Ellen ja Jari ovat poikansa luona! Onnea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon lapsia haluavia naisia. Olisihan Jarikin voinut hankkia lapsen jonkun toisen naisen kanssa ja Ellen olisi voinut olla mukana auttamassa lapsen hoidossa. En oikein ymmärrä, miten näillä ei muka lainamunasoluilla tai -siittiöillä raskaus onnistunut. Sen kun olisi voinut tehdä myös ulkomailla lainakohtuakin käyttäen. Silti valitsivat adoption, en ymmärrä, mitä järkeä, kun olisivat voineet saada terveen vauvan.

 

Tämä nyt myös muille vinkiksi, että kannattaa miettiä näitä valintoja järkevämmin.

Tai sitten hemmo olisi voinut etsiä lisääntymisikäisen naisen kumppaniksi.

Jospa Jari ja Ellen vain rakastavat toisiaan, mikä tosin on sinulle aivan tuntematon asia. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan heillä yhteistä kieltäkään?

Eiköhän pojalla ole ollut aikaa opetella englantia ainakin jonkin verran, kun jo keväällä lapsesta ilmoitettiin Ellenille ja Jarille.

Vierailija kirjoitti:

Aika ison lapsen saivat. Toivottavasti sopeutuu ilman suurempia ongelmia.

Samaa mietin ja ikää sen verran, että pitäisi koulukin aloittaa samantien. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti odotukset heillä täyttyvät. Todella raskas reissu alkamassa.

         Raskas reissu, kuten elämää yleensäkin voi kuvata, jos niin haluaa. Mutta myös antoisa monella tavalla.

Olen saanut oman lapsen. Ei minulla ole ollut erityisiä odotuksia. Jotain pieniä toivon kipeneitä. Enemmän olen saanut, kuin ikinä osasin odottaa. Toivoisin, että olisin ollut tietävämpi monissa tilanteissa mitä kohtasin. Mutta, jos rakkaus ensimmäisenä ohjenuorana eletään, ei voi mennä vikaan. Tämä on paras neuvo aivan kaikille uusille vanhemmille.

Huoli on hinta, joka rakkaudesta maksetaan. On totta sanonta, että äiti on onnellisimmillaan silloin, kun oma lapsi on nukkumassa viereisessä huoneessa. Noh, ehkä liioiteltua, mutta on siinä totuuden siemen.

Onnea uusille vanhemmille Ellenille ja Jarille🌹

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon lapsia haluavia naisia. Olisihan Jarikin voinut hankkia lapsen jonkun toisen naisen kanssa ja Ellen olisi voinut olla mukana auttamassa lapsen hoidossa. En oikein ymmärrä, miten näillä ei muka lainamunasoluilla tai -siittiöillä raskaus onnistunut. Sen kun olisi voinut tehdä myös ulkomailla lainakohtuakin käyttäen. Silti valitsivat adoption, en ymmärrä, mitä järkeä, kun olisivat voineet saada terveen vauvan.

 

Tämä nyt myös muille vinkiksi, että kannattaa miettiä näitä valintoja järkevämmin.

Katsos kun Ellenillä ei ollut enää yhtään munasoluja kun on niin vanha. Niin se vaan menee vaikka feminismin oppien mukaan naisen fysiikka on ylimaallinen ja munasolut odottaa uraa ja munakarusellia.

Ei ole mitään merkitystä, onko Ellen vanha, kun hän olisi voinut käyttää lainamunasoluja. Hänellä on jopa nuorempi sisko, jolta olisi voinut saada nuoret munasolut. Tämä pitäisi olla ensisijainen keino hankkia lapsia.

Adoptioprosessi alkaa jo paljon ennen sitä vaihetta, kun viimein hakemus voidaan lähettää. 

Totta kai. Minä puhun siitä varsinaisesta odotusajasta. Ellen ja Jari kuulemma odottivat 6-7 vuotta siinä jonossa. Ystäväni odotti noin vuoden. Ei tämä nyt ollut mikään väännön aloitus vaan kommentti vain siitä että he saivat "noin vanhan" lapsen. Niin kun ovat itsekin jo vanhempia ja jonossakin meni näin kauan aikaa. He eivät siis enää voisi iän puolesta saada pikkuvauvaa. En tiedä kuinka vanha Jari on mutta Ellen taitaa olla 47, eli alle 2-3 vuotiasta ei enää hänelle annettaisi adoptoitavaksi.

