Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua vaikeisiin tunteisiin vauvaan liittyen?
30.10.2024 |
Sain kaksi kuukautta sitten ensimmäisen lapsen. Olen ihana hajalla siitä miltä tämä tuntuu. Rakkaus vauvaa kohtaan ei vieläkään ole syntynyt ja minua ahdistaa vauvan jatkuva itku. Tuntuu että olen maailman huonoin ihminen ja ihan epäkelpo äiti.
Neuvolassa vain sanotaan että tämä on normaalia ja että voi ottaa aikaa että vauvaan syntyy tunteita.
Kommentit (27)
Mulla kesti tosi pitkään kiintyä vauvaan. Jos sun oma lapsuus on ollut vaikea niin syy löytyy sieltä.
Pyydä uudestaan apua neuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpoin ja varmin tapa pilata loppuelämänsä, on lisääntyä. Koeta jaksaa, enää n. 20 vuotta, niin helpottaa, ehkä.
Kyllä tässäkin totuutta piilee, ymmärrän mitä koitat sanoa. Kaikkiin tunteisiin täytyisi saada olla oikeus ja aina täytyisi ymmärtää mitä ihminen kokee milloinkin. Elämä ei ole aina niin kovin helppoa.
Ei ole ei, mutta miksi hankaloittaa sitä vielä itse ja vapaaehtoisesti lisääntymällä?!?
Valitettavasti aina ei voi todellakaan tietää mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen. Elämä on toisinaan hyvin arvaamatonta. Niin makaa kuin petaa, hyvää päivänjatkoa myös sinulle.
Kyllähän aikuinen suomalainen tajuaa, mitä lisääntyminen tuo tullessaan, mutta valittaminen on suomalaisten intohimo, vaikka aiheet olisivat itse aiheutettuja, sekään ei meitä hidasta. Hyvää loppueläämää myös sulle !! : )
Vierailija kirjoitti:
Synnytitkö keisarilla? Heillä usein jää luonnollinen oksitosiini tulematta, joten sitä ensisidettä ei vauvaan tule heti. Ei pääse ihanaan vauvakuplaan. Ajan kanssa saattaa syntyä, mutta on paljon vaikeampaa ja hauraampaa.
Neuvolapsykogologille kannattaa mennä puhumaan. Se on juuri se paikka missä näitä ongelmia puidaan. Elä pelkää lasua. Sitä ei tuollaisesta tule.
Itse olen saanut kolme neljästä leikkauksella, eikä mitään ongelmaa tunteiden syntymisessä missään näistä. Ei kannata liikaa toitottaa näitä juttuja. Sama noi imetysjutut, pulloruokinta on joillekin äideille (ja sitä myötä vauvoille) ihan hyvä ratkaisu, eikä kannata tuntea syyllisyyttä siitä. Jälkiviisaana ottaisin itse huomattavasti rennommin ihan jokaisessa vauvoihin liittyvässä asiassa. Naiset syyllistyvät aivan liian helposti kaikesta. Osaksi se on luonnollista, mutta saattaa helposti myös pilata vauva-ajan.
Pidä sylissä, se auttaa usein vauvan itkuun ja myös niiden tunteiden syntymiseen. Onko puolisoa, vauvan isää? Pyydä auttamaan hoidossa. Onko muita läheisiä jotka voivat aittaa?
pyysä neuvolasta apua.
vauva itkee koska ri pysty muuten pyytämään apua. Nälkä, vatsanväänteet, kylmä, pissi/kakkavaippa jne. Joskus vain haluaa syliin. Vauva kasvaa pian joten tänäkin vaihe menee ohi. Täydellinen ei tarvitse olla mutta huolehdi lapsen perustarpeista ja läheisyydestä. Ja pyydä apua!
Ihan tutulta kuulostaa. Mua auttoi yksi terapeutti joka oli myös kätilö. Kävin sairaalassa vauvan kans tarkastuskäynnillä sen kätilön luona ja sit tuli puhetta mun vaikeuksista ja siitä että se kätilö oli myös terapeutti. Tai ei ollut vielä valmis terapeutti mutta teki sitä työtä kans. Sain sille etäaikoja muutaman ja se oli todella hyvä. Aloin ymmärtää että mun tunteet on ihan ok ja normaaleita ja sitä kautta mun olo alkoi helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen käynyt ihan varmasti samalla ihmisellä vauvan kanssa. Oli terapeutti myös. Ihan ihana ihminen.
Valitettavasti aina ei voi todellakaan tietää mitä tapahtuu lapsen syntymän jälkeen. Elämä on toisinaan hyvin arvaamatonta. Niin makaa kuin petaa, hyvää päivänjatkoa myös sinulle.