Lue keskustelun säännöt.
Laitan rajat myos vieraille lapsille leikkipuistoissa ja yleisissa yhteisissa leikkipaikoissa jos lapsen vanhemmat ei sita tee. Suosittelen muillekin!
20.02.2007 |
Olen tehnyt aina niin ja teen jatkossakin. Vaikka vanhemmat katsoisi kuinka pahasti tahansa, lapsiltani ei revitä käsistä leluja ja heitä ei tönitä minun puuttumatta asiaan.
Yleensä lapsen ilme on tällaisessa tapauksessa täysin hölmistynyt ja ihmettelevä ja huono käytös loppuu siihen. Joku on toki mennyt itkien äitinsä luo mutta hyvä niin. Puhun lapselle ystävällisesti ja sanon napakasti ettei saa ottaa lelua kädestä eikä tuuppia, teen kuitenkin selväksi että on tervetullut leikkimään yhdessä.
Meidän ei tarvitse sietää näitä pikku terroristeja jotka pilaavat leikit. Asetetaan rajat niin kuin olemme omillemmekin tehneet.
Kommentit (32)
Joskus nämä lapset on todella haavi auki ja tulee mieleen oliko ensimmäinen kerta kun heitä kiellettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He olivat pallomeressä ja rupesivat kinaamaan keskenään ja rupesivat heittelemään niitä palloja ihan täysillä toisia kohti ja sielä oli myös pieniä lapsia jotka pelkäsivät. Komensin kolme kerta poikia lopettamaan mutta ei tehnyt mitään vaikutusta. Niinpä kaikki pienten lasten vanhemmat haki lapsensa pois ja isot pojat jäi sinne heittelemään palloja ja vanhempia ei näkyny misään.
Jos joku vie lapseni kädestä (meidän) lapion, pyydän sen takaisin (itse asiassa lapseni pyytää, mutta jos toinen lapsi ei usko, puutun asiaan). Ensin pyydän nätisti, sitten otan rauhalllisesti pois, halusi tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin jo esikoisen lastenvaunu-vaiheessa, että näin tulee tehdä- neuvoa ja kasvatusojennusta tulee tältäKIN äidiltä, enkä välitä yhtään kuka katsoo minua ja millä ilmeellä---
----
Kuvausta:
Naapurin poika 3 v hajotti meillä kyläilevän lasten serkkutytön 6 v tunnin rakentaman hiekkalinnan hujauksessa
ja pojan äiti vaan haukotteli vieressä-uusi vauva mahassa-
silloin päätin, että tämä ei tule toistumaan-
olen sanonut näille nuokkuville ja ei-nuokkuville äideille (oli univelkaa tai ei- lapsistaan on pidettävä huolta) pari valittua-
eli jos joku särkee hiekkalinnan-
niin hän saa pyytää anteeksi (minimivaatimus)
tai
rakentaa uuden tilalle (maximivaatimus).
------
Valtaosa vanhemmista on ok ja reiluja,
mutta on yllättävän monia vanhempia, jotka näyttävät uskovan johonkin VAHVIMMAN LAKIIN, mutta sehän ei enää koulussa tai työelämässä toimi-
ja jos vanhempi ei kasvata-
niin aina löytyy yhteiskunnasta myöhemmin kasvattaja...
viime kädessä poliisi...
-------
Muutama vinkki:
- Leluja ei saa ottaa kädesta.
- Leluja pitää lainata, jos meidänkin lapsi lainaa( erittäin VAIKEA sääntö monille VANHEMMILLE- varsinkin joillekin ainoan lapsen vanhemmille???).
- Ja lainatut lelut pitää palauttaa (ehjänä- tai korvataan)-
- Ihmisistä ei puhuta pahaa selän takana- asiat selvitetään kasvokkain.
- Ole reilu. niin sinullekin ollaan reiluja!!!
Voimia kasvatustyöhön kaikille:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suinkaan tarkoita, että toiset saisivat ottaa lapsesi kädestä mitä tahansa, mutta jos oma lapsesi ei ole tilanteesta moksiksaan, niin ei kannata väkisin ruveta toiselta lapiota takaisin ottamaan.
