Pitkästä parisuhteesta eronneet, löytyikö uusi suhde vai koittiko ikuinen yksinäisyys ?
Itse olen ollut 2.5 vuotta täysin yksin. Viime kesänä alkoi sellainen surullinen masennus, että taisi olla parisuhteet minun kohdaltani olla elettyä elämää.
N.49
Kommentit (21)
Jaksamista ja kaikkea hyvää elämään. Ei ole helppoa löytää hyvää tai edes siedettävää parisuhdetta. Minä löysin mukavan miehen pian eron jälkeen, mutta toden puhuen kukaan muu ei ole ottanut kontaktia, joten kyllä minullakin parisuhteilut jäisivät, jos tämä päättyisi. N45
Mä olen aivan samassa tilanteessa kuin sä ap. Vuosi ollut erossa. Nyt on Off ollut exän kaa joitain kk, kukaan muu ei ole huolinut
N47
Seurustelin ensimmäisen kerran joskus kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla. Harkitsin alusta asti eroamista, mutta sitten olisin ollut taas yksin ja ilman kosketusta. Suhdetta edeltäneet pari vuosikymmentä menivät sillä tavalla, joten en halunnut palata siihen mahdollisesti vielä yhdeksi vuosikymmeneksi. Lopulta minut palautettiin siihen kaikesta huolimatta.
Haluaisin joskus saada tilaisuuden tutustua naiseen, joka tykkää minusta ja on hyväntuulinen ja halukas. Sellaista ei ole vielä tullut vastaan enkä ole enää varma voiko sellaista edes olla olemassa. Aktiivinen etsiminen ja loputon itsensä kehittäminen eivät ole koskaan tuottaneet tulosta.
No. Sehän on markkinointiteknillinen asia. Kotoa harvoin kukaan tulee hakemaan. Pitää olla näkyvillä. Ja tietysti osata myydä itsensä, kun sopiva ilmaantuu eteen.
Onni, autuus ja ihana elämä on koittanut. Rahat säästyy ja ei tarvitse keskustella miehen harrastuksista 😂💝💛Onnellinen x10000000000000
Erosin 42 v. Kolme vuotta olin yksin. Näin jälkikäteen katsottuna tosi lyhyen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan samassa tilanteessa kuin sä ap. Vuosi ollut erossa. Nyt on Off ollut exän kaa joitain kk, kukaan muu ei ole huolinut
N47
Mutta sinä huolit miehen joka kohtelee huonosti.
Harmi olla sinkku jos haluaa parisuhteen. Mutta sehän voi olla myös onni ja ihanuus kun saa olla vapaa. Riippuu ihmisestä.
Kaksi parisuhdetta 18-20 vuotta kestäneet. Nyt en ottais miestä vaikka itse Brad Pitt kävelisi vastaan. Yksinkin on mukava olla.
Vierailija kirjoitti:
Onni, autuus ja ihana elämä on koittanut. Rahat säästyy ja ei tarvitse keskustella miehen harrastuksista 😂💝💛Onnellinen x10000000000000
Sitä tajusi että jos haluaa nauttia lasin maitoa, ei tarvitse omistaa koko lehmää.
M52
Vajaan vuoden olin yksin. Siitä lähtien on ollut yksi "kaveri". Mulle oikein hyvä näin melkein 5-kymppisenä tällainen suhde, jossa nähdään silloin, kun se kummallekin sopii ja jossa asutaan omissa asunnoissa.
15v suhteen/avioliiton jälkeen olin 2v yksin lasten kanssa. Toki oli fwb suhde ilman sitoutumista.
Tuona aikana tutustuin nykyiseen mieheeni ja vuoden ystävyyden jälkeen aloimme seurustella. Kaikki tapahtui sitten parissa viikossa, tiesimme että kuuluimme yhteen.
Sama tunne yhä 28v myöhemmin
Kun on kerran päässyt eroon siitä, että joutuu kuuntelemaan miehen päätöntä järjetöntä horinaa ja elämään vapaasti ilman kontrolloivaa sekopäätä ja väkivallan uhkaa niin ei tähän ole uutta haluttu. Päinvastoin, olet lopettanut ylipäätään miehille puhumisen. Poistin jopa isäni numeron puhelimesta, jos minulla on asiaa pyydän äitiäni kertomaan sille mitä sanoin.
En voi sanoa että olisi koittanut ikuinen yksinäisyys, kun kumminkin elän vielä ja toivoakin on. Eri asia on se että, haluanko enää parisuhteen? 30 vuotta olin naimisissa ja sen jälkeen monta vuotta sinkkuna. Sitten tapasin miehen joka olisi saanut jäädä tapaamatta. Hän veti minut omilla pahoilla mt-ongelmillaan niin syvälle suohon, että sieltä pois räpiköiminen taitaa olla vieläkin kesken. Se on ainakin varma että, en enää koskaan mene seuranhakupalstoille.
Löysin vielä ap:n ikäisenä uuden parisuhteen, mutta se oli toiselle pelkkää seksiä, joten en halunnut jatkaa. Neljä vuotta sen jälkeen kohtasin orastavan ihastuksen, mutta se ei ehtinyt edes alkaa, kun sairastuin. Nyt en kuvittele päätyväni enää suhteisiin, kun on fyysisiä vaivoja sen verran.
En ole yksinäinen vaikken uutta parisuhdetta enää löytänytkään eikä mitkään satunnaiset sutinat kiinnosta.
En siis ottanut eroa ystävistä ja esim työkavereista tai kaikesta sosiaalisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni, autuus ja ihana elämä on koittanut. Rahat säästyy ja ei tarvitse keskustella miehen harrastuksista 😂💝💛Onnellinen x10000000000000
Sitä tajusi että jos haluaa nauttia lasin maitoa, ei tarvitse omistaa koko lehmää.
M52
Kyllä. Jos haluaa silloin tällöin pätkän mustaa makkaraa, ei kannata ostaa koko Tapolan tehdasta.
N48
Erosin 42-vuotiaana ja ei ole ollut tarjokkaista pulaa. Olin naimisissa 19v. Nyt olen ollut onnellisesti avoliitossa 1.5v ja suunnittelemme naimisiin menoa; olen vihdoin löytänyt sielunkumppanin
n48
Valitettavasti koitti eikä tuokaan suhde mikään varsinainen menestystarina ollut eli sellaista molemminpuolista rakkautta ja arvostamista huokuvaa, ihanaa parisuhdetta en saanut tässä elämässä ikinä kokea.
Erosin 30-vuotiaana. 46-vuotiaana löytyi ihana suhde, joka on jatkunut jo vuosia aina vain parantuen. Eli aikaa se otti, mutta odotus palkittiin. 40+ ikäluokassa on paljon eronneita, joten luulisi sinullakin olevan ihan hyvät mahdollisuudet löytää suhde.