Oletteko huomanneet ne joiden mielestä heillä itsellään on hyvä resilienssi ovat yleensä eläneet ihan hyvän elämän?

Olet sitten opetellut uuden hienon sanan! Sillä lailla! Jatka samaan tyyliin.

Sen olen huomannut, että hyvä resilienssi tekee sen, ettei henkilö jää märehtimään ja paisuttelemaan vaikeuksiaan, vaan voi jopa tiedostamattaan vähätellä kohtaamiaan ongelmia. Ehkäpä siksi APllä on harhainen kuvitelma heidän elämänsä helppoudesta?

Olen. Hänellä on tapahtunut elämässä yksi läheisen menettäminen ja sen vuoksi hän on omasta mielestään niin hyvin "selvinnyt". Peri varakkaan vanhempansakin.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen huomannut, että hyvä resilienssi tekee sen, ettei henkilö jää märehtimään ja paisuttelemaan vaikeuksiaan, vaan voi jopa tiedostamattaan vähätellä kohtaamiaan ongelmia. Ehkäpä siksi APllä on harhainen kuvitelma heidän elämänsä helppoudesta?

Nämä nimenomaan suurentelevat omia vastoinkäymisiään ja vähättelevät kaikkien muiden, eivät huomioi lainkaan hyviä asioita elämässään. Silti kokevat olevansa suuria selviytyjiä ja että heillä on hyvä resilienssi.

Vierailija kirjoitti:

Sen olen huomannut, että hyvä resilienssi tekee sen, ettei henkilö jää märehtimään ja paisuttelemaan vaikeuksiaan, vaan voi jopa tiedostamattaan vähätellä kohtaamiaan ongelmia. Ehkäpä siksi APllä on harhainen kuvitelma heidän elämänsä helppoudesta?

Et ole huomannut. Et tiedä resilienssistä mitään.

Yleensä hyväosaisen elämän eläneillä on parempi resilienssi, joska heillä on vahva perusturvallisuuden tunne ja optimistinen elämänasenne. Lisäksi vielä yleensä hyväosainen lähipiiri auttamassa.

Olet oikeassa. Hyvä resilienssi parantaa edellytyksiä hyvään elämään.

Resilienssi on ominaisuus, joka helpottaa elämässä selviytymistä. Toisilla se on todella heikko ja märehtivät pienintäkin tapahtumaa. Toisilla on psyykkistä joustavuutta, joka auttaa selviytymään. Tätähän on tutkittu saman perheen lapsillakin. Toiset kykenee pääsemään traumojen yli. Toiset eivät osaa tai halua mennä yli. Ehkä joillain joku trauma on viela sellainen, johon tarvittaessa takerrutaan esim selitellään ettei kykene, kun on trauma ym., vaikka järjellä ajateltuna ei pitäisi vaikuttaa. En tiedä. Meitä on moneksi.

Jos on kokenut turvattomuuden tunnetta ja saanut traumoja siitä niin suotakoon heille kaikki keinot ja voimavarat paranemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä hyväosaisen elämän eläneillä on parempi resilienssi, joska heillä on vahva perusturvallisuuden tunne ja optimistinen elämänasenne. Lisäksi vielä yleensä hyväosainen lähipiiri auttamassa.

Minulla on vahva perusturvallisuudentunne ja optimistinen elämänasenne. Hyväosainen lähipiiri on mutta itse olen työtön tt-tuen nauttija. Rahasta olotila ei siis ole kiinni tahdon kertoa 

Pelkäsin lapsuuteni joutuvani perhesurman uhriksi. Nykyisin elämäni on ihan hyvää ja tavallaan lapsuutenikin näen olevan ihan ok, kun ajattelen niitä hyviä asioita. Pelko loppui vasta kun tämä uhkailija kuoli.

Ehkä joidenkin mielestä minulla on ollut helppo elämä, ainakin erään jonka oma vanhempi kuoli kun olimme ala-asteella. Hänestä minun elämäni oli helppoa. Mitäpä tuohon voisi tai kannattaisi sanoa? En oleta, että kukaan ulkopuolinen edes kykenisi ymmärtämään, minkälaista on pelätä lapsena sellaista uhkaa ja kuolemaa. Hänen lapsuudessa koettu maailmansa oli erilainen kuin minun.