Omia ongelmia opiskelemalla selvittämässä

Olen ollut havaitsevinani, että varsinkin psykiatrit, psykologit ja papit ovat psyykkisesti erityisen vaikeutunutta väkeä, ja useimmat ovat valinneet opintoalansa omia ongelmiaan selvittääkseen, mutta eivät ole yrityksessään onnistuneet.

Eniten käytännön tietoa on tietysti pappisalalta, koska itsekin olen eläkepappi, jo kauan eläkkeellä, ikä 80 wee. Äärimmäisen sekavaa, riitaista, ja henkisesti sairasta väkeä. Jo opintojen aikana todella useita kollegoita toimitettiin mielisairaalaan.

Pappisopintoihin kuului laajasti psykiatriset ja psykologiset teoriat, jotka löivät toisiaan korville, antamatta todellisia vastauksia mihinkään. Harjoittelimme PALJON psykiatrista toimintaa. Sen lisäksi olen tavannut psykiatrista alaa harjoittavia sekopäitä. Toimiessani vajaamielishoitolaitoksessa, psykologit osasivat vain tehdä normitetuilla testistöillä älykkyys- ja sosiaalisuuskartoituksia, mutta YHTÄÄN hyödyllistä neuvoa potilastyöhön eivät osanneet antaa.

Olemme psykiatrit, psykologit ja papit edelleenkin surkeaa ja vahingollista joukkoa, jolle on annettu käsittämätön määrä valtaa, jota käytämme kanssaihmisten vahingoksi. Kynis.mies