Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että puoliso on hetken vieras ihminen, jos olette olleet muutaman pv pois?

Ei.

 olen poissa 8-9 vkoa kerrallaan ja ihan yhtä tuttu puoliso kuin aina:)

Onko toinen lämmin ja helposti lähestyttävä, vai karttaako se. Onko se oikea ihminen vai joku vieras tavallaan. Tunteeko toisen. Ehkä siihen on joku syy. 

Vierailija kirjoitti:

Onko toinen lämmin ja helposti lähestyttävä, vai karttaako se. Onko se oikea ihminen vai joku vieras tavallaan. Tunteeko toisen. Ehkä siihen on joku syy. 

Kyllä puolisoni on erittäin lämmin ja rakastava ihminen, ja on tosiaan ollut kaikkien läheisten kanssa sama juttu. Itse tarvitsen aina hetken aikaa totutella läheisyyteen.

 

ap

Mulla on sama juttu. Johtuu itsestäni.

Jännä juttu. Sulla sopeutuu koko aistimaailma siihen tilanteeseen, missä olet. Imeydyt siihen sisälle. Erotat itsesi siitä vasta, kun irtoat siitä fyysisesti kokonaan. Tässä on varmasti joku neuron poikkeama?

Luonnossa tuollainen ominaisuus on varmasti hyvä. Se on joku alkukantainen ihmisen ominaisuus. Sopeudut laumaan, etkä sopeudu vauhdista vaihtamalla väärään laumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu. Sulla sopeutuu koko aistimaailma siihen tilanteeseen, missä olet. Imeydyt siihen sisälle. Erotat itsesi siitä vasta, kun irtoat siitä fyysisesti kokonaan. Tässä on varmasti joku neuron poikkeama?

Luonnossa tuollainen ominaisuus on varmasti hyvä. Se on joku alkukantainen ihmisen ominaisuus. Sopeudut laumaan, etkä sopeudu vauhdista vaihtamalla väärään laumaan. 

Hyvä pohdinta, uppoudun kyllä todella kovasti siihen ns uuteen juttuun uudessa paikassa, ja siitä jotenkin tottuminen takaisin omaan kestää hetken, jopa koti voi olla vähän vieras hetken, mutta oudoimpana olen pitänyt sitä, että hetken oman miehen halaus voi jopa vähän ahdistaa, kun ihminen näyttää, tuntuu ja tuoksuu vähän vieraalta. 

 

ap

Olen etäsuhteessa ja näemme 1-2 viikon välein. Aina on tuttu ja turvallinen, kun nähdään. 

Voisiko se liittyä jotenkin siihen, että poissaolon jälkeen huomaa jotain uutta? Kun on yhdessä, niin rutinoituu ja arkipäivästyy. Poissaolon jälkeen - alitajuisesti -  huomaa jonkin, jota ei ole ennen huomannut.

En ole seurustellut pitkään aikaan mutta muutaman eksän kanssa näin oli. Ei omien perheenjäsenten mutta miesten joo. 

Kaikista selviten se oli sen eksän kanssa, joka oli läheisin ja lämpimin ja rakastavin. Poissaolon jälkeen (esim viikko tai pari) tuntui oudolta olla taas fyysisesti läheinen ja seksi varsinkin tuntui erikoiselta enkä oikein halunnut. N 2 pv ja kaikki taas normaalia sekä erittäin paljon seksiä, että kyse ei ollut myöskään mistään piilohaluttomuudesta häntä kohtaan. 

Uskon että tämä on joku oma ominaisuus eikä merkki viallisuudesta suhteessa tms. Hauskaa että joku toinenkin on samanlainen! 

Minulla oli tuota samaa kun puoliso oli monta viikkoa kerrallaan poissa matkatöissä. Kun hän palasi kotiin tuntui että joku vieras ihminen tuli hänen tilalleen tai aivan kuin hänet olisi vaihdettu. Vasta sitten kun oli muutaman viikon kotona alkoi tuntua taas omalta. Luulen että tuo tunne johtui minusta itsestäni. Puolisosta minä tunnuin aina samalta. Keskustelimme asiasta. Kesti aina  muutaman päivän puolison paluun jälkeen että pystyi olemaan intiimisti.

Minulla on ollut kaikissa parisuhteissa noin. Omalla kohdallani omen ajatellut että se liittyy siihen, että olen temperamentiltani ns. hitaasti lämpiävä.

Ihan mielenkiinnosta. Kun olette erossa alkaako muut ihmiset kiinnostaa. Oletko mustasukkainen?