Epävakaa persoonallisuushäiriö keskustelu poistettiin, miksi?

Tämä on vanhasta ketjusta : 

Sanoisin, että äidilläni on tuo, joskaan en tiedä, onko hänellä sellaista diagnosoitu. Varmuudella tiedän, että on toistuva masennus. Hänellä on myös muiden pers.häiriöiden piirteitä, kuten vaativa, riippuvainen ja ehkä narsistinen. Ja olen itse mielenterveysalan ammattilainen, niin jonkin verran näistä tiedän.

Äitini on hyvin vaikea ihminen. Käytös on ennakoimatonta, itsetunto on hauras. Vaikka kuinka neutraalisti yrittäisi olla, tulee riita hyvin nopeasti. Jos joskus olet uskoutunut jostakin asiasta, käyttää hän sitä aseena sopivassa tilanteessa. On välillä kovin masentunut ja välillä kovasti voimiensa tunnossa. Jokunen ymmärtävä ihminen taitaa olla vielä lähipiirissä, mutta pääosin on rikkonut omalla käytöksellään suhteensa.

Oikeasti mun mies pitää mua hirviönä, on sanonut näin mulle. Hän väittää et mul ois epävakaa. 

Mut ei hänkää täydellinen oo, kaukana siitä. Miksi en saisi näyttää tunteitani jos hän itse tekee ja sanoo sellaista, että saan hepulin? 

Onhan hänkin esim hajottanut mun tavaroita. Ei sekään ole kovin tasapainoista ja aikuismaista käytöstä. 

Minä olen itseasiassa mielestäni aika rauhallinen, kun vain estän häntä pitämästä yhteyttä. En huuda enkä raivoa. Parempi näin. 

Edellisestä ketjusta (tämä tulikin jo osittain): 

"Tuttavani on epävakaa ja tavallaan oli helpotus mullekin, että sai diagnoosin. Diagnoosi auttoi ymmärtämään. Tuttavani on tosi hankala ihminen, kaiken pitää mennä hänen mielen mukaan, joustamaton, käyttäytyy ja toimii kuin pikkulapsi varsinkin silloin, kun jokin ei mene oman mielen mukaan. Kuvittelee olevansa maailman napa ja loukkaantuu verisesti jos joku ajattelee eri tavalla. Ottaa asiat erittäin henkilökohtaisesti vaikka ei olisi edes hänestä kyse. Hänen oma käsitys itsestään on täysin erilainen kuin se, miten me muut hänet nähdään. Kykenemätön muuttamaan toimintaansa ja ajttelutapaansa, vaikka on käynyt terapiassa ja ehkä tuo joustamattomuus kuuluu sairauteen. Elämä on yhtä draamaa koko ajan ja tekee numeron asioista, jotka on ihan arkisia ja elämään kuuluvia ja näitä asioita vatvoo jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Eikä ole realistista käsitystä omista taidoista tai mistään itseen liittyvästä. Kuvittelee esim. eräällä elämänalueella olevansa todella lahjakas eikä kukaan kehtaa sanoa totuutta. 







Jos ei tietäisi, että on epävakaa, niin luulisi, että hänen psyykkinen kehityksensä on jäänyt vähän kesken, koska ei osaa aikuismaisesti toimia ja suhtautua. Ennen epävakaan diagnoosia arvelin, että oisko hänellä ADHD tai oisko kaksisuuntainen, koska aina on jotain hukassa ja elämä ihme sekoilua ja koko ajan menemistä eikä oikein selviä arjesta ja mielialat menee vuoristorataa. Hössöttää hirveästi pikkuasioista ja kaiken maailman kissanristiäisistä. Siinä missä joku jakaa yhden Roosa nauha -julkaisun, hän tykittää kaikki somekanavat täyteen aihetta, ostelee kukat ja nauhat ja roosat siivousvälineet ja hyvin usein juhlapyhinä kiukuttelee, että ei olekaan juhlamieltä.Erittäin huomiohakuinen persoona. Masennusta ja ahdistuneisuuttakin hänellä on. Positiivinen ihminen on kuitenkin ja tahtoo toisille aina hyvää, mutta sellainen lapsellinen tuittupää on. "

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin kun mietin, että täällähän on ihan asiallista keskustelua niin meni tosiaan poistoon. Psykiatrisiin diagnooseihin liittyy voimakas stigma mutta poisto meni nyt vähän yli. Ei voi keneltäkään odottaa, että puhuisi näistä vain ammattilaisten kanssa etenkin kun heille ei ole aikoja lääkärit eivät edes tiedä terapeuttisista menetelmistä

Kai ketjun voi myös palauttaa, itselle siinä oli hyvää asiaa. Vain viimeisen sivun sain tallennettua, mutta osa viesteistä oli niin pitkiä ettei näy kuin osa.

