Olen kyllästynyt itsekeskeisiin ihmisiin

Itsekään en enää näin 40+ ikäisenä tahdo jaksaa omista asioistaan jaarittelevia. 

Pahimpia ovat ihmiset jotka jaarittelevat omia tunnepuolen asioitaan, ruotivat erittäin yksityiskohtaisesti miltä joku asia tuntui ja mitä siitä ajattelevat ja miten ajatuskulkunsa menee ja mikä elämäntapahtuma ja "trauma" onkaan tähän vaikuttanut.

Nää oli joskus nuorena mielenkiintoisia keskusteluita, mutta kun tarpeeksi näitä kuunteli, on tajunnut että ihan samanlaista ajatusmyllerrystä ja henkistä kasvua tapahtuu miltei kaikilla, ja nää ei ole mielenkiintoisia jossain vaiheessa enää kuin henkilölle itselleen. Ihmiset kuvittelevat näistä kertoessaan olevansa uniikkeja lumihiutaleita, lähestulkoon valaistuneita ja paljon viisaampia kuin muut. Äh. Ihmiset nyt yleensä vaan kasvaa. Ja se on hyvä. Mutta vatvokaa näitä vaikka terapeutille, minua ei enää kiinnosta yhtään.

Minä olen kyllästynyt ihmisiin, jotka eivät kuuntele eivätkä halua kuunnella. 

Äh. Ihmiset nyt yleensä vaan kasvaa. Ja se on hyvä. Mutta vatvokaa näitä vaikka terapeutille, minua ei enää kiinnosta yhtään.

Minä olen kyllästynyt ihmisiin, jotka eivät kuuntele eivätkä halua kuunnella. 

****

HA, HA, HAA... Etkö tajua että tämmöiset ihmiset arvostavat sinua niin valtavasti että ovat ihan valinneet sinut omaksi henkilökohtaiseksi terapeutikseen? Tämän lisäksi saattavat ajatella, että sinä itse tarvitset juuri tätät terapiaa. Sehän on hyvä, että olet tajunnut, että on mahdollista kasvaa eli taidat olla kokenut kasvun ihan omakohtaisesti. Siinä tapauksessa elämän tarjoama luonnollinen terapia on tehnyt tehtävänsä ja olet parantunut. Jos sinua ei enää kiinnosta niin olet saattanut lyödä luukkusi kiinni ja se on vasta puolitie kasvun loppupisteeseen eli lopulliseen paranemiseen. Mutta senhän ymmärtää että vieraiden ihmisten puheet omista asioistaan jotka eivät mitenkään liity sinuun ovat rasittavia eikä voi kiinnostaa. Mutta jos omista asioista kyse niin eikö ihminen kasva nimenomaan suhteessa toisiin ihmisiin eikä ypöyksin miettien mökissään. Terapeuttinen keskustelu kanssasi saattaa olla elintärkeää jonkun toisen ihmisen kasvulle, jos sinulla on ollut edes joku rooli hänen elämässään ja elämäntapahtumissa ja ehkäpä ihmisen kaikista herkimmissä suhteissa kuten seksuaalisuus.

Millainen on oikeastaan itsekeskeinen? Ajattelee vain omaa napaansa? Puhuu vain itsestään tyydyttääkseen omia tarpeitaan? Vai siis minkälainen? Joku sinkku ei välttämättä ole itsekeskeinen vai onko sinkkuus itsekeskeisyyden merkki tms?

 

Kaikille yhteisesti sosiaalisten taitojen niksi nro 642: Ei tarvitse kuunnella loputonta itsekeskeistä jauhamista kiltisti ja kohteliaasti. Voi ilmaista monella tavalla ettei jaksa kuunnella ja mieluusti vetää ne rajat hyvin alkuvaiheessa. Toki tuollaiset ihmiset yleensä loukkaantuvat siitä verisesti, mutta se on heidän ongelmansa ja eipä tarvitse enää kuunnella sitä äärimmäisen raskasta minäminälänkytystä. 

Vierailija kirjoitti:

Millainen on oikeastaan itsekeskeinen? Ajattelee vain omaa napaansa? Puhuu vain itsestään tyydyttääkseen omia tarpeitaan? Vai siis minkälainen? Joku sinkku ei välttämättä ole itsekeskeinen vai onko sinkkuus itsekeskeisyyden merkki tms?

 

Mitä ihmettä? Eniten itsekeskeiset ihmiset jotka minä tiedän, ovat lähiriippuvaisia ja lentävät parisuhteesta samantien toiseen jos edellinen päättyy