Voinko ujona ja pelokkaana hakea myyjän tehtävään johon vaaditaan reipasta asennetta, ihmisläheisyyttä ja ammattitaitoa?

Mikään ei estä hakemasta. töistä suoriutuminen on sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä hakemasta. töistä suoriutuminen on sitten eri asia.

Suoridun sillai et näytän pelokkaalta ja epävarmalta ja voin tehdä virheitö

Kyllä pelokkuus katoaa pian kun joutuu hyppäämään syvään päätyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pelokkuus katoaa pian kun joutuu hyppäämään syvään päätyyn. 

Mulla ei ainakaan kadonnut minnekään kun olin aspa työssä mutta voi johtua siitä että mulla on estynyt personallisuus. Ne asiakkaat mitä kohtaa, on aina eri tyyppi niin en ymmärrä miten se pelko voisi häipyä kun se kohtaat joka päivä ventovieraan eri ihmisen.

Kyll. Sinun vain pitää luoda työrooli ja olla sen mukainen. Yritä ainakin. 

Kyllä onnistuu monilta ujoilta ja aroilta ihmisiltä asiakaspalvelu 

Olin nuorena todella ujo, arka ja pelokas, mutta hain pankkiin töihin, ja tein siellä pitkän työuran. Siellä oli silloin vielä asiakaspalvelua kasvokkain. Kyllä unohtui ujous ja arkuus, eihän ne asiakkaat sitä tienneet, että olin ujo. Taisivat vain tykätä kun en heti ollut suuna ja päänä.

Hae ihmeessä töihin sellaiseen paikkaan jossa arkuus kaikkoaa huomaamatta, et ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pelokkuus katoaa pian kun joutuu hyppäämään syvään päätyyn. 

Mulla ei ainakaan kadonnut minnekään kun olin aspa työssä mutta voi johtua siitä että mulla on estynyt personallisuus. Ne asiakkaat mitä kohtaa, on aina eri tyyppi niin en ymmärrä miten se pelko voisi häipyä kun se kohtaat joka päivä ventovieraan eri ihmisen.

Just siinä se suoja on. Sulla on asiakaspalvelijana tehtävä jota suoritat, roolissa, jota työnantaja edellyttää. Sinä henkilökohtaisesti ja persoonana olet jotain muuta, mitä joka päivä kohtaamasi ventovieraan eivät edes tavoita. Se on kuin hallittu muuntumisleikki, työrooli työvaatteissa, vapaalla saa olla sitä mitä oikeasti on. Näitä ei tarvitse edes yrittää yhdistää. Itse olen introvertti, enkä tarvitse paljoa sosiaalisia suhteita, ja pidän asiakaspalvelusta juuri siksi, että vaikka kohtaan lukuisia ihmisiä päivittäin, ajallisesti ja syvällisesti joudun antamaan hyvin vähän yksittäiselle asiakkaalle. Päivää- kiitos - näkemiin (vaikka mielummin sanoisin hyvästi.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pelokkuus katoaa pian kun joutuu hyppäämään syvään päätyyn. 

Mulla ei ainakaan kadonnut minnekään kun olin aspa työssä mutta voi johtua siitä että mulla on estynyt personallisuus. Ne asiakkaat mitä kohtaa, on aina eri tyyppi niin en ymmärrä miten se pelko voisi häipyä kun se kohtaat joka päivä ventovieraan eri ihmisen.

Siten että sille siedättyy. Minäkin pelkään kovasti hammaslääkäriä, mutta jos pitää käydä monta kertaa lyhyessä ajassa, niin en pelkää enää niin paljon.

Totta kai voi hakea ja voit tulla jopa valituksikin kyseiseen työhön, mutta itsellesi sillä vahinkoa teet.

Tuollainen työ on ihan h#lvettiä aralle ja ujolle (introlle) vaikka kuinka yrittäisi kehittää itselleen rohkean ja reippaan työminän jota ei enää edes itsekseen tunnista.

Siitä roolin esittämisestä pitäisi ansaita oscar-palkinto eikä saada burnouttia.

Voi hakea. Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Rutiinit oppii ajan kanssa ja rentoutumisen kautta tulee myös itsevarmuutta. Ei tarvitse olla moottoriturpa, mutta tarvitsee tuntea oman alan kaikki yksityiskohdat, jotta myyntityön saa sujumaan vaivatta.

T. vapaa kassa

Kyllä minä ainakin hain ja pääsinkin

Aloita hyllyttäjänä. Totut vähitellen ihmisiin, jotka puhuvat sinulle ja katsovat mitä teet. Siitä sitten pikkuhiljaa kassalle.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä hakemasta. töistä suoriutuminen on sitten eri asia.

Tai siitä haastattelusta suoriutuminen, järkevä rekry totee "tämä ei taida olla juuri sinulle".

ps kassoillekin pitäisi saada jotain tasoa takasin, ettei sellaisia mumisevia lattiaan tuijottelijoita palkattaisi, kun reipasta sakkiakin on kyllä tarjolla

Monet näyttelijät kertovat olleensa ujoja alalle hakeutuessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pelokkuus katoaa pian kun joutuu hyppäämään syvään päätyyn. 

Mulla ei ainakaan kadonnut minnekään kun olin aspa työssä mutta voi johtua siitä että mulla on estynyt personallisuus. Ne asiakkaat mitä kohtaa, on aina eri tyyppi niin en ymmärrä miten se pelko voisi häipyä kun se kohtaat joka päivä ventovieraan eri ihmisen.

Siten että sille siedättyy. Minäkin pelkään kovasti hammaslääkäriä, mutta jos pitää käydä monta kertaa lyhyessä ajassa, niin en pelkää enää niin paljon.

No mä silti vapisin aina asiakkaan läsnäollessa loppuajat kun olin tuolla töissä. Eli mikä fobia mulla sitten mahtaa olla kun en tullut rohkeaksi vaikka tapasin asiakkaita kaiket päivät vuoden ajan?

Täällä kun moni sanoo että siedättyy ajan myötä ja rentoutuu niin itselleni ei ainakan koskaan tapahtunut Noin :( Tein vielä asiakaspavelutyötä hiljaisessa liikkeessä. Aina kun oli kohtaaminen asiakkaan kanssa niin kädet alkoi hikoilla ja koko kroppa, ja aloin vapista. Sitten jos joku sanoi samaan aikaanjotain niin koko ajatus herpaantui ja otin jopa pari kertaa väärin rahaa noilla hetkillä. En sitten tiedä miten paha fobia mulla on ettei musta koskaan tullut rentoa ja itsevarmaa vaikka kohtasin asiakkaita vuosien ajan. Pelkäsin aina kun uusi asiakas astui ovesta.

Tietysti. Sano olevasi reipas. Jos tulet valituksi ja joku myöhemmin valittaa, voit aina sanoa että mielestäsi olet reipas. Reippaus on suhteellinen käsite. 

Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki arat olisivat työttöminä. Ja aroille asiakkaille on vain plussaa, jos myyjäkin on hieman arka eikä päällekäyvä. Ihan oikeasti.

Tottakai voi. Kyllä se ujous siinä karisee. Itse olen ujo mutta kaikki työhön liittyvät asiat olen aina saanut hoidettua. Soitan asiakkaille tai menen pomon puheille koska se kuuluu työhöni. Vapaa-ajallani ujostelen 😅

Itse en pystyisi. Ahdistus olisi sitä laatua, että fyysisesti tulisi huono olo ja alkaisi oksettamaan. Mutta jos sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole näin paha kohdallasi, niin uskon että sinulla on kyllä toivoa.