Näin se vain on. Ja se toimii lapsilla yllättävän hyvin molempiin suuntiin. Ottavat, mutta myös antavat.
jos en itse ehdi joka paikkaa kun pikkuveljen perässä puistossa juoksen. Miedän puistossa tämä - yhteiset kylän lapset -henki toimii onneksi ihan luotevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jokin ylihyväkasvattaja otti lapseni kädestä kuorma-auton, ensin pyydettyään ja sitten väkisin.
Ainoa vaan, että poikani ei ollut ottanut hänen lapseltaan sitä autoa, vaan hänen lapsensa oli hukannut sen pensaaseen. Tämän jälkeen hänen lapsensa väitti, että poikani kädessä ollut auto oli hänen.
Tämä äiti ei edes kysynyt lapseltani oliko näin vai ei, vaan otaksui lapsensa olevan oikeassa.
Näin lähti auto lapseni kädestä ja kun kerroin tilanteen tälle naiselle, hän sanoi, että onhan täällä muitakin leluja, ei luovuttanut autoa takaisin eikä liioin pyydellyt lapselta anteeksi.
Nämä näpsäkät superkasvattajat ovat niin totuudenomaavia, ettei kerkeä tiedustelemaan asioiden oikeaa laitaa.
miten lasten leikkipaikalla kauppakeskuksessa kaksi itseäni isompaa poikaa riehui ilmeisesti jotakin jackass-showpaini-tyyppistä menoa tavoitellen, eli heittelivät toisiaan päähän pallomeren palloilla, lastasivat pallomeren täyteen muuta leikkipaikan tavaraa ja hakkasivat toisiaan ja hyppivät toistensa päälle.
Eräs pienempien lasten isä meni sitten huomauttamaan jämäkän asiallisesti, että leikkipaikka oli tarkoitettu alle kouluikäisille ja nyt voisi olla pienempien vuoro, mistä poikien äiti veti herneen nenään ihan totaalisesti ja kiukutteli sitten huomauttajalle siitä, että kyllä ne pienemmät ihan hyvin mahtuvat leikkimään, vaikka pojat ovat myös mukana.
Olisin varmasti menetellyt samalla tavalla kuin tuo isä, jos oma lapsi olisi ollut mukana. Nyt vain seurasin sivusta kahvilan pöydästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmasti ollut aivan ällikällä minäkin
Alan opiskelijana tiedän, että tuota asiaa on viime aikoina tutkittu paljon ja siitä on uutisoitu mediassakin.
Lasten kanssa tekemisissä olessani olen myös huomannut sen, että vanhemmat tekevät vähän liikaakin lastensa puolesta, eivätkä lapset osaa kestää lainkaan pettymyksiä.
Miettikää omaa lapsuuttanne. Olivatko vanhempanne vahtimassa teitä hiekkalaatikon reunalla? Ja puolustamassa oikeuksianne? Parhaiten lapsen luonnetta kasvattaa sosiaalinen kanssakäyminen toisten lasten kanssa. Ja siihen kuuluu myös pettymyksiä.
Juuri kaksivuotiaalle on tyypillisä tuo lelujen vieminen pois toisten käsistä. Se kuuluu kehitykseen. Ehkäpä vanhempien ei tarvitisisi olla haukkana vahtimassa kyseisiä tilanteita, vaan antaa lasten toimia ryhmässä itsenäisesti, sillä siinä kehittyvät sosiaaliset ryhmässä toimimisen taidot. Ainakin itse näkisin, että vanhempien tehtävä on valvoa lapsiaan. Pitää huolta siitä, että vahinkoja ei pääse tapahtumaan. Tottakai silloin pitää puuttua, jos huomataa kiusaamista, lyömistä jne. Parivuotiailla tällaista ei tosin kovin usein edes esiinny.
Älkää heti teilatko, jos joku yrittää aloittaa asiallista keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitten on ryhmä nimeltä ylikasvattajat. Heillä on päättömiä sääntöjä, joita koko puiston pitäisi noudattaa. Kuten se, että jokaisen lapsen pitäisi leikkiä vain omilla leluillaan (mitä ihmeen mieltä on edes tuoda lasta puistoon jos hän ei voi leikkiä muiden kanssa yhdessä?).
