Mikä tarkoitus olemassaololla oikein on?

Ei ole mitään tarkoitusta. Voit päättää itse mikä on elämäsi tarkoitus tai tarkoitumattomuus.

Elämän tarkoitus on oppia jotain.

Tässä elämässä esim. anteeksiantoa, rakentamista, auttamista ja parantamista. Seuraavassa elämässä esim. säveltämistä, lääkekasvien käyttöä, johtajuutta ja sisukkuutta. Jokainen elämä on ikäänkuin mahdollisuus päästä yksi luokka-aste ylemmäs eli oppia lisää. Välillä joutuu kertaamaan ja oppi ei mene perille.

Ainakin itsellä vielä monta elämää edessä, mutta jotain väitän kuitenkin oppineeni tässäkin elämässä.

Mystikot selittävät asiaa niin, että jokainen valitsee maanpäällisen elämän ihan itse ja omasta halustaan. Sielun normaali ei-fyysinen olotila on täydellisessä autuudessa lillumista, joka ei koskaan muutu, eikä myöskään kehitä tai opeta. Siksi meidän tarvitsee tulla tänne kärvistelemään, jotta voimme oppia. Riittävän monen elämän jälkeen saavuttaa valaistumisen, jonka jälkeen tänne tullaan lähinnä auttamaan muita henkisellä polulla. 

Olis parempi vaan että maa olis jäänyt autioksi,ei tarvis miettiä turhia kun ei olisi miettiöitä.

Niin ei siinä loputtomassa tekemisessä olekaan mitään järkeä. Tekemisen pakonomaisuus nykymaailmassa perustuu heppoisiin järjettömiin arvoihin, kuten "Kyllähän sitä työtä nyt pitää tehdä tai ei ole aikuinen eikä mikään!". Järkeen se ei perustu. Tarpeita ja työpaikkoja luodaan jotta ihmiset saadaan toimittamaan jotain. Työn tekeminen ei synny tekemättä jääneen työn aikaansaamasta tarpeesta. Kuten jos ruokaa ei ole se pitää hankkia, muuten kuolee tai kärsii. Ei, vaan työtä, joka on luonteeltaan velvoittavaa, tehdään itseisarvoisesti. Siinä ei ole kerrassaan mitään järkeä.

Ap. Maailmassa tosiaan näyttää olevan hyvin paljob pahaa, Saatana hallitsee sitä.

Mistään muusta kuin totuudesta ei voi löytää rauhaa. Minäkin sain rauhan vasta uskoontulon jälkeen.

Me ihmisethän tätä maapalloa olemme rakentaneet. Työn myötä on tullut vapautta nauttia enemmän elämästä vähemmällä työskentelemisen määrällä. Myös ajatustyötä on tullut erilaista kehityksen myötä. Me elämme elämäämme kulloistenkin olosuhteiden äärellä, sitä tämä elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt vuosia/jopa vuosikymmeniä. En ole vieläkään ymmärtänyt elämän tarkoitusta vaikka lapsiakin minulla on sekä lastenlapsia. 

Eihän sitä kaikki aina mieti, ei kai niin vaarallista.

Ei oikeastaan ole mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyminen ja omien geenien siirtäminen eteenpäin.

Kaikki muu on periaatteessa ja käytännössäkin ihan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Mystikot selittävät asiaa niin, että jokainen valitsee maanpäällisen elämän ihan itse ja omasta halustaan. Sielun normaali ei-fyysinen olotila on täydellisessä autuudessa lillumista, joka ei koskaan muutu, eikä myöskään kehitä tai opeta. Siksi meidän tarvitsee tulla tänne kärvistelemään, jotta voimme oppia. Riittävän monen elämän jälkeen saavuttaa valaistumisen, jonka jälkeen tänne tullaan lähinnä auttamaan muita henkisellä polulla. 

Höpö höpö, kaikkea ne sitten yrittävätkin keksiä. Tarinana varmasti ihan hyvää ajatusta mutta totuutena ei, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Olis parempi vaan että maa olis jäänyt autioksi,ei tarvis miettiä turhia kun ei olisi miettiöitä.

Mitähän me täällä tehtäis tälläisessäkin tapauksessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis parempi vaan että maa olis jäänyt autioksi,ei tarvis miettiä turhia kun ei olisi miettiöitä.

Mitähän me täällä tehtäis tälläisessäkin tapauksessa?

Luinkin väärin kommentin joten kysymykseni on siis omituinen.

Rakkaus

Jokaisen on määriteltävä itse tarkoituksensa. Se voi olla jännittävä ja antoisa matkakin.

Vierailija kirjoitti:

Niin ei siinä loputtomassa tekemisessä olekaan mitään järkeä. Tekemisen pakonomaisuus nykymaailmassa perustuu heppoisiin järjettömiin arvoihin, kuten "Kyllähän sitä työtä nyt pitää tehdä tai ei ole aikuinen eikä mikään!". Järkeen se ei perustu. Tarpeita ja työpaikkoja luodaan jotta ihmiset saadaan toimittamaan jotain. Työn tekeminen ei synny tekemättä jääneen työn aikaansaamasta tarpeesta. Kuten jos ruokaa ei ole se pitää hankkia, muuten kuolee tai kärsii. Ei, vaan työtä, joka on luonteeltaan velvoittavaa, tehdään itseisarvoisesti. Siinä ei ole kerrassaan mitään järkeä.

Jokainen voi kuitenkin itse päättää, mihin uskoo. Tekee sen verran työtä, että tulee toimeen.

Lue Raamattua, niin ymmärrät.

Miten tuo maailman pahuus liittyy tarkoitukseemme täällä?

Tietysti on tarkoitus havaita se paha ja kitkeä sitä pois. 

Mitä taivaassa tehdään, mitä siellä ajatellaan? Jos ihminen on syntinen maan päällä, miksei hän olisi sitä myös taivaassa?

Vastata ja tyhmiin kysymyksiin se on elämäntarkoitus numero 1 ja tietenkin viinanjuoni +nusasu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä taivaassa tehdään, mitä siellä ajatellaan? Jos ihminen on syntinen maan päällä, miksei hän olisi sitä myös taivaassa?

Ei me voida tietää tarkasti mitä siellä ajatellaan mutta kai ne seuraavat meitä. Viestejäkin voivat antaa mieliimme, esimerkiksi olen kuullut näistä että kuulee edesmenneen läheisen kertovan jonkun asian päivätietoisuudessa tai sitten unessa. Eritoten nämä päivätietoisuudessa saadut viestit kiinnostavat koska se on mun mielestäni vähän vieläkin luotettavampi kuin uni. Uskon kaikkia kokemuksia kyllä mutta jotenkin kuitenkin tuntuu selkeämmältä jos saa viestin hereillänsä ollessansa.