Epävakaa persoonallisuushäiriö keskustelu poistettiin, miksi?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu meni liian asialliseksi?

Otsikko oli jo epäasiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

Epävakaa tulkitsee jopa ilmeitä ylikorostuneesti, pelkkä perusilme voidaan kokea loukkauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

Epävakaa tulkitsee jopa ilmeitä ylikorostuneesti, pelkkä perusilme voidaan kokea loukkauksena. 

Tuo selittää sen, miksi epävakaa kertoo monesti riidan toisen osapuolen näyttäneet pirulta.

Tuolta löytyy aiheesta pitkä keskustelu: https://www.vauva.fi/keskustelu/2636005/onko_kenellakaan_ystavaa_jolla_…

Vierailija kirjoitti:

Yritän ymmärtää omaa käytöstäni ja miten voisin muuttaa sitä niin, ettei läheisten tarvis kärsiä. 

Mutta sitten tulee tämä, että tunnen todella voimakkaasti, jos koen että läheiseni on loukannut mua. Reagoin sitten sen mukaan. Ne jotka loukkaa saa kärsiä senkin edestä. Onko epävakaata tai jotain muuta, en tiedä.

Voi olla, että loukkaannut turhasta tai siihen on hyväkin syy. Tilanteen avaaminen auttaisi niin asiaa voisi pohtia yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yksi viesti alkuperäisestä ketjusta:

Minulla on epävakaa läheinen, joka ei hoida epävakauttaan mitenkään. Olen se henkilö, jota hän pitää elämänsä syntipukkina. Minulle hän näyttäytyy aika kamalana ihmisenä. Ailahteleva, epäluotettava, kieroileva.. saa raivokohtauksia katsomatta aikaa ja paikkaa. Puhuu mustan valkoiseksi.

Hänen suosikkinsa olen kuullut kuvailevan häntä toisin.. herkkä, empaattinen, ystävällinen, huomaavainen.. liian kiltti.

Itse hän kuvaa itseään temperamenttiseksi ja erityisherkäksi

Näin nyt sivusta enempää asiaa tuntematta pakko tuoda yksi näkökulma. Olen itse kipuillut vuosikausia yhden "läheiseni" kanssa, joka voisi minua kuvailla samoin, kuin tuo tekstissä esitetty epävakaa. Ja todellisuus, tämä ihminen on ollut minulle oikeasti ilkeä niin pitkään kuin vain muistan. 

Välit on olleet suht ok silloin, kun on ns. tarvinnut minua johonkin, eli ei ole ollut muitakaan kavereita sillä hetkellä. Kun on ollut muita kavereita, on minuun suhtauduttu lähes halveksivasti. Kun paikalla on ollut omia kavereitani, on yrittänyt innostaa muitakin nälvimään minua, kertoillut noloimpia juttujani muiden naurattamistarkoituksissa jne. Nimestäni väännettyjä pilkkanimiä käytti vielä pitkälle aikuisuuteen, vaikka tiesi näiden loukkaavan. Ja toki, aina se olin minä joka otin ihan turhista jutuista itseeni, opettele nyt vähän edes huumorintajua jne.

Olin tämän seurassa lopulta todella varautunut, ja vuosikausien kiusaamisen jäljiltä alkoi ollakin sitä, ettei tämän tarvinnut paljoakaan sanoa, kun pahoitin mieleni. Ja siinä pahassa mielessä alkoi tulla pintaan vanhojakin juttuja. Niin saattoi varmasti vaikuttaa tosi ailahtelevaiselta yms. Johon tämä totesi silmiään pyöritellen, että minulla ei taida olla kaikki kunnossa, ja että pidän häntä vain syntipukkina kaikille elämäni epäonnistumisille.

Se hetki, kun laitoin viimein välit täysin poikki tähän henkilöön, oli totaalisen vapauttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

Epävakaa tulkitsee jopa ilmeitä ylikorostuneesti, pelkkä perusilme voidaan kokea loukkauksena. 

Tuo on autismia, ei epävakaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

Epävakaa tulkitsee jopa ilmeitä ylikorostuneesti, pelkkä perusilme voidaan kokea loukkauksena. 

Tuo on autismia, ei epävakaata.

Itse taas ihan traumataustan takia saatan ylianalysoida toisten ilmeitä ja äänenpainoja, että onko joku ivallinen tai vihainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yksi viesti alkuperäisestä ketjusta:

Minulla on epävakaa läheinen, joka ei hoida epävakauttaan mitenkään. Olen se henkilö, jota hän pitää elämänsä syntipukkina. Minulle hän näyttäytyy aika kamalana ihmisenä. Ailahteleva, epäluotettava, kieroileva.. saa raivokohtauksia katsomatta aikaa ja paikkaa. Puhuu mustan valkoiseksi.

Hänen suosikkinsa olen kuullut kuvailevan häntä toisin.. herkkä, empaattinen, ystävällinen, huomaavainen.. liian kiltti.

Itse hän kuvaa itseään temperamenttiseksi ja erityisherkäksi

Näin nyt sivusta enempää asiaa tuntematta pakko tuoda yksi näkökulma. Olen itse kipuillut vuosikausia yhden "läheiseni" kanssa, joka voisi minua kuvailla samoin, kuin tuo tekstissä esitetty epävakaa. Ja todellisuus, tämä ihminen on ollut minulle oikeasti ilkeä niin pitkään kuin vain muistan. 

Välit on olleet suht ok s

Oletko epävakaa vai miten liittyy aloitukseen? Halusit vain avautua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

Epävakaa tulkitsee jopa ilmeitä ylikorostuneesti, pelkkä perusilme voidaan kokea loukkauksena. 

Tuo on autismia, ei epävakaata.

Alapeukuttajilla taisi olla itsediagnoosi tärkeämpää kuin virallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

Epävakaa tulkitsee jopa ilmeitä ylikorostuneesti, pelkkä perusilme voidaan kokea loukkauksena. 

Tuo on autismia, ei epävakaata.

Alapeukuttajilla taisi olla itsediagnoosi tärkeämpää kuin virallinen. 

Taisi olla myös melttarin paikka, koska kuvaukseen ei saa liitettyä juuri sitä diagnoosia minkä itse haluaa.