Minulla on kolmas sivu auki toisessa välilehdessä eli voin vielä lukea poistettua ketjua. Haluatko että kopioin siitä jotakin sinulle? 

Kopioi koneelle/puhelimeen kaikki, niin voit lähettää valitsemasi ketjuun.

Laitan valikoituja viestejä koska muuten tulee tolkuttoman pitkä yksittäinen viesti... 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vanhasta ketjusta : 

Sanoisin, että äidilläni on tuo, joskaan en tiedä, onko hänellä sellaista diagnosoitu. Varmuudella tiedän, että on toistuva masennus. Hänellä on myös muiden pers.häiriöiden piirteitä, kuten vaativa, riippuvainen ja ehkä narsistinen. Ja olen itse mielenterveysalan ammattilainen, niin jonkin verran näistä tiedän.

Äitini on hyvin vaikea ihminen. Käytös on ennakoimatonta, itsetunto on hauras. Vaikka kuinka neutraalisti yrittäisi olla, tulee riita hyvin nopeasti. Jos joskus olet uskoutunut jostakin asiasta, käyttää hän sitä aseena sopivassa tilanteessa. On välillä kovin masentunut ja välillä kovasti voimiensa tunnossa. Jokunen ymmärtävä ihminen taitaa olla vielä lähipiirissä, mutta pääosin on rikkonut omalla käytöksellään suhteensa.

Ymmärtääkö kukaan, miksei he itse ymmärrä olevansa se ongelma välirikkoon? Ei kukaan jaksa tuollaista oikuttelua, mutta asian he yleensä kääntävät päälaelleen, ja sitten itse hylkäävät.

Lisää vanhaa ketjua: 

Näistähän on terapeutit jonkin verran puhuneet. Käsitys on siis se, että ihmisellä, jolla on elänyt vaikeissa olosuhteissa pikkulapsena, on usein persoonallisuushäiriön diagnoosi. Jokaisen tausta on tietenkin eri.

Olennaisinta olisi tarkastella omaa elämää, mitä siinä tapahtui, miten reagoit siihen, kuka olet pohjimmiltasi. Muiden samalla diagnoosilla olevien kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia ja niihin vertaaminen ei välttämättä ole kovinkaan osuvaa.

Hyviä ja osuvia havaintoja teet. Sieltä sylttytehtaalta eli lapsuudesta tuo häiriö usein kumpuaa. Ilmenemismuodot varmasti yksilöllisiä,

Epävakaassakin on "alalajeja", eli osa käyttäytyy enemmän antisosiaalisesti ja toiset on herkempiä jne. Naisten sosiopatiasta on sanottu, että se jotenkin liittyy epävakaaseen hienoisesti. Toki ne kaikki on saman B-klusterin alaisiakin.

Kun epävakaat keskustelevat, ei voi tulla vakaata keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Lisää vanhaa ketjua: 

Näistähän on terapeutit jonkin verran puhuneet. Käsitys on siis se, että ihmisellä, jolla on elänyt vaikeissa olosuhteissa pikkulapsena, on usein persoonallisuushäiriön diagnoosi. Jokaisen tausta on tietenkin eri.

Olennaisinta olisi tarkastella omaa elämää, mitä siinä tapahtui, miten reagoit siihen, kuka olet pohjimmiltasi. Muiden samalla diagnoosilla olevien kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia ja niihin vertaaminen ei välttämättä ole kovinkaan osuvaa.

Hyviä ja osuvia havaintoja teet. Sieltä sylttytehtaalta eli lapsuudesta tuo häiriö usein kumpuaa. Ilmenemismuodot varmasti yksilöllisiä,

Minulla on pari pitkän linjan diagnosoitua epävakaata tuttavissani historiassa. Ei siis mitään omia tulkintojani, vaan mustaa valkoisella ja molemmat olivat hoidossakin. Kummallakin todella traumaattiset lapsuuskuviot.

Vierailija kirjoitti:

Kun epävakaat keskustelevat, ei voi tulla vakaata keskustelua.

Mut ainaki ihan mielenkiintosta.