Parivuotiaathan ovat mestareita potkimaan, lyömään, viemään leluja jne. Ei se ole suoraaista kiusaamista, mutta lapsen pitää nimenomaan ymmärtää, että toisen osapuolen silmissä on!
Itse en kyllä jättäisi parivuotiasta oman onnensa nojaan, kyllä sen ikäisiä pitää nimenomaan kasvattaa ja valvoa, jotta myöhemmin ei tule ongelmia. Ja se ei tarkoita kaiken puolesta tekemistä vaan tervettä järkeä.
eli lapsi saa tehdä mitä haluaa ja jos ei muuten onnistu niin aikuinen SILOITTAA hänen tiensä-
eli esim. ostaa KAIKKI lelut mitä lapsi haluaa,
ei anna lapsen kokea pettymyksiä esim. Afrikan tähti pelissä vaan antaa lapsen aina voittaa,
puolustaa lastaan vaikka koulu olisi jättänyt jälki-istuntoon lapsen- niin vanhempi syyttää koulua lapsensa rankaisemisesta-
---
Ap tarkoitti aivan muuta-
Ap tarkoitti rajattomaan kasvatukseen eli vapaaseen kasvatukseen- jonka laji muuten curling-kasvatustkin on- puuttumista-
---
eli AP:tä tulkiten, jos jotkut (onneksi harvat!!!) perheet ei kasvata lapsiaan
eivätkä esim. puutu riita- ja vaaratilanteisiin-
niin ap ja hänen kaltaisensa vanhemmat puuttuva.
T: nro 11
Vierailija:
Lasten kanssa tekemisissä olessani olen myös huomannut sen, että vanhemmat tekevät vähän liikaakin lastensa puolesta, eivätkä lapset osaa kestää lainkaan pettymyksiä.Juuri kaksivuotiaalle on tyypillisä tuo lelujen vieminen pois toisten käsistä. Se kuuluu kehitykseen. Ehkäpä vanhempien ei tarvitisisi olla haukkana vahtimassa kyseisiä tilanteita, vaan antaa lasten toimia ryhmässä itsenäisesti, sillä siinä kehittyvät sosiaaliset ryhmässä toimimisen taidot.
Toisen kädestä ottamistahan voisi tietyllä tavalla verrata varastamiseen. Pitääkö lapselle opettaa että on ihan OK, jos toinen ottaa sun tavaroita? On sitten ihan OK sekin että naapurin narkkari lainaa teidän autoa? Ei mun mielestä.
En minäkään miehen kädestä vie kaukosäädintä ja vaihda tv-kanavaa, vaikkei mies siitä niin kovasti suuttuisikaan.
On niitä muitakin tapoja tuottaa lapselle pettymyksiä ja opettaa että tietynlaiset pettymykset kuuluvat elämään.
Kyllä minäkin asiaan puutun jos mun lapsilta viedään lelut kädestä, loukkaantuvat lapset siitä tai ei. Selitän molemmille osapuolille että on paljon kivempaa kun kysyy luvan ja toinen lelua sitten lainaa. Sama juttu jos oma lapsi ottaa jonkun muun kädestä lelun käsken antaa lelun takaisin ja kysyä että saako lainata tms. Tämä lainausjuttuhan niitä sosiaalisia neuvottelutaitoja kehittää.
Jos kyseessä on " auto pensaassa" -tyyppinen tapaus, jota en itse omin silmin näe, niin sillon en mene kenenkään lapselta leluja pyytämään takaisin, voin kyllä asiasta kysyä lapselta ja neuvotella lainaamisesta lasten kanssa.
Kunhan ne rajat ovat järkevät. Minusta on vanhemman tehtävä puolustaa lastaan silloin, kun lapsi itse ei kykene tai osaa. Ei tietysti pikkujutuissa (miten sitä ikinä oppisikaan), mutta jos toinen tulee tönimään ja repimään. varsinaisesta väkivallasta puhumattakaan.