Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suunnittele mitään
02.11.2024 |
Kellään tätä samaa ongelmaa? Mies ei koskaa osallistu mihinkään suunnitteluun. Viikonloppuisin olisi kiva lähteä ulkoilemaan tai tekemään jotain, mutta kaikki suunnittelu on aina minun harteillani ja olen tähän aivan uupunut. Ehdotan vaikka, että mennäänkö puistoon, niin mies sanoo joo ja sitten saankin alkaa organisoimaan "laitatko lapselle x vaatteet päälle kun minä autan y:tä"-tyyliin monesta eri asiasta ja jotenkin on hirveä prosessi päästä kotoa ulos...työnjohtajana toimiminen on uuvuttavaa.
Viime aikoina viikonloput on olleet sellaisia, että ensin nukutaan hyvin myöhään ja lapset katsoo sillä aikaa piirrettyjä ja syö kaapista mitä sattuu. Sitten aletaan pikkuhiljaa tekee aamupalaa, kello on jo vaikka mitä ja lapset aivan riehakkaalla päällä. Kotona vallitsee hirveä sekasorto, kun kukaan ei oikein tiedä mitä seuraavaksi ollaan tekemässä. Tänään hermostuin asiasta niin mieheni alkaa syyttää minua, että miksen sitten vie lapsia ulos tai lähde heidän kanssa retkelle. Minulla ei ole enää voimia. En käsitä miksei hän halua osallistua mihinkään suunnitteluun ikinä.
Samasta syystä koti on ihan pommin jäljiltä. Mieheni ei koe mitään siivoamisen tarvetta, vaikka olisi pöntöt ruskeana tai pöytä ruoantähteissä. Olen niin loppu, kun en halua tällaista elämää, vaan olla aktiivinen ja tehdä kaikkea, asua siistissä kodissa. Mutta mieheni kanssa se ei vaan onnistu. Hänen mielestään jos minä haluan siistin kodin, niin voin ihan hyvin siivota. Häntä ei sotku haittaa.
Olimme vuosia sitten lyhyessä asumuserossa. Mieheni piti silloin oman asuntonsa kyllä oikein siistinä. Miksi kaikki aktiivisuus katoaa häneltä perhe-elämässä, en ymmärrä. Kokemuksia??
Kommentit (135)
Ihaninta siinä että naisella on muna suussa on se että nainen on hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihaninta siinä että naisella on muna suussa on se että nainen on hiljaa.
Olipa rumasti sanottu
"Olen niin loppu, kun en halua tällaista elämää, vaan olla aktiivinen ja tehdä kaikkea, asua siistissä kodissa."
Niin miksikäs et sitten ole aktiivinen ja siivoa sitä kotia?
Muuttuiko miehesi heti perheen perustamisen jälkeen, vai antoiko jo seurusteluaikana sinun suunnitella, johtaa ja päsmäröidä ? Tilannehan on ollut päällä ilmeisesti jo nuorimpien lastesi syntymästä asti. Kerroit, että olet jo vuosia raivonnut, itkenyt ja anellut, ja sinulla on päiväkoti-ikäisiä lapsia. Riitelettekö taaperoiden kuullen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että ihminen pystyy työpaikalla olemaa järjestelmällinen ja aloitteellinen, mutta kotona tällainen on lähestulkoon mahdotonta ja kaikki tällainen jätetään puolison harteille? Ap
Koska mies kunnioittaa pomoaan ja työkavereitaan (ja asiakkaitaan), muttei sinua.
Se on ihan niin yksinkertaista. Vai heittäytyisikö hän samanlaiseksi kiukkulapseksi työpaikalla?
Jos pystyy kontrolloimaan käytöstään seurasta ja paikasta riippuen, silloin tietoisesti valitsee perzeillä puolisolleen. Muussa tapauksessa perzeilisi siellä töissäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen niin loppu, kun en halua tällaista elämää, vaan olla aktiivinen ja tehdä kaikkea, asua siistissä kodissa."
Niin miksikäs et sitten ole aktiivinen ja siivoa sitä kotia?
Se omakin aktiivisuus vain pikkuhiljaa karisee, kun on yksin vastuussa suurimmasta osasta asioita, jotka liittyy perhe-elämään. Ja kaipaisi jaettua aktiivisuutta puolison kanssa. Että voitaisiin perheenä tehdä kaikenlaista ja puolison kanssa yhdessä suunnitella nämä asiat (edes joskus). Se omakin into sitten laantuu, kun toinen ei ole millään muotoa kiinnostunut. Aiemmin jaksoin siivota, jaksoin touhuta. Monet asiat ovat kasautuneet minun harteilleni miehen passiivisuuden vuoksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että ihminen pystyy työpaikalla olemaa järjestelmällinen ja aloitteellinen, mutta kotona tällainen on lähestulkoon mahdotonta ja kaikki tällainen jätetään puolison harteille? Ap
Koska mies kunnioittaa pomoaan ja työkavereitaan (ja asiakkaitaan), muttei sinua.