Epävakaata voi hoitaa ja se lientyä iän kuluessa. Itsellä monesti kaveri ja parisuhteet on sellaisia jokotai-suhteita, eli saatoin ennen pienestäkin jutusta vaan heivata toiset menemään. Suhteissa olen omistushaluinen, mustasukkainen ja huomionhakuinen. Tunnen helposti oloni hylätyksi suhteissa jos huomio ei ole minussa. Olen impulsiivinen varsinkin vihan tunteissa jota en voi kontrolloida. Nuorempana olin koukussa eri päihteisiin. Tuskaisuus oli monesti läsnä ja jotenkin tyhjyyden tunne.

Yritän ymmärtää omaa käytöstäni ja miten voisin muuttaa sitä niin, ettei läheisten tarvis kärsiä. 

Mutta sitten tulee tämä, että tunnen todella voimakkaasti, jos koen että läheiseni on loukannut mua. Reagoin sitten sen mukaan. Ne jotka loukkaa saa kärsiä senkin edestä. Onko epävakaata tai jotain muuta, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

No onpa outoa! Se oli ihan asiallinen ja hyvä ketju!

Täältä on tänään poistettu viestejä tai lukittu ketjuja oudosti. Yhdessä ketjussa saivat ihan rauhassa olla törkeät ihmisten ulkonäön haukkumiset nimeltä mainiten,  mutta jos käsitteli asiaa yleisemmällä tasolla, esim tutkimuksiin perustuen, viestit poistettiin. Ihan kummallista.

Vierailija kirjoitti:

Yritän ymmärtää omaa käytöstäni ja miten voisin muuttaa sitä niin, ettei läheisten tarvis kärsiä. 

Mutta sitten tulee tämä, että tunnen todella voimakkaasti, jos koen että läheiseni on loukannut mua. Reagoin sitten sen mukaan. Ne jotka loukkaa saa kärsiä senkin edestä. Onko epävakaata tai jotain muuta, en tiedä.

Kysymys kuuluukin, miksi koet että läheisesi ovat loukanneet? Ei toiset voi olla vastuussa sinun subjektiivisesta kokemuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän ymmärtää omaa käytöstäni ja miten voisin muuttaa sitä niin, ettei läheisten tarvis kärsiä. 

Mutta sitten tulee tämä, että tunnen todella voimakkaasti, jos koen että läheiseni on loukannut mua. Reagoin sitten sen mukaan. Ne jotka loukkaa saa kärsiä senkin edestä. Onko epävakaata tai jotain muuta, en tiedä.

Kysymys kuuluukin, miksi koet että läheisesi ovat loukanneet? Ei toiset voi olla vastuussa sinun subjektiivisesta kokemuksesta. 

Pitääkö kieltää tunteensa? Olen myös välillä tunteeton. Yritän olla näyttämättä tunteitani, mutta toinen osapuoli ei pidä siitäkään. En pysty miellyttämään vaikka kuin yrittäisin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän ymmärtää omaa käytöstäni ja miten voisin muuttaa sitä niin, ettei läheisten tarvis kärsiä. 

Mutta sitten tulee tämä, että tunnen todella voimakkaasti, jos koen että läheiseni on loukannut mua. Reagoin sitten sen mukaan. Ne jotka loukkaa saa kärsiä senkin edestä. Onko epävakaata tai jotain muuta, en tiedä.

Kysymys kuuluukin, miksi koet että läheisesi ovat loukanneet? Ei toiset voi olla vastuussa sinun subjektiivisesta kokemuksesta. 

Pitääkö kieltää tunteensa? Olen myös välillä tunteeton. Yritän olla näyttämättä tunteitani, mutta toinen osapuoli ei pidä siitäkään. En pysty miellyttämään vaikka kuin yrittäisin.  

Miksi pitäisi pyrkiä miellyttämään, kyllä se riittää ettei saa kolareita tyhjästä. Ja ettei jää rypemään asioissa.

Tuntemani epävakaa suuttuu jos kaikki ei mene juuri niin kuin hän haluaa. Toisaalta kaikkia vaatimuksia ei edes sano ääneen, vaan raivostuu siitäkin ettei muut osaa lukea hänen ajatuksiaan. Jälkikäteen sitten valittaa esim. miten hänet hylättiin ja jätettiin yksin.

Jos itse kokee että toinen on loukannut, niin tunteensa saa näyttää. Ei se tee kenestäkään epävakaata. Eikä voi tulla sanoo että tyhjästå loukkaantuu. 

yhteiskunta on mennyt niin pirstaleiseksi ja rikki, että täysin vakaita ihmisiä ei enää ole 

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994

Kuinkahan monella jotka innokkaasti diagnosoi toisia on itsellään Vaativa persoonallisuushäiriö?