Onko muilla niin, ettet voi hyvin parisuhteessa, ellei

Jos et voi hyvin parisuhteessa niin älä ole parisuhteessa. Se, että sinulla on pakko olla jokin sivusuhde koko ajan, kertoo siitä, että sinun tulisi olla sinkku ja tapailla kevyesti monta ihmistä samaan aikaan. 

Eri asia jos ollaan avoimessa suhteessa ja se on kaikkille ok.

Miksi et tekisi elämästäsi helpompaa ja alkaisi elää oman näköistä elämääsi hyvällä omatunnolla? Toisen satuttaminen ja salailu ei ole ok. 

Ehkä olet addiktoitunut uuden suhteen alkuvaiheeseen kuuluvaan jännityksen ja odotuksen tunteeseen? Et varmaan noita tapailusuhteitakaan jatka kovin pitkään. Etkä pysty ajattelemaan niin, että saisit jotain syvempää ja parempaa pitkästä parisuhteesta, johon panostaisit täysillä? Tuosta voi pyristellä eroon ihan itsekin, mutta muutos pään sisällä asenteessa omaan suhteeseen voi olla vaikea yksin, terapia voi olla hyvä apu. 

Parisuhteessa oleminen on tahdon asia. Mitä jos päättäisit suunnata energiasi sivusuhteitten sijaan omaan parisuhteeseesi? Ehkä se on kuitenkin sen arvoinen, että haluat antaa sille vielä mahdollisuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan tavallinen narsisti. Näännyt jos ei ole paljon lähteitä.

En tarvitse mitään kehumista, ainoastaan läheisyyttä.

ap

Minusta et vaikuta yhtään narsistilta. Ehkä et saa riittävästi läheisyyttä omassa parisuhteessasi? Voi olla, että sinulla on tavallista suurempi läheisyyden ja hyväksytyksi tulemisen tarve, jos lapsuudessa olet jäänyt vaille jommankumman vanhemman hyväksyvää läsnäoloa. Mutta ei välttämättä ole edes tavallista suurempikaan, jos omassa parisuhteessa vain ei ole tarpeeksi läheisyyttä. 

Luulen että asia on juurikin näin. Kumpikaan vanhemmistani ei halunnut pitää minua sylissä tai ollut kiinnostunut minusta mitenkään. Kumpaakin kiinnosti ainoastaan oma ura ja miten saavuttaa vieläkin enemmän. Minulle ilmaisivat, että olen riittämätön ja vastenmielinen, vaikka olin toivottu lapsi. Lisäksi olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan, eikä vanhempia kiinnostanut sekään.

Luulen, että alitajuisesti etsin ihmistä, jolla läheisyyden tarve on yhtä suuri kuin itselläni.

ap

Viestittelen puolisoni kanssa. Meillä on välillä treffejäkin. Yhdessä 25 vuotta. Ehkä et vain ole löytänyt sielunkumppaniasi? 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa oleminen on tahdon asia. Mitä jos päättäisit suunnata energiasi sivusuhteitten sijaan omaan parisuhteeseesi? Ehkä se on kuitenkin sen arvoinen, että haluat antaa sille vielä mahdollisuuden. 

Olen ollut parisuhteessa 18 vuotta. Olen tahtonut niin kauan.

ap

Läheisyyden tarvetta voi hoitaa muillakin tavoin kuin salasuhteilla. Kokeile vaikka ratsastamista? Tai hanki kotiin lemmikkejä, kissa tai koira? Samoja hormoneja erittyy lemmikkiä rapsutellessa kuin salasuhteessa. 

Mulla ainakin on. Mun on pakko pettää miestäni jatkuvasti. En ole onnellinen, jos en saa jatkuvaa huomiota, ihailua ja seksiä useilta miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että asia on juurikin näin. Kumpikaan vanhemmistani ei halunnut pitää minua sylissä tai ollut kiinnostunut minusta mitenkään. Kumpaakin kiinnosti ainoastaan oma ura ja miten saavuttaa vieläkin enemmän. Minulle ilmaisivat, että olen riittämätön ja vastenmielinen, vaikka olin toivottu lapsi. Lisäksi olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan, eikä vanhempia kiinnostanut sekään.