Se on ihan niin yksinkertaista. Vai heittäytyisikö hän samanlaiseksi kiukkulapseksi työpaikalla?
Jos pystyy kontrolloimaan käytöstään seurasta ja paikasta riippuen, silloin tietoisesti valitsee perzeillä puolisolleen. Muussa tapauksessa perzeilisi siellä töissäkin.
Hyvä pointti! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä Ap:n kohtalon jakava sisko. Vasta tulin töistä, tosi kiireinen aamuvuoro sisätaudeilla, jossa potilaat akuutisti ja vakavasti sairaita.
Eipä ole ruokaa kotona, edes kaupassa ei ole käyty. Pyykit odottavat pesijää ja vessa pitäisi siivota. Kotona mies vapailla ja teinitkin pyörineet aamupäivän kotona. Mitään ei ole saatu aikaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään. Pitäisi erota, tiedän. Mies ei juurikaan puhu minulle, jos puhuu, niin kyselee ruoan ja puhtaiden vaatteiden perään. Olen pelkkä työmuurahainen.
Kaipa mies halutessaan ottaisi homman hoitaakseen: laittaisi ruokaa, siivoaisi, huolehtisi, että teinitkin tekisivät kotitöitä, pyykkäisi. Ja tekisi kaiken kunnolla, eikä vähän sinne päin. Halutessaan puhuisi minulle nätisti ja huomioisi minua. Ei taida haluta. Ei halua erotakaan, minun puheet erosta ovat kauhistus miehelle.
Väsyneenä ja pettyneenä itkettää. Joskus mietin, kuinka ihanaa olisi tavata uusi mies. Että minäkin olisin taas muuta kuin pelkkä äitihahmo ja kotityörobotti. Onko sellaisia miehiä olemassakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä muuten olette?
arkisin kummatkin vanhemmat heräävät klo. 7. Mies laittaa itsensä valmiiksi, lähtee klo. 7:30, työt alkavat klo. 8. Klo. 7 alkaen nainen taas herättää lapset, pesee heidän hampaat, auttaa pukemisessa, ottaa aamukiukuttelut vastaan, auttaa ulkovaatteet päälle, kuljettaa lapset hoitopaikkaan, lähtee kotiinpäin n. 7:50. Kotona laittaa koululaiselle aamupalan, varmistaa että oikeat tavarat mukana, kulkee lapsen kanssa koululle 9:ksi koiran samalla lenkittäen. Palaa kotiin ja aloittaa työt.
Kumpi saa nukkua lauantai-aamuna pidempään?
Ap
Jos lapset on riehakkaita piirrettyjen jälkeen, niin kannattaa katsoa millaisia ne tv:n piirretyt nykyään on, ja kannattaisiko etsiä jostain parempia. Apuaaaatulkaa pelastamaan.tulen heti.wouuuwouuwouuuu (pelastaja tippuu/kaatuu/menettää tasapainon)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä Ap:n kohtalon jakava sisko. Vasta tulin töistä, tosi kiireinen aamuvuoro sisätaudeilla, jossa potilaat akuutisti ja vakavasti sairaita.
Eipä ole ruokaa kotona, edes kaupassa ei ole käyty. Pyykit odottavat pesijää ja vessa pitäisi siivota. Kotona mies vapailla ja teinitkin pyörineet aamupäivän kotona. Mitään ei ole saatu aikaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään. Pitäisi erota, tiedän. Mies ei juurikaan puhu minulle, jos puhuu, niin kyselee ruoan ja puhtaiden vaatteiden perään. Olen pelkkä työmuurahainen.
Kaipa mies halutessaan ottaisi homman hoitaakseen: laittaisi ruokaa, siivoaisi, huolehtisi, että teinitkin tekisivät kotitöitä, pyykkäisi. Ja tekisi kaiken kunnolla, eikä vähän sinne päin. Halutessaan puhuisi minulle nätisti ja huomioisi minua. Ei taida haluta. Ei halua erotakaan, minun puheet erosta ovat kauhistus miehelle.
Väsyneenä ja pettyneenä itkett
On olemassa hyviä miehiä. Tiedän useamman oikein onnellisen liiton. Kyllä näissä yhdistävänä tekijänä on vastuullinen mies, joka puhuu kumppanilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että miehesi piti kotinsa asumuseron aikana siistinä. Kävitkö säännöllisesti tekemässä tupatarkastuksen?
Ihan kuule kävin siellä useasti. Ap
Jospa kuule hän siivosi vartavasten sinua varten eikä itseään varten, jos tiesi sinun tulostasi etukäteen.
