Onko täällä muita, joita Ärsyttävät ylitunteikkaat ihmiset?
Minusta ihmisestä tulee vähän vajaa tai falski kuva, jos on tihrustamassa itkua jokaikisestä asiasta.
Kommentit (16)
Vierailija:
Uskoisin, että mua ärsyttää ylitunteikkaat ihmiset siksi, etten tunne olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Jos joku vaikka itkee jossain urpossa romanttisessa komediassa, se on vaan musta täysin omituista ja käsittämätöntä.
sama vika rahikaisella. Ei voi tajuta miks kaikesta pitää pillittää :)
Eikä kyse siis ole siitä että pitäisi kätkeä se oma " pillitysfiilis" vaan kun ei sitä semmosta fiilista juuri ikinä tuu itselle niin tuntuu ihan käsittämättömältä.
Ei ehkä niinkään... (pohdin tässä " ääneen" ). Ehkä enemmän sitä, että minun oletetaan ymmärtävän sellaista ja olevan " messissä" sellaisessa, johon en pysty samaistumaan. Kun miten sitä vaikka lohduttaa sellaista, joka itkee romanttisen komedian takia: " ööh... se oli vain elokuvaa" ?
ap
Minä. Ja sekin ärsyttää kun rynnätään koelauluhuoneesta kuin ohjus ja jyrätään toiset. Ja itketään. Yöks.
joka asiasta vollottaa. normaali-ihminen nyt kuitenkin päästää itkunsa vain valituissa hetkissä, joku joka itkee mistä vain ja missä vain niin kyllä minua ärsyttää. (on yksi tuttu sellainen...)
Jos ihminen ei itke ilosta eikä surusta, liikutuksesta tms, on hän mun mittapuun mukaan outo.
En tarkoita sitä, että pitäisi vollottaa kun lintu lentää ikkunaa päin ja kuolee, mutta tietynlainen tunteikkuus ja herkkyys on ihana piirre ihmisessä. Samoin empatiankyky.
Jos itkettää, itken, jos naurattaa nauran.
Entinen työkaverini, joka oli ihastunut minuun myös omien sanojensa mukaan. Mulla ei häntä kohtaan mitään tunteita, olen onellisesti naimisissa ja lapsia, hän tiesi asian.
Oli tosii raivostuttavaa tehdä töitä, kun mitä tahansa työhön liittyvää normaalia kanssakäymistä hänen kanssaan tulikaan, hän käänsi jutun aina minun halunneen tehdä juuri tämän asian JUURI HÄNEN kanssaan ja liikuttui ja tihrusteli. Joka hemmetin asiasta sai väännettyä jonkun spessujutun joka muka liittyi häneen ja jossa olisi ollut tunteita mukana ja taas tihrusti. Tuli kyllä mieleen onko kaverilla ihan kaikki ruuvit kohdallaan, kun vaikka klemmarin lainaamisesta sai väännettyä jotain spessua tunteellista soopaa! Aikuinen mies, ikusinkku enkä yhtään ihmettele!
Ihailen aitoja ihmisiä jotka ei peittele todellisia tunteita.
Ärsyttää välillä iltseänikin, varsinkin töissä.
vahingoniloista naurunrkätystä vanhuksen kaatuessa ja katkaistessa jalkansa? Miten jaat tunteet, joita saa ja ei saa näyttää vai ovatko kaikki tunteet todella sallittuja kunhan on aito? Mietipä vielä.
niin usein keksi itkun aiheita ja vaati huomiota osakseen, aina jonkun piti olla häntä lohduttamassa jostain asiasta. (oli silloin ripari ja hän oli yksi riparilainen). perusasiat tietääkseni hänellä oli kunnossa mutta aina vain keksi jotain pientä itkun aihetta ja tarvi ympärilleen monta tyyppiä lohduttamaan milloin mistäkin pikkujutusta. ärsytti se vain, ei voi mitään.
Että ei nyt ihan joka ikisestä pienestä asiasta ala vollottamaan jne.
16, sun esimerkki kuvasti lasta tai jälkeenjäänyttä ja 17 kertoi huomionhakuisesta ihmisestä, mikä on ihan eri asia kuin ylitunteikkuus (voimakas empatiakyky ja taito kokea aitoja tunteita).
Ihailen ihmisiä, jotka tuntevat empatiaa toisia kohtaan. Mukavaa myös, jos ihminen pystyy näyttämään tunteensa avoimesti toisille ihmisille. Raivokohtaus kassajonossa on omituista, mutta onnen kyyneleet ovat upeita.
tosilleen niin logiikkasi ei oikein pelaa.
Minua ei ärsytä, mutta en tule kovin hyvin toimeen aina järkevien ja coolien ihmisten kanssa. He ovat jotenkin tylsiä ja kliinisiä. Arvostan esim. ystäviltä enemmän kykyä olla mukana fiiliksissä tai rakentaa niitä, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.
Uskoisin, että mua ärsyttää ylitunteikkaat ihmiset siksi, etten tunne olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Jos joku vaikka itkee jossain urpossa romanttisessa komediassa, se on vaan musta täysin omituista ja käsittämätöntä. Mut kukin tyylillään. Nyt katsomaan idolsia! AP