Ärsyttää, kun työkaveri utelee mun ruoista tauolla "mitäs sulla nyt on" . Voi vtt
En oo perustanu tietääkseni mitään ruokasomeprofiilia taukohuoneeseen, vaan nääntyneenä jotain syötävää heittany eväsboksiin kotoa lähtiessä.
Hemmetti soikoon. Syön nakkikastikkeen jämät jo kotona, ja tästälähtien otan aina samat juustonäkkärit töihin.
Kommentit (54)
Eikähän oel myös normaalia ruokakeskustelua, kun esim ravintolassakin voidaan kysyä, miten sun valitsemasi ruoka maistuu.
Mieluummin kuuntelen eväskeskustelua, kuin joitakin ällöjä oksetusjuttuja aterioidessani.
Se on vain luonnollinen keskustelun avaus taukohuoneessa. Voithan vastata vaikka että "jotain vaan nappasin aamulla jääkaapista", ei sitä tarvitse lähteä erittelemään jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on taas vaikeaa.
Lopeta se kysely ja keskity omaan lihapiirakkaasi. Mua ei vois se vähempää kiinnostaa, mitä pupellat suolen täytteeksi työajalla.
Ap
Hämäläisyys on kyllä kaunista.
Mikä tahansa sosiaalinen kanssakäyminen tuttaa, mutta mitään ei voi sanoa. Sitä vaan jupistaan ja puristellaan nyrkkiä taskussa ja ollaan ärtyneitä.
Miksi ihmeessä ruoasta ei saisi syödessä keskustella? Sen juuri luulisi olevan maailman turvallisin puheenaihe. Outoa vainoharhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa herkkä hipiä.
Miten niin? Tuollainen on ärsyttävää, ruokailuhetki voi olla harvoja rauhan hetkiä töissä ja tuoĺlainen utelu päivittäin toistuvana tuntuu oman tilan loukkaamiseltam
Kyselijät yleensä ovat näitä ns rajattomia tapauksia
Ap
Laita kuulokkeet korville.
Jos se kysely häiritsee, niin ottaisin samat eväät niin kauan, kunnes se kyselijä kyllästyisi.
Eikö se muutenkin olisi helpompi laittaa aina samat eväät eikä miettiä, että mitähän sitä tänään söisi?
Mulla on aina samat eväät. Pari päivää sitten yks työkaveri totesi, että "sä luotat vieläkin tuohon eväskomboon" 😃 On myös ihmetelty, ku en lämmitä burgeria, enkä laita väliin mitään pihvin lisäksi 😄
Ketään ei oikeasti kiinnosta mitä sä syöt. Se on sama kuin joku small talkina kysyy, että mitä kuuluu, ei se halua kuulla mitä sulle oikeasti kuuluu.
Meilläkin yksi aina katsoo ja usein kysyy, että mitä sinulla tänään on. Ilmeisesti muutenkin ruoanlaitto kiinnostaa vaikka itselläänkin on yleensä valmisruokia mukana. Samapa tuo, sittenhän kyselee. Siitä voi saada jopa minuutin parin keskustelun aikaan jos ei tauolla muuta puhuta.
Jotkut kuvittelee että muilla on aina joku asia paremmin. Niiden kanssa ei kannata lähteä kisaan
Mulla oli yhdellä työpaikalla myös tällainen kyselijä ja kurkkija. "Oi oikein lämmintä ruokaa sulla" tai "sulla on niin terveelliset eväät, että tässähän tulee huono omatunto" tai "raaka sipuli on tosi hyvää, mutten pysty enää nykyään syömään sitä" tai " mitäs herkkua sulla tänään on". Raivostuttavaa.
Siis miten nämä ihmiset voivat ystävystyä kenenkään kanssa, jos edes ruuasta ei voi keskustella. Eikö voi vastata asiallisesti.
Ruokahan on hyvin herkkä ja henkilökohtainen asia. Tai suhde ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei oikeasti kiinnosta mitä sä syöt. Se on sama kuin joku small talkina kysyy, että mitä kuuluu, ei se halua kuulla mitä sulle oikeasti kuuluu.
Suomalaisethan on tunnetusti small talkin "mestareita". Mehtäläisten jälkeläisiä, jotka tykkää jutella puille ja kiville sekä huudella tuuleen.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain luonnollinen keskustelun avaus taukohuoneessa. Voithan vastata vaikka että "jotain vaan nappasin aamulla jääkaapista", ei sitä tarvitse lähteä erittelemään jos ei halua.
Tai jos kertoisit koko evääsi reseptin mahdollisimman tarkkaan, ehkä eivät monta kertaa kyselisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpa herkkä hipiä.
Miten niin? Tuollainen on ärsyttävää, ruokailuhetki voi olla harvoja rauhan hetkiä töissä ja tuoĺlainen utelu päivittäin toistuvana tuntuu oman tilan loukkaamiseltam
Kyselijät yleensä ovat näitä ns rajattomia tapauksia
Ap
Perisuomalainen tulkinta kepeään smalltalkia harrastavaan: se on niitä rajattomia tapauksia. Jätä mut rauhaan.
Itse en jaksaisi moisesta hermostua. Etenkään niin paljoa, ett kiirehtisin Vauva-palstalle asiasta purkautumaan. Aikoja sitten olin itsekin työyhteisössä, jossa eräs työkaveri usein uteli mitä syön, kun toin kotiruuan jämiä. "Kun tuoksuu niin herkulliselta", perusteli hän uteluaan. Eihän sellaisesta voi harmistua, kehuksihan tuo saattoi tulkita kokkaustaidolleni :). Useasti sitten juttu lähti ruokateemoista luistamaan muihinkin aiheisiin, eli mukavaa ja harmitonta smalltalkia kaikki.
Itselleni taas tulee negatiivisia fiiliksiä (mikä vaikuttaa työssäviihtymiseenkin) kahvihuoneen mörrimöykyistä, joiden kommunikointi on lähinnä murahtelujen säestämää mökötystä.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten nämä ihmiset voivat ystävystyä kenenkään kanssa, jos edes ruuasta ei voi keskustella. Eikö voi vastata asiallisesti.
Työkavereiden kanssa ei ystävystytä.
Ha ha ymmärrän kyllä että toistuvana monikin asia käy ärsyttämään. Mutta minkäs teet työpaikalla, antaa mennä toisesta korvasti ohi sitten ja tosiaan ehkä voi jotain aika yleisluontoista sanoa vastaukseksi, kuten joku tuolla edellä ehdotti (eväitä taas vain tms.).
Itselläni oli joskus työkaveri, joka aina taukohuoneen läpi tai sinne kävellessään tervehti sanoen "ja taas mussutetaan" hyvin iloisesti. Se ei jäänyt hyvällä mieleen, mutta ei varmasti tarkoittanut sitä ärsyttäväksi.
Vierailija kirjoitti:
No on taas vaikeaa.
Naisilla on tällasia ongelmia. Ovat ihan kuin lapset, aina on vaikeaa ja itkettää.
Näköjään. Ap:n kannattais mennä lääkäriin kun kaikki ahdistaa. Sensijaan hän juo kaiket illat stressikaljaa, kasvattaa vararenkaan ja syrjäytyy.