Saako mielestäsi ystävän jättää kertomatta syytä?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa brutaalilta. Itse ainakin pyrin selvittämään asiat, onko joku väärinkäsitys?

Mä olisin tosi surullinen jos ystäväksi kutsumani ihminen vaan toteaisi että sepä oli sit siinä ja katoaisi tyystin. Parisuhteita ne ystävyyssuhteetkin on ja siinä toinen jää miettimään mitä ihmettä teki väärin ja missä vika.

On joskus ollut jokunen välirikko ystävään ja vaikka surullinen olin, niin sentään tajusin miksi näin. Suhde kasvoi ja syveni taas eri elämäntilanteissa. Oon myös itse joutunut laittamaan välit poikki ystävään. Sanoin suoraan että olen itse niin heikoissa kantimissa, että mä en pysty hänen sekoiluaan katsomaan ja joka viikonloppu kuuntelemassa itkua kun hän veti oman elämänsä ojaan, voimat ei riitä edes itseä kannattamaan. Hänestä ei ole kuulunut sen jälkeen.

On se aika julmaa olla selittämättä.

Tämä. Todennäköisesti on kyse jostain väärinkäsityksestä ja toinen ei ole edes tarkoittanut mitään pahaa. Hirveää, että ei edes kerro toiselle syytä ystävyyden loppumiselle. Aka harva asia on kuitenkaan sellainen, etteikö siitä pääsisi yli. Aika monesti auttaa ja muutaman vuoden päästä voisi olla jo eri ääni kellossa.

Olen itse joutunut aikuisiällä irtisanomaan yhden ystävyyden. Halusin tehdä asian suoraan ja mahdollisimman kauniisti, vaikka asia ikävä olikin. Olisi tuntunut väärältä vain todeta, että et muuten sitten enää kuule minusta mitään. Ja tuo ei  ollut mikään pikainen päätös, vaan päätös oli kypsynyt jo pari vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi reilua, että kertoisit syyn. Itse katkaisin välit lapsuudesta lähtien tuntemaani ystävään. Ja kerroin hänelle syyn. Meillä oli niin erilaiset arvot elämässä ja erilaiset moraalikäsitykset. Hän harrastaa seksisuhteita naimisissa olevien perheellisten miesten kanssa, jota en vaan voi hyväksyä. Pisteenä i:n päälle oli se, että hän alkoi osoittaa liikaa mielenkiintoa miestäni kohtaan. Oikeat ystävät eivät tee niin.

Mun ystävä on jopa touhunnut exäni kanssa, exä kertoi mutta ystävä ei koskaan tunnustanut. Vuosien varrella vähän sitä sun tätä alkoi kertyä painolastiksi ja lopulta ko. ihminen muuttui niin rajattomaksi ja tahdittomaksi että sai jäädä. Loukkaannuin jopa toisen puolesta ja tämä toinen edelleen alistuu niin siinähän sitten keskenään kaveraavat molemmat. En jäänyt katselemaan perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle eräs ystävä ilmoitti, ettei ystävyys jatku enää. Kysyin syytä ja kuulemma kaikki minussa ärsytti. Miten olin kerran istunut hänen sohvansa käsinojalla, taaperoni oli halunnut leikkiä esillä olleella lelulla, jolla ei saanut leikkiä (laitoin lelun heti takaisin, kun ystävä kielsi koskemasta siihen) jne. Kaikista vastaavista asioista oli kertynyt patouma ja kerran sitten sai sanottua, että nyt hän ei enää jaksa käytöstäni.

Täytyy myöntää, että en vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miksi hän tuollaisten pienten asioiden takia katkaisi välit.

Niin, ehkä tuo on vielä pientä. En silti ymmärrä miksi kosketaan muiden kodissa luvatta. Osa heittää roskiin esineen, jos joku muu koskee siihen, jos on tarpeeksi pettynyt - jos se oli henkilökohtainen esine ja halusi kunnioitusta. Koti on ainoa paikka jossa joku saa edes pienen rauhan, ellei muut häiriköi. Muid

Miksi joku pitäisi noin henkilökohtaisia esineitä esillä, kun tulee vieraita?

Todella omituinen aloitus. Epäilen PROVOKSI.

Tämä voisi olla miehen kirjoittama, joka on sotkenut koko tilanteen ja siihen voi liittyä pettämistä ja väkivaltaa ja ties mitä. Eli kyseessä voisi olla joku parisuhdetrauma jossa toinen vain jätetään kuin nalle kalliolle. Entäs sitten kun tämmöinen traumasuhde alkaakin kummitella elämässä siinä muodossa että ymmärtää, että asiat olisi pitänyt selvittää, mutta että kaikki jäi täysin auki. Ja sitten kun on lähtenyt kävelemään niin huomaakin mitä on menettänyt. Ja vielä pahempi - paluuta ei ole. Jos toinen vielä yrittää ottaa yhteyttä asioiden selvittämiseksi niin tietysti on pakko vaan lyödä kaikki luukut kiinni kun muu tuntuu mahdottomalta ties mistä syystä - ylpeys, nöyryytetyksi tulemisen tunne yms ties mitä kaikkea voi olla.

Koustaaminen on hienovarainen tapa jättää.

"Jos miettisi aidosti omia tekemisiään, niin tajuaisi kyllä, mutta kun ei mieti."

Ei välttämättä tajua.

Jos oikein _pitkäaikainen_ ystävä on kyseessä, niin jonkinlainen selitys olisi suotavaa. Sen jälkeen voi sitten blokata, niin ei tarvitse niitä mankumisiakaan havaita. 