Luulen, että alitajuisesti etsin ihmistä, jolla läheisyyden tarve on yhtä suuri kuin itselläni.

ap

No hyvä että tiedostat tuon, se on jo puoli voittoa. Hanki terapiaa, ihan oikeasti. On paljon parempi hoitaa omat vajavaisuuden tunteet kuntoon terapiassa kuin lääkitä niitä salasuhteilla. Niihin liittyy monia riskejä, ihan fyysisesti, turvallisuuden ja seksuaaliterveyden kannalta, ja ne voi satuttaa sinua psyykkisestikin ja myös parisuhteen kannaltakin niissä on riskinsä. Ilmeisesti parisuhteessasi on kuitenkin paljon hyvääkin, kun se on pitkään jatkunut. 

Ap ja muut samanlaiset eivät ole kokeneet rakkautta. Haluatte vain ihailua ja säpinää ja jotain jännitystä. Rakkaalle ei halua kukaan tehdä tuollaista. Itsekkyyttä pahimmillaan. Minäminäminä ja minun hyvinvointi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut samanlaiset eivät ole kokeneet rakkautta. Haluatte vain ihailua ja säpinää ja jotain jännitystä. Rakkaalle ei halua kukaan tehdä tuollaista. Itsekkyyttä pahimmillaan. Minäminäminä ja minun hyvinvointi. 

Olet ihan oikeassa. Mutta en usko että ymmärrät minkälaista on elää sellaisena ihmisenä, joka tarvitsee sitä jatkuvaa ihailua ja huomiota. Jos mä en saa noita asioita jatkuvasti ja monelta eri mieheltä, niin tunnen kuin en olisi elossa, kuin minua ei olisi olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut samanlaiset eivät ole kokeneet rakkautta. Haluatte vain ihailua ja säpinää ja jotain jännitystä. Rakkaalle ei halua kukaan tehdä tuollaista. Itsekkyyttä pahimmillaan. Minäminäminä ja minun hyvinvointi. 

Olet ihan oikeassa. Mutta en usko että ymmärrät minkälaista on elää sellaisena ihmisenä, joka tarvitsee sitä jatkuvaa ihailua ja huomiota. Jos mä en saa noita asioita jatkuvasti ja monelta eri mieheltä, niin tunnen kuin en olisi elossa, kuin minua ei olisi olemassa. 

Ehkä olisi kaikille joita toiminnallasi täysin tietoisesti olet satuttanut ja satutat oikeuttaen sen, parempi ettet sinä olisi ollenkaan elossa etkä olemassa .. 

Älä masennu ap. Jos olet omalle kumppanillesi hyvä ja osaat oikeasti pitää kaikki langat käsissä sillä tavalla, ettet loukkaa ihmisiä, niin ei tuo niin kauhea asia ole. Olen miettinyt tätä itse paljon, kun oma puolisoni on lapsuudessaan pahasti rikottu ja hyvin seksuaalinen. Hän on pettänyt minua ja olen nähnyt miten paljon se häntä myös ahdistaa. Olen itse toisenlainen, ja tiedän, etten ole hänelle tarpeeksi, esimerkiksi siksi, että olen niin itseriittoinen, etten jaksa koko ajan olla hänen kanssaan. Jos hän hakee jotain jostain viestittelystä tai seksistä, niin suhtaudun häneen tätä nykyä enemmän säälien. Monogamianormi on jostakin syystä ihan hirveän suuressa arvossa nykyisin, mutta ei siihen kaikki pysty. Itse en ihan ymmärrä, että miten se petetty ihminen siitä huononee, että toisella on jotain sivujuttuja, varsinkaan tuollaisessa tapauksess jossa itse ole, että pääsuhteesi vain kukoistaa sivusuhteiden ansiosta. Tietysti on surullista, että ei voi olla avoin kaikesta, mutta aika ymmärrettävää. Sanoisin vaan, että pidä joitain rajoja itselläsi, ettei mene ihan käsistä tuo touhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ja muut samanlaiset eivät ole kokeneet rakkautta. Haluatte vain ihailua ja säpinää ja jotain jännitystä. Rakkaalle ei halua kukaan tehdä tuollaista. Itsekkyyttä pahimmillaan. Minäminäminä ja minun hyvinvointi. 