Pysyyhän koti kuin koti siistinä, jos siellä ei ole naista sotkemassa ja häsläämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä muuten olette?
arkisin kummatkin vanhemmat heräävät klo. 7. Mies laittaa itsensä valmiiksi, lähtee klo. 7:30, työt alkavat klo. 8. Klo. 7 alkaen nainen taas herättää lapset, pesee heidän hampaat, auttaa pukemisessa, ottaa aamukiukuttelut vastaan, auttaa ulkovaatteet päälle, kuljettaa lapset hoitopaikkaan, lähtee kotiinpäin n. 7:50. Kotona laittaa koululaiselle aamupalan, varmistaa että oikeat tavarat mukana, kulkee lapsen kanssa koululle 9:ksi koiran samalla lenkittäen. Palaa kotiin ja aloittaa työt.
Kumpi saa nukkua lauantai-aamuna pidempään?
Ap
Tyhmä kysymys! Uhriudut ihan turhaan. Jos voit kerran aloittaa työt kotona kello 9 ja sillä saatte kaikki nukkua 7 asti. Ei siis liity lauantaihin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen niin loppu, kun en halua tällaista elämää, vaan olla aktiivinen ja tehdä kaikkea, asua siistissä kodissa."
Niin miksikäs et sitten ole aktiivinen ja siivoa sitä kotia?
Se omakin aktiivisuus vain pikkuhiljaa karisee, kun on yksin vastuussa suurimmasta osasta asioita, jotka liittyy perhe-elämään. Ja kaipaisi jaettua aktiivisuutta puolison kanssa. Että voitaisiin perheenä tehdä kaikenlaista ja puolison kanssa yhdessä suunnitella nämä asiat (edes joskus). Se omakin into sitten laantuu, kun toinen ei ole millään muotoa kiinnostunut. Aiemmin jaksoin siivota, jaksoin touhuta. Monet asiat ovat kasautuneet minun harteilleni miehen passiivisuuden vuoksi. Ap
Tiedätkö mitä se mies oikeasti haluaa elämältä? Toista ei voi pakolla muuttaa mihin itse haluaa.
Ero näkyy jo horisontissa, niin ikävää kuin se onkin. Suomalaiset tarttis jotain perhekasvatusta, koska ei varmaan oo mitään ainutlaatuista.
Itse en usko, että puhuminen, kiukuttelukaan jne. auttaa, vaan muutos lähtee omista teoista. Mitkä ne teot on, joku viisaampi saa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että ihminen pystyy työpaikalla olemaa järjestelmällinen ja aloitteellinen, mutta kotona tällainen on lähestulkoon mahdotonta ja kaikki tällainen jätetään puolison harteille? Ap
Koska mies kunnioittaa pomoaan ja työkavereitaan (ja asiakkaitaan), muttei sinua.
Se on ihan niin yksinkertaista. Vai heittäytyisikö hän samanlaiseksi kiukkulapseksi työpaikalla?
Jos pystyy kontrolloimaan käytöstään seurasta ja paikasta riippuen, silloin tietoisesti valitsee perzeillä puolisolleen. Muussa tapauksessa perzeilisi siellä töissäkin.
Mies tietää, mitä seuraa, jos töissä perseilee. Ei vielä tajua, mitä seuraa, kun kotona perseilee, kun tähän mennessäkin on huolto toiminut. Tai sitten tajuaa ja se ero on ihan ok, koska elämä ap:n kanssa ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Ap:n kohtalon jakava sisko. Vasta tulin töistä, tosi kiireinen aamuvuoro sisätaudeilla, jossa potilaat akuutisti ja vakavasti sairaita.
Eipä ole ruokaa kotona, edes kaupassa ei ole käyty. Pyykit odottavat pesijää ja vessa pitäisi siivota. Kotona mies vapailla ja teinitkin pyörineet aamupäivän kotona. Mitään ei ole saatu aikaan.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmaan viimeinenkään. Pitäisi erota, tiedän. Mies ei juurikaan puhu minulle, jos puhuu, niin kyselee ruoan ja puhtaiden vaatteiden perään. Olen pelkkä työmuurahainen.
Kaipa mies halutessaan ottaisi homman hoitaakseen: laittaisi ruokaa, siivoaisi, huolehtisi, että teinitkin tekisivät kotitöitä, pyykkäisi. Ja tekisi kaiken kunnolla, eikä vähän sinne päin. Halutessaan puhuisi minulle nätisti ja huomioisi minua. Ei taida haluta. Ei halua erotakaan, minun puheet erosta ovat kauhistus miehelle.
Väsyneenä ja pettyneenä itkett
Eropaperit vetämään ja samalla teet listan miehelle kaikesta, mikä suhteessa mättää. Saattaa siitä säikähdyksestä ryhdistäytyä ja jos ei, niin on sitten tilaa sille uudelle suhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kommentti näihin asioihin: "hanki joku toinen" 😀 voi v... Ap
Onko tämä oikea ap?
Jos, niin mikä naurattaa?
Tässähän mies ilmaisee, mitä haluaa.
Nappiin taisi mennä. Ap