Onko parisuhteen löytäminen nykyään oikeasti näin vaikeaa?

Tilanne on tämä: Neljä vuotta sitten minulle ja miehelleni tuli ero reilun 20 vuoden liiton jälkeen. Kaksi ensimmäistä vuotta minulla meni toipuessa, koska koko tilanne oli minulle täysi yllätys, mutta viimeiset kaksi vuotta olen tosiaan ollut ns. haku päällä. Eli en oli liittynyt millekään deittisivustolle, mutta olen aktiivinen elämässäni, juttelen päivittäin uusille ihmisille, käyn erilaissa paikoissa (viikottain tavoitteena käydä jossakin ihan uudessa) ja elän sellaista mukavaa ja tekevää arkea. 

 

Kun minulla oli vielä sormukset sormessa, sain paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolelta (ja välillä myös omaltanikin), mutta nyt tosiaan tämän viimeisen kahden vuoden aikana tuntuu, että olen täysin ilmaa miehille! Jos esimerkiksi olen jossain tapahtumassa, kukaan ei ikinä lähesty minua, vaan itse aloitan aina juttelun miehille - ja se ei sitten ikinä johda mihinkään.

 

En ymmärrä, missä mättää, kun kuitenkin olen sosiaalisesti taitava (työni liittyy vuorovaikutustaitoihin) ja tapaan paljon ihmisiä työni puolesta. Ulkonäöltäni (, kun sitä kuitenkin epäillään) olen pieni (160 cm / 54 kg, sporttinen) ja omastakin mielestä nätti, ikä neljäkymmentä. Olen hyvätuloinen ja lapset ovat lähemmäs aikuisikää, en etsi heille isähahmoa.

Muutama tuttava on sanonut, että minusta saa varattu-vibat, mm. siksi, koska juttelen niin luontevasti/jännittämättä kaikille. Ex-mieheni sanoi, että minunlaiseni oletetaan olevan varattu.  Mutta onhan tämä nyt ihan hölmöä, että nytkin sitten istun kotona ja katson yksin leffaa koko päivän kaupungilla ja ulkoilumaastossa vietetyn päivän jälkeen!

Minua on neuvottu menemään Tinderiin, mutta uskon enemmän live-tapaamisessa tapahtuvaan vetovoimaan/kemiaan + ulkonäkö ei ole minulle se ykköskriteeri. Eikö muka oikeasti enää löydä rakkautta oikeasta elämästä??!