Ihana uutinen. Olen niin iloinen pienen perheen ja pariskunnan puolesta.

Mutta kohtuuton on ollut heidän odotusaika. Ihan jo kokonaisuudessa mutta myös nämä viimeiset kuukaudet. Jos lapsi on ollut heille jo osoitettu ajat sitten, kenen etu on, että lasta edelleen pidetään lastenkodissa eikä rakastavat vanhemmat päässeet heti häneen konkreettisesti tutustumaan? Jokainen päivä ja hetki on tärkeä. Erityisesti pienen, kehittyvän lapsen elämässä.

mikä logiikka tuossa aikataulussa oikein on? He joutuivat odottamaan nyt 9 vuotiasta lastaan vuosikausia ja joku toinen selviää lyhyemmällä odotusajalla? Ja sillä aikaa lastenkodit maailmalla hukkuvat yksinäisiin, hylättyihin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon lapsia haluavia naisia. Olisihan Jarikin voinut hankkia lapsen jonkun toisen naisen kanssa ja Ellen olisi voinut olla mukana auttamassa lapsen hoidossa. En oikein ymmärrä, miten näillä ei muka lainamunasoluilla tai -siittiöillä raskaus onnistunut. Sen kun olisi voinut tehdä myös ulkomailla lainakohtuakin käyttäen. Silti valitsivat adoption, en ymmärrä, mitä järkeä, kun olisivat voineet saada terveen vauvan.

 

Tämä nyt myös muille vinkiksi, että kannattaa miettiä näitä valintoja järkevämmin.

Katsos kun Ellenillä ei ollut enää yhtään munasoluja kun on niin vanha. Niin se vaan menee vaikka feminismin oppien mukaan naisen fysiikka on ylimaallinen ja munasolut odottaa uraa ja munakarusellia.

Ellen kävi nuorempana lapsettomuushoidoissa monta vuotta, ei onnistunut.

Aivan huikean ihana uutinen, Ellen, Jari ja lapsi ansaitsevat kaiken hyvän, mitä suinkin voivat saada. Paljon rakkautta koko perheelle! Ellenin ja Jarin suhde on ainutlaatuinen. Fantastisia ihmisiä molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ison lapsen saivat. Toivottavasti sopeutuu ilman suurempia ongelmia.

Niin onkohan tällainen adoptio millään tavalla lapsen etu? Lapsi riistetään eri maahan ja kulttuuriin.

 

Meinaatko että kehitysmaassa oleva lastenkoti olisi lapsen etu? 

Tuskin lapsi asiaa ajattelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan heillä yhteistä kieltäkään?

Eiköhän pojalla ole ollut aikaa opetella englantia ainakin jonkin verran, kun jo keväällä lapsesta ilmoitettiin Ellenille ja Jarille.

Filippiinien virallinen kieli on englanti!! Olen tavannut heitä paljon, myös lapsia, ja kaikki puhuivat englantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elintasokin on viime vuosikymmeninä kasvanut lähes kaikissa maissa. Niissä monesti pystytään itse huolehtimaan maan lapsista.

Pakostihan tällaisella lapsella on sukulaisia Filippiineillä ja ei ole oikein siirtää noin isoa lasta pois omasta maastaan. Tämä ei nyt ole vaan oikein, vaan on joku itsekkäiden ihmisten tarve saada lapsi. 

Ei sukulaiset aina halua tai pysty ottamaan lasta - jos edes sukulaisista on mitään tietoakaan. Adoption on katsottu siellä lapsen lähtömaassa olevan tälle lapselle paras ratkaisu.

Lapsia muuttaa kaiken ikäisinä maasta toiseen, ihan suomalaislapsiakin. Onpa hirveää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi ketkä?

Ellen ja Jari

He taas ovat?

KVG! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon lapsia haluavia naisia. Olisihan Jarikin voinut hankkia lapsen jonkun toisen naisen kanssa ja Ellen olisi voinut olla mukana auttamassa lapsen hoidossa. En oikein ymmärrä, miten näillä ei muka lainamunasoluilla tai -siittiöillä raskaus onnistunut. Sen kun olisi voinut tehdä myös ulkomailla lainakohtuakin käyttäen. Silti valitsivat adoption, en ymmärrä, mitä järkeä, kun olisivat voineet saada terveen vauvan.

 

Tämä nyt myös muille vinkiksi, että kannattaa miettiä näitä valintoja järkevämmin.

