Miksi yksinhuoltajamiestä ihastellaan ja ymmärretään enemmän kuin yksinhuoltajanaista?
Olen itse lapsena elänyt perheessä, missä isä oli viiden lapsen yksinhuoltaja. Sittemmin tosin äitipuolesta tuli perheen toinen aikuinen, mutta isä oli pitkään yksinhuoltaja myös virallisesti. Voi että sitä ihmettelyä ja ihailua että ooh, onko sun isä todella yksinhuoltaja, kylläpä on hienoa, ja että käy vielä töissä ja on yksin vastuussa viidestä lapsesta. Jos joskus oli jotain, että joku asia ei ollut niin täydellistä, niin kyllä riitti ymmärrystä, että eihän yksinhuoltajana olevan isä kohdalla kaikki aina tarvi olla täydellistä.
Samalla yksi läheiseni on yksinhuoltajaäiti, hänellä on kaksi lasta, mutta kaikki pitää ihan itsestäänselvyytenä sitä että tämä selviytyy arjesta. Hän taas kohtaa lähinnä moitteita ja syyllistämistä siitä, että lapsilla ei ole isää.
Miksi yksinhuoltajiin suhtaudutaan niin eri tavalla?
Kommentit (6)
Yksinhuoltajaisä on harvinaisempi. Kaikkia isejä kehutaan, jos hoitaa vauvaa, käy vaunulenkillä ym.paljon enemmän kuin äitejä. Ei kukaan sano koskaan, miten mahtava juttu on, kun äiti käy lasten kanssa leikkipuistossa. Naisten panosta lapsiin pidetään itsestäänselvänä, "luonnollisena". Onhan se kyllä tottakin: harva äiti hylkää kapensa vs.turjakkeet, jotka valssaavat vastuustaan takavasemmalle kun ei nappaa. Mies on se heikompi astia aina näissä asioissa.
Misogynia. Näkyy ihan kaikissa rakenteissa ja asenteissa, ja sitä harrastavat sekä miehet että naiset. Eivät toki kaikki, mutta yleensä nämä kusipäät ovat ainoita jotka saavat suunsa auki
Nisäkäslaumoissa poikaset saatetaan tappaa, jos niitä ei suojella niitä. Myös siis toisten naaraiden toimesta. Avuttomat emot, usein ensisynnyttäjät, saattavat tämän kohtalon saada
Koiraat eivät nisäkkäillä hoivaa poikasia, joten tuo on varmaan primitiiviselle apina-aivolle jonkinlainen jumaluuden ilmentymä. Että koiras kykenee muuhunkin, kuin siittämään. Sitähän se ei tietenkään ole, ja koiras on jopa saattanut itse listiä lastensa äidin eli emon, mutta ihminen on vähän tyhmä
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajaisä on harvinaisempi. Kaikkia isejä kehutaan, jos hoitaa vauvaa, käy vaunulenkillä ym.paljon enemmän kuin äitejä. Ei kukaan sano koskaan, miten mahtava juttu on, kun äiti käy lasten kanssa leikkipuistossa. Naisten panosta lapsiin pidetään itsestäänselvänä, "luonnollisena". Onhan se kyllä tottakin: harva äiti hylkää kapensa vs.turjakkeet, jotka valssaavat vastuustaan takavasemmalle kun ei nappaa. Mies on se heikompi astia aina näissä asioissa.
Niin, nainen lähtee yleensä vain oman tai lastensa hengen säästääkseen, tai ruumispussissa. Mies saattaa lähtä siittimensä perässä. Ja myös tappaa naisen, jotta saa tilaa uudelle siitettävälle
Meille hämmästeltiin sitä kun lasten isä jäi vauvan kanssa kotiin, kun vauva oli 5 kk ka ja minä menin töihin. Miehen työt on enemmän keikkaluonteista ja painottuu kevääseen ja kesään, silloin oli syksy.
Koska kumpikin tilanne on naisen vikaa. Jos mies jää yksinhuoltajaksi, on nainen kelvoton äiti. Jos nainen jää yksinhuoltajaksi, hän on kelvoton kumppani.
Ehkä on harvinaisempaa, että isä on yksinhuoltaja.