Ja kuten edellä jo mainittu: kaikki ei tajua. Varsinkaan, jos on pimitetty tietoa koko ystävyyden ajan. Nyrkin puristaminen taskussa ei vie viestiä perille.

Vierailija kirjoitti:

Mulle eräs ystävä ilmoitti, ettei ystävyys jatku enää. Kysyin syytä ja kuulemma kaikki minussa ärsytti. Miten olin kerran istunut hänen sohvansa käsinojalla, taaperoni oli halunnut leikkiä esillä olleella lelulla, jolla ei saanut leikkiä (laitoin lelun heti takaisin, kun ystävä kielsi koskemasta siihen) jne. Kaikista vastaavista asioista oli kertynyt patouma ja kerran sitten sai sanottua, että nyt hän ei enää jaksa käytöstäni.

Täytyy myöntää, että en vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miksi hän tuollaisten pienten asioiden takia katkaisi välit.

Onko nuo pieniä asioita? Minusta tuo kertoo vaan siitä, että ystäväsi on ärsyyntynyt käytökseesi joka on jollain tavalla holtitonta ja arvaamatonta. Kyllä minuakin ottaisi päähän, jos joutuisin komentamaan aikuista ihmistä alas käsinojalta. 

Tottakai voi. Ei ystävää muutenkaan jätetä, ette te ole yhdessä. Pruuh.

Ei saa jättää mielestäni ilman, että selittää toiselle syyn. Olet ilkeä ja pahansuopa ihminen. Olisi todellakin kohteliasta kertoa syy toiselle, ettei toinen joudu elämään epätietoisuudessa mikä hänessä oli vikana, kun teit noin brutaalin teon. Sinulla ei ole lainkaan empatiakykyä. Häpeäisit. 

minun paloi pinna kun vuosia kuuntelin narsisti pummaajaa. sanoin suksi vitt..n pyyteli anteeksi ja sepusti jos mitäkin . sanoin kerrasta poikki en pyytele enkä anna anteeksi. KUN MITTA TULEE TÄYTEEN SE TULEE. suomessa turhaan yritetään selitellä suvaitsevaisuutta ja anteeksi antoa. kun ystävyys on yksipuolista se ei todellakaan ole ystävyyttä.

ajattele kuinka monta tuntia "ystäväsi" on jaksanut kuunnellut sinun höpö höpö tarinoitasi. etsi seuraava uhri. 

Jos on todennäköistä, että ystävä tietää syyn kertomattakin, niin saa.

Jos syytä kysytään, on toki kohteliasta vastata.

Vierailija kirjoitti:

Todella omituinen aloitus. Epäilen PROVOKSI.

Tämä voisi olla miehen kirjoittama, joka on sotkenut koko tilanteen ja siihen voi liittyä pettämistä ja väkivaltaa ja ties mitä. Eli kyseessä voisi olla joku parisuhdetrauma jossa toinen vain jätetään kuin nalle kalliolle. Entäs sitten kun tämmöinen traumasuhde alkaakin kummitella elämässä siinä muodossa että ymmärtää, että asiat olisi pitänyt selvittää, mutta että kaikki jäi täysin auki. Ja sitten kun on lähtenyt kävelemään niin huomaakin mitä on menettänyt. Ja vielä pahempi - paluuta ei ole. Jos toinen vielä yrittää ottaa yhteyttä asioiden selvittämiseksi niin tietysti on pakko vaan lyödä kaikki luukut kiinni kun muu tuntuu mahdottomalta ties mistä syystä - ylpeys, nöyryytetyksi tulemisen tunne yms ties mitä kaikkea voi olla.

Ihana mielikuva tuli tuosta "jätetään kuin nalle kalliolle". :)

Katsokaa Ruudusta Ghosted -sarjaa niin opitte ehkä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle eräs ystävä ilmoitti, ettei ystävyys jatku enää. Kysyin syytä ja kuulemma kaikki minussa ärsytti. Miten olin kerran istunut hänen sohvansa käsinojalla, taaperoni oli halunnut leikkiä esillä olleella lelulla, jolla ei saanut leikkiä (laitoin lelun heti takaisin, kun ystävä kielsi koskemasta siihen) jne. Kaikista vastaavista asioista oli kertynyt patouma ja kerran sitten sai sanottua, että nyt hän ei enää jaksa käytöstäni.

Täytyy myöntää, että en vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miksi hän tuollaisten pienten asioiden takia katkaisi välit.

Onko nuo pieniä asioita? Minusta tuo kertoo vaan siitä, että ystäväsi on ärsyyntynyt käytökseesi joka on jollain tavalla holtitonta ja arvaamatonta. Kyllä minuakin ottaisi päähän, jos joutuisin komentamaan aikuista ihmistä alas käsinojalta. 

Sama tuli mieleen eli tilanne on varsin tyypillinen, jos syyn kertoisikin. Kyseinen henkilö ei ymmärrä ja kokee tuleensa väärinkohdelluksi. Nuokin esimerkit ovat vain jäävuoren huippu, itsellänikin oli ystävä, jonka lasta ei ollenkaan rajoitettu vieraisilla ollessa ja ystävä joka istui alkkareissa ja voimakkaasti hikoillen sohvalleni eli likasi sen niin että jouduin pesemään. Pikkuasioista kertyy kuormaa eikä se ihminen itse tajua tehneensä mitään häiritsevää. Se on selvä merkki, että ystävyys kannattaa hiivuttaa tuttavatasolle. Ei ole mukavaa jos kotiin tulee ihminen joka käsitteet vierailulla olosta ovat ihan erilaiset. Sellainenkin lapsi on eteen tullut, joka tyynesti pyyhki oman räkänsä pöytäliinaan.