Katsos kun Ellenillä ei ollut enää yhtään munasoluja kun on niin vanha. Niin se vaan menee vaikka feminismin oppien mukaan naisen fysiikka on ylimaallinen ja munasolut odottaa uraa ja munakarusellia.

Ei ole mitään merkitystä, onko Ellen vanha, kun hän olisi voinut käyt

Eikö se silloin olisi sen miehen ja sen siskon lapsi ja ellen vaan sijaissynnyttäjä? 

Vierailija kirjoitti:

Adoptioprosessi alkaa jo paljon ennen sitä vaihetta, kun viimein hakemus voidaan lähettää. 

Totta kai. Minä puhun siitä varsinaisesta odotusajasta. Ellen ja Jari kuulemma odottivat 6-7 vuotta siinä jonossa. Ystäväni odotti noin vuoden. Ei tämä nyt ollut mikään väännön aloitus vaan kommentti vain siitä että he saivat "noin vanhan" lapsen. Niin kun ovat itsekin jo vanhempia ja jonossakin meni näin kauan aikaa. He eivät siis enää voisi iän puolesta saada pikkuvauvaa. En tiedä kuinka vanha Jari on mutta Ellen taitaa olla 47, eli alle 2-3 vuotiasta ei enää hänelle annettaisi adoptoitavaksi.

Ellenin ja Jari koko adoptioprosessin pituus oli tuo, ei pelkkä jonotus. Jonotuskin venyi mm. koronan takia. 

Aikooko nämä asettua suomeen? Eikö niillä ole talo Italiassakin, meneekö kouluun siellä? Tai miten yleensä kouluhommat etenee, jos on jo 9v , niin täällä olisi normitilanteessa pari vuotta koulua takana. Mitenhän nämä järjestetään.

Vierailija kirjoitti:

Aivan huikean ihana uutinen, Ellen, Jari ja lapsi ansaitsevat kaiken hyvän, mitä suinkin voivat saada. Paljon rakkautta koko perheelle! Ellenin ja Jarin suhde on ainutlaatuinen. Fantastisia ihmisiä molemmat.

Ai ihan ainutlaatuinen. Voi hyvää päivää teidän naiiveja kommenttejanne.

Aivan ihanaa.Onnea hurjasti heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan huikean ihana uutinen, Ellen, Jari ja lapsi ansaitsevat kaiken hyvän, mitä suinkin voivat saada. Paljon rakkautta koko perheelle! Ellenin ja Jarin suhde on ainutlaatuinen. Fantastisia ihmisiä molemmat.

Ai ihan ainutlaatuinen. Voi hyvää päivää teidän naiiveja kommenttejanne.

Katkeroitunut mammeli se siellä. Mee ulos.

Kansainväliset adoptiot pitäisi kieltää ihan siitä syystä, että ulkomaille tuupataan nykyään lähinnä vammaiset ja kehitysvammaiset. Saavat tietenkin perheen ja kodin Suomesta, mutta yleensä lapsi on jo niin iso, että sopeutuminen aivan erilaiseen kulttuuriin ja kieleen on vaikeaa eikä vammaisuus helpota sitä, varsinkaan suomalaisessa koulussa, missä kiusaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tiedän useita ulkomailta adoptoituja ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat jollain tavalla vammaisia tai kehitysvammaisia ja/tai on vakavia mielenterveysongelmia. Miksi kiskoa tällaiset ihmiset juuriltaan ja omiensa parista jos olot lastenkodissa ovat kuitenkin asialliset.

Lisäksi vanhemmat ovat pettyneitä siihen että lapsi ei ole sellainen ihana haavekuva vaan yleensä moniongelmainen ja haastava lapsi, jolle muutto ulkomaille on pikemminkin traumaattinen. Eivät nämä adoptiotarinat aina niin onnellisia ole ja usein adoptoitu kärsii vielä aikuisenakin tunteesta että hänen olisi pitänyt olla kiitollinen siitä että sai kodin, vanhemmat ja kasan tavaraa eikä hän ollut sellainen kuin vanhemmat toivoivat. Se tarve saada lapsi on joskus niin sokea ettei mietitä realistisesti. Kehitysvammaisen tulevaisuus on Suomessakin se mikä on ja sitten kun vanhemmat eivät enää jaksa, vanhuuttaan tai muuten, osoite on laitos. Käytännössä siis siirretään lapsi yhdestä laitoksesta toiseen muutaman vuoden kotielämän jälkeen. Eikä paluuta omaan kulttuuriin enää ole.