Hullut kissanaiset ovat todellinen ilmiö ja nyt Hesari on kirjoittanut heistä ison jutun!

Kun nainen tekee eläinrikoksen,

kohteena ovat yleensä kissat.

Iso-Allan oli populaatiokissa.

Kun se saatiin kiinni,

eläinlääkäri joutui

poistamaan sairaan silmän.

A

Autot pysähtyvät maalaistalon pihaan.

Erika ja Leena alkavat nostella nurmikolle kissankuljetuslaatikoita, loukkuja ja suuria pitkävartisia haaveja.

Kaikki viisi ovat hämeenkyröläisen eläinsuojeluyhdistyksen Kissankulma ry:n vapaaehtoisia.

Sini vetää käsiin pitkät paksut suojahanskat.

Pihalla odottaa kuolleen isännän naapuri. Hän on se, joka on soittanut Kissankulman päivystysnumeroon.

Nainen on houkutellut kissat pihasaunaan ruuan avulla. Sen jälkeen hän on sulkenut oven ja kissanluukun.

Mamma on täällä, hän juttelee kissoille seinän läpi saunaan.

Kissat ovat puolivillejä. Tarkoitus on napsia ne kiinni yksi kerrallaan, kun ne yrittävät ulos.

Tehtävä osoittautuu haasteelliseksi. Kun kissat kuulevat vieraiden ihmisten äänet, ne menevät suunniltaan. Ne säntäilevät, naukuvat ja parkuvat. Yksi hyppää vasten saunan ikkunaa. Lasi risahtaa rikki.

Erika raottaa varovasti kissanluukkua ja työntää samalla eteen kuljetuslaatikkoa.

Laatikkoon syöksyy kerralla neljä hätääntynyttä kissaa.

Murut! Sini yrittää rauhoitella niitä.

Murut, ei oo hätää.

Joku huutaa: Pidä haavia siinä!

Elli Valtonen on koulutukseltaan eläinlääkäri. Hän on työskennellyt kymmenkunta vuotta valvontaeläinlääkärinä, ollut itsekin todistajana oikeussaleissa, kun ihmisiä on syytetty eläinsuojelurikoksista.

Hän tarkasteli aineistonsa naisten tekijäprofiilia. Valtonen arveli, että naisille tyypillisessä eläinsuojelurikoksessa saattaa olla kyse eläinten pakonomaisesta keräilystä.

Ihmisen on kohdeltava eläintä hyvin. Niin sanotaan eläinsuojelulaissa.

Turhaa kipua ja kärsimystä ei saa aiheuttaa. Pitää olla riittävästi vettä ja sopivaa ruokaa. Eläintä ei saa hylätä. Sairaalle pitää hankkia eläinlääkärin hoitoa.

Keskustelin tätä kirjoitusta varten kolmen valvontaeläinlääkärin ja useiden eläinsuojeluaktiivien kanssa. Kaikilla oli kokemusta kissapopulaatioista.

Maaseudulla kissapopulaatiot saavat usein kasvaa vuosia, he sanoivat. Naapureita ei ole, tai ei olla puheväleissä.

Voi kestää kauan, ennen kuin joku tekee ilmoituksen.

On arvioitu, että Suomessa on hylätty luontoon vuosittain tuhansia kissoja, ehkä jopa parikymmentä tuhatta. Populaatiokissat lisääntyvät nopeasti. Naaraspennut voivat olla sukukypsiä jo viiden kuukauden ikäisinä. Vuodessa emo voi saada kolme pentuetta.

Maaseudulla kissaa ei lain mukaan tarvitse pitää kytkettynä. Mutta heitteille ei saa jättää. Jos kissa lähtee pihapiiristä ja jää ilman valvontaa, se on heitteillä.

Oikeudessa E. kiisti. Hän ei ollut iäkäs, ei kuuttakymmentä. Mielestään hän oli huolehtinut kaikista kissoista tarpeeksi hyvin, parhaansa mukaan.

Hänellä oli 25 vuoden kokemus. Näitäkin kissoja hän oli pessyt ja parturoinut.

Olihan niitä monta, ei hän sitä kieltänyt. Tuli osteltua, hän sanoi.

Mutta hänestä ruokaa ja vettä oli ollut tarpeeksi. Aina hän ei pystynyt siivoamaan terveydentilansa takia. Eihän hän voinut olla koko ajan siivoamassa.

Hänestä valvontaeläinlääkäri vihasi häntä.

Eläinlääkäriä kuultiin todistajana. Hän kertoi, että E:n omakotitalo oli suuri. Siihen kuului allasosasto.

Hän oli käynyt talossa kuudesti. Kissoja olisi pitänyt vähentää.

Kerran niitä oli parikymmentä, sitten 43. Persialaisia, enimmäkseen. Jotkut E. oli sulkenut varastoon, jossa ei ollut ikkunaa.

Kissat kärsivät kivuliaista silmätulehduksista. Joidenkin karva oli takkuuntunut huopapanssariksi. Filttaantunut villapaitamaiseksi, eläinlääkäri tarkensi. Se kiristi ihoa. Aiheutti kipua.

Kissa on siisti eläin, eläinlääkäri sanoi. Se kärsii, jos ei pysty huolehtimaan puhtaudestaan.

E. tuomittiin sakkoihin: 210 euroa eläinsuojelurikoksesta.

Seuraavana vuonna E. sai uuden syytteen. Tuomio oli kuukausi ehdollista vankeutta ja neljän vuoden eläintenpitokielto. Kissat tuomittiin valtiolle.

Johonkinhan se hoivaamisvietti on kanavoitava, kun miestäkään ei ole. Miehet lähtevät tuollaisilta lipettiin.

Kaikkihan ovat tämän tietäneet maailman sivu. 

Juttu loppuu näin mikä todistaa että nuo akat ovat TODELLA sekopäisiä:

Malla pyysi lopetettujen kissojen ruumiit itselleen. Osa tuotiin pakastettuina. Hän löysi paikan, jossa tuhkattiin kotieläimiä ja jossa oli halvat kilohinnat.

Krematorion työntekijä otti kauniisti osaa.

Tuhkat ovat kotona korkeassa purkissa, jonka kyljet on koristeltu kissakuvin.

Malla aikoo kyllä sirotella ne jonnekin ulos. Mutta toistaiseksi hän on pitänyt tuhkat kotona, muistona. Valokuvia tuli otetuksi niin vähän.