Olet ihan oikeassa. Mutta en usko että ymmärrät minkälaista on elää sellaisena ihmisenä, joka tarvitsee sitä jatkuvaa ihailua ja huomiota. Jos mä en saa noita asioita jatkuvasti ja monelta eri mieheltä, niin tunnen kuin en olisi elossa, kuin minua ei olisi olemassa. 

Ehkä olisi kaikille joita toiminnallasi täysin tietoisesti olet satuttanut ja satutat oikeuttaen sen, parempi ettet sinä olisi ollenkaan elossa etkä olemassa .. 

Hyviä ja osuvia havaintoja!!!

Vierailija kirjoitti:

Älä masennu ap. Jos olet omalle kumppanillesi hyvä ja osaat oikeasti pitää kaikki langat käsissä sillä tavalla, ettet loukkaa ihmisiä, niin ei tuo niin kauhea asia ole. Olen miettinyt tätä itse paljon, kun oma puolisoni on lapsuudessaan pahasti rikottu ja hyvin seksuaalinen. Hän on pettänyt minua ja olen nähnyt miten paljon se häntä myös ahdistaa. Olen itse toisenlainen, ja tiedän, etten ole hänelle tarpeeksi, esimerkiksi siksi, että olen niin itseriittoinen, etten jaksa koko ajan olla hänen kanssaan. Jos hän hakee jotain jostain viestittelystä tai seksistä, niin suhtaudun häneen tätä nykyä enemmän säälien. Monogamianormi on jostakin syystä ihan hirveän suuressa arvossa nykyisin, mutta ei siihen kaikki pysty. Itse en ihan ymmärrä, että miten se petetty ihminen siitä huononee, että toisella on jotain sivujuttuja, varsinkaan tuollaisessa tapauksess jossa itse ole, että pääsuhteesi vain kukoistaa sivusuhteiden ansiosta. Tietysti on surullista, e

Miksi kenenkään pitäisi tyytyä apn kaltaiseen ihmis j ä t t e e s e e n?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joo mulla on sama, vuosia jo menty näin

Itse olen kanssa mennyt vuosia näin. 

 

ap

Mitä sä pelkäät? Hylkäämistä?

En itsekään tiedä. Luultavasti hylkäämistä. Olen kyllä ollut myös yksin, eikä sekään tuntunut omalta.

ap

Kuulostat eräältä jonka tiedän liiankin hyvin.

Juu hylätyksi tulemisen pelko. Ap tulee varmaan vähän epästabiilista kodista

Vierailija kirjoitti:

Juu hylätyksi tulemisen pelko. Ap tulee varmaan vähän epästabiilista kodista

Monesti tosiaan apn asenteilla olevien taustoihin liittyy omien vanhempien syviä ongelmia kuten mt-/päihdeongelmat jotka ovat olleet jatkuvasti läsnä heidän lapsuusaikana.

Jotkut apn tapaiset ihmiset projisoivat tuon hylkäämisen pelkonsa hyökkäämällä parisuhdenormien päälle vääristellen niitä.

Tämä on vain narsistinen projektio jolla huomio käännetään heidän omista teoistaan muualle. He kun kääntävät aina syyttävän sormen itsestään poispäin.

Kun teille tulee ero niin sulla on heti toinen syli johon mennä ilman, ettei sun tarvitse tuntea eroahdistusta ja eron tuomia muitakin tunteita. Teet vaan karhunpalveluksen itselles.