä kaikki uskovat synny uudestaan ylhäältä ja saa Pyhää Henkeä puolustajakseen ja Raamatun ymmärrykseen.
Siunausta ja iloa elämäänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa joku on rukoillut puolestasi.
Olen miettinyt ihan samaa. Minun puolestani on varmasti rukoiltu.
Tänään tuli vielä kuunneltua sellaista meditatiivista musiikkia ja lopulta itkin kuinka kiitollinen olen. Kiitin Jumalaa vaikka en mikään kovin uskovainen ole ollutkaan vaikka uskon asioita on paljon tullut mietittyä. Uskon kyllä johonkin voimaan, kai sitä sopii Jumalaksi sanoa.
-ap
Hyvä ap, pidä kiinni heikostakin uskosta Jumalaan ja hienoa, että olet rukoillen kiittänyt Häntä. Sinun puolestasi on siis rukoiltu ja olet todiste rukoilun voimasta ja Jumalan olemassa olosta. Hienoa, eikö totta!
Tavallisesti ihmisille tulee pari kertaa elämänsä aikana, kun Jumala vetää puoleensa niin että sen huomaa. Vastaa kutsuun kyllä ja osittain olet jo vastann
Totta! Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on koskettanut ap'tä.
Minulle tapahtui noin, jäi alkoholi yms. huonot asiat ja sain sisäisen rauhan.
Terv. eräs yli 20 vuotta kiitollisena elänyt.😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tapahtu tämä. Oli erittäin vaikea ero ja lapsen asiat sen jälkeen. Mä tavallaan kuolin, ja sen keskelle tuli rauha. Ja jopa onnellisuus kaiken keskelle.
Jatkan vielä... En ole koskaan elämässäni kokenut sellaista rauhaa, mutta se tuli pahimpaan hetkeen ja kesti puoli vuotta. En tiedä mistä. Ehkä näin tapahtuu, kun kaikki menee yli. Mutta siihen hetkeen sen tarvitsin. Kaikkea hyvää sulle!
Kokemasi rauha oli yliluonnollista. Ehkä sinunkin puolestasi on rukoiltu ja sait kokea Jumalan rauhan sydämessäsi. Yleensä, kun vaikeudet menevät sietokyvyn yli, ihminen masentuu ja ajautuu synkkyyteen näkemättä ulospääsyä tilanteesta muuten kuin lopullisen ratkaisun muodossa.
Ap:lle kerroinkin mitä tuo rauha tarkoittaa ja mitä tehdä säilyttääkseen sen. Sama pätee tietysti sinu
Kyllä noinkin, mutta ihan tavallinenkin usko riittää. Ei tarvita mitään erikoisia humauksia, eikä kielillä puhumisia löytääkseen Jumalan rauhan. Sitä sanotaan armoksi.
Olen niin onnellinen puolestasi! Kuvaat tuntemuksiasi niin kauniisti, ja kauniita ne ovatkin. Koen joskus tuollaisia pieniä rauhan ja onnen hetkiä. Mutta saavuttaisipa sellaisen pysyvän tai pidempiaikainen rauhan kaiken työstressin, ahdistuksen, vaikeuksien ja menetysten keskellä.
Kiitos, kun kerroit tilanteestasi. Se saa uskomaan tulevaan.
Kiitos kaikille!
Edelleen rauhallinen olo. Tavallaan tuntuu kuin eläisi osana kohtaloaan, siis on siellä missä juuri nyt kuuluukin. Vaikka asiat eivät ole helppoja niin silti on rauha ja luottamus tulevaan.
-ap
Jospa joku on rukoillut puolestasi.
Olen miettinyt ihan samaa. Minun puolestani on varmasti rukoiltu--
--Hyvä ap, pidä kiinni heikostakin uskosta Jumalaan ja hienoa, että olet rukoillen kiittänyt Häntä. Sinun puolestasi on siis rukoiltu ja olet todiste rukoilun voimasta ja Jumalan olemassa olosta...
.. Tuosta ilmiöstä (esirukoilusta ) on muuten tehty elokuva nimeltä Postia pappi Jaakobille. Siinä pääähenkilö Leila Sten on menettänyt kaiken elämässään, itsensäkin, ja on arvottomuuden tunteessa jo luovuttamassa, kunnes hän saa sisäistä voimaa jatkaakseen ja hänen elämänsä pelastuu.
Voiko olla ikä joka vaikuttaa näin? Minulla on myös ollut stressaava ja hankala elämä. Kärsin siitä pitkään, mutta tässä vajaana viisikymppisenä vaan jotenkin tajusin että en voi asioille enää mitään. Nyt on siis elettävä sillä mitä on. Ja niin ahdistus lähti vähenemään. Elän niissä raameissa mitkä minulle on mahdollisia, en vertaile muihin ja olen kiitollinen monesta asiasta jotka minulla on, enkä mieti mitä minulla ei ole.
Ei sulla huonosti edes mene kun löytyy hillot kaapeista.