Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan katuneet, jos ette pitäneet (isoja) häitä?
09.11.2024 |
Mietin jääkö jälkeenpäin harmittamaan, jos menee naimisiin vain todistajien läsnäollessa? Tai jos juhlat on hyvin pienet. Oliko teillä juhlan tuntua? Minä ja mies ollaan niin arkisia ihmisiä, että kuinkahan se päivä kahdestaan menisi? :D syömässä varmaan käytäisiin, mutta sitten illaksi kotisohvalle istuskelemaan... toisaalta, sellaisia me ollaan ja siksi toisistamme tykätään.
Kommentit (68)
Ote elävästä elämästä: tuttavamies maksoi viimeisen erän häälainasta kuusi vuotta eron jälkeen. Kuulemma tyhmin päätös ikinä suostua ottamaan laina exän päivä prinsessana -unelman toteuttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta temusta tiara ja Virosta skumppaa. Prinsessabileet ihan omalla rahalla
Ei ole kaduttanut. Meillä vttumaiset suvut, eikä haluttu niitä häihin. Mentiin kahdestaan naimisiin, todistajat viran puolesta.
No en todellakaan. Meillä oli aivan ihan loma ulkomailla kaksi viikkoa. Saman summan olisi voitu laitettua yhden päivän hääjuhlaan.
Vierailija kirjoitti:
Ote elävästä elämästä: tuttavamies maksoi viimeisen erän häälainasta kuusi vuotta eron jälkeen. Kuulemma tyhmin päätös ikinä suostua ottamaan laina exän päivä prinsessana -unelman toteuttamiseen.
On kyllä typerintä ikinä ottaa häitä varten lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole todellakaan katunut. Olen eronnutkin, naimisissa oltiin 15 vuotta. Enemmän kaduttaisi, jos olisi pitänyt jotkin mahtipontiset häät.
Ei ole kaduttu. Järkättiin ihana juhlapaikka, hyvä ruoka ja kalliit sormukset. Käytettiin rahaa itseemme ja läheisimpiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vielä 7 vuoden aikana hetkeäkään katunut. Todistajat oli maistraatin puolesta, eli tunsimme paikalta vain toisemme.
No mitä sitä.
53vuotta sitten mentiin naimisiin kirkon kappelissa omat vanhemmat ja sisarukset sekä pappi siinä oli. Kotona keitettiin kakkukahvit ja seurusteltiin toistemme kanssa ja naurettiin.
Ei tarvinnut kirkkoa, jännitystä, erikoista hääasua tai menua eikä joutavia leikkejä.
Paikallislehdestä saivat lukea sukulaiset ja tuttavat.
Kuka sellaiset tahtoo niin olkoon oma asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet häät.
Eräs, edesmennyt nainen, (samaa ikäluokkaa kuin omat vanhempani), kertoi: olivat miehen/sulhasen kanssa menneet (maakuntakeskuksen) kirkkoon vihittäviksi. Olivat ajaneet polkupyörillä, kun muuta kyytiä ei ollut löytynyt. :)
Pappi sanonut: sulhanen voi laittaa sormuksen morsiamen sormeen, niin se sormus oli pudonnut, kierinyt jonnekin penkkien alle, sitä sitten etsneet porukalla, kolmestaan :) - Oli löytynyt.
Nauroin tuolle: Sanoitko, et päästiihän sitä (prkl.) naimisiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun, että pidettiin. Olisin halunnut mennä kahdestaan naimisiin ja "karata" johonkin matkalle, mutta anopin painostuksesta järjestettiin sukujuhlat. Vieläkin hävettää ja harmittaa nämä kiusalliset kekkerit.
Järjetöntä tuhlata rahaa yhden päivän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin. Olen ikionnellinen pienestä, intiimistä hetkestä. Liitto kestänyt onnellisena 30 vuotta.
Joskus vähän, kun ollaan oltu vieraana mukavissa isommissa häissä. Omat häät oli kivat, mutta näin jälkikäteen ajatellen niihin olisi voinut panostaa edes vähän enemmän.
Mulla kaduttaa että menin ylipäätään naimisiin
Ei kaduta kun ei ollut ketään muita ketä kutsua. Ei ollut ystäviä. En tunne mun sukulaisia. Miehen suku ei asu suomessa.
Vihkiminen maistraatissa ja vieraina vain kaksi todistajaa, en ole katunut kertaakaan. Aviossa nyt jo 23 vuotta.
Ei kaduttanut, koska olin nähnyt että isot häät eivät välttämättä johda hyvään avioliittoon. Suku ei tykännyt pienistä häistämme, mutta meille sopi hyvin ja edelleen yli 30 vuoden jälkeen onnellisesti naimisissa.