Lue keskustelun säännöt.
Sairastuin vakavasti, vanhempani eikä sisarukset välitä
02.11.2024 |
Olen sairastanut vakavaa sairautta jo muutaman kuukauden ja hoidoilla minun elinikää pidennetään vuosi tai muutama. Äitini tirautti kyyneleitä, mutta muutoin lapsuuden perhe tuntuu olevan välinpitämätön. Puhuin sisaruksille puhelimessa viimeksi, kun uutiset heille kerroin. Samalla pyysin heidät kylään, kuten vanhempani. Kukaan perheestäni ei ole tullut käymään eikä soitellut. Olen aika järkyttynyt tästä ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän asia minua ahdistaa.
Ystäväni, puolisoni, anoppini ja alaikäiset lapset ovat olleet isona tukena. Tuli aivan puun takaa, että oma lapsuuden perhe on tällainen. En tiedä, pitäisikö minun kertoa heille suoraan miten pahalta tämä tuntuu.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus perhe on pahin. Onneksi elämässäsi on myös välittäviä ihmisiä! Voimia sairauden kanssa toimeentulemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus perhe on pahin. Onneksi elämässäsi on myös välittäviä ihmisiä! Voimia sairauden kanssa toimeentulemiseen.
Kiitos. Vaikeaa tämä on siksi, kun luulin välien olevan ihan hyvät. Ei ole ollut riitoja.
Siis sanoitko heille tyyliin "tulkaa joskus käymään" sen sijaan, että olisit sanonut "tulkaa käymään lauantaina klo. 14:00"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kannattaisi sanoa painokkaammin. Kuten, elinaikana lasketaan kuukausissa, hyvällä tuurilla vuosissa. Kannattaisi käydä minua katsomassa, kun vielä voitte minulle jutella. Kun olen haudassa se ei onnistu.
Ilmeisesti ap luulosairas, vanhemmat eivät enään usko, milloin olet sairas, milloin haet huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja, kun rasittavia tuollaiset sairastuneet, jotka haluavat huomiota. Sisarusten pitäisi nyt alkaa esittämään kiinnostunutta, kun olet kuolemassa😂
Voimia! Onneksi sinulla on nuo hyvät ihmiset tukena!
Sanoisin sinuna suoraan siitä, miltä sinusta tuntuu perheellesi. Saat tilanteen selkiytetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein, kukaan jaksa kaltaistasi pillittäjää, vai että kuolet, no voi voi, joisit lasin lämmintä maitoa ja rauhoittuisit.
Vierailija kirjoitti:
Luoja, kun rasittavia tuollaiset sairastuneet, jotka haluavat huomiota. Sisarusten pitäisi nyt alkaa esittämään kiinnostunutta, kun olet kuolemassa😂
Oletpa ilkeä. Ehkäpä elämä opettaa sinuakin vielä jonain päivänä. Raskaimman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani sekä sairaudestasi että siitä että perheesi ei osaa tukea tuon paremmin. Ehkä ajatus sairaudestasi ja mahdollisesta kuolemastasi on heille liian pelottava ja ahdistava ja he teeskentelevät ja uskottelevat itselleenkin ettei tilanne ole niin paha? Kysy suoraan vaikka äidiltäsi mitä hän asiasta ajattelee ja sano että kaipaat enemmän tukea myös lapsuudenperheeltäsi.
Onneksi elämässäsi on muita läheisiä. Voimia sinulle!
No mikä se sairaus kun on noin epävarman tervehtyminen, vai korjaako kuolema pian. Sinun kuuluisi maata sairaslassa tai olla vähintään saattohoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo tältä samalta joka näitä samantyyppisiä ihmissuhdeongelmatarinoitaan kirjoittelee ( enkä jaksa puhua aiheesta yleisellä tasollakaan.)
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap luulosairas, vanhemmat eivät enään usko, milloin olet sairas, milloin haet huomiota.
Kuten sinä, kateellinen torvi.
Vierailija kirjoitti:
Luoja, kun rasittavia tuollaiset sairastuneet, jotka haluavat huomiota. Sisarusten pitäisi nyt alkaa esittämään kiinnostunutta, kun olet kuolemassa😂
Hae kaljaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikein, kukaan jaksa kaltaistasi pillittäjää, vai että kuolet, no voi voi, joisit lasin lämmintä maitoa ja rauhoittuisit.
Kusipää.
Mun äiti varmaan pahoittaisi mielensä jos menisin sairastumaan ja näin ollen aiheuttaisin hänelle huolta ja vaivaa. Siksi en edes kertoisi hänelle asiasta. Kuten en kertonut koulukiusaamisesta, parisuhdeongelmista, lapsettomuushoidoista. Pitkään pysyin parisuhteessakin ihan vaan siksi ettei äitille tule paha mieli, se kun on niin herkkä ja stressaantuu niin kaikesta. Ja mun sitten olisi pitänyt lohduttaa häntä. Ero menikin sitten lopulta aika helposti ohi kun piti keskittyä äitin pahaan mieleen ja lohduttamiseen. (Nykyisin olen aikuistunut ja ottanut ison pesäeron ja elän omaa elämääni)
No ei tässä muuta. Mut perhedynamiikat osaa olla haastavia. Onneksi sulla on läheisiä ympärillä jotka ovat tukenasi <3
Taas?