Kun isäni kuolee
Niin mulla ei ole enää ketään ihmistä kenelle soittaa.
Kommentit (23)
AP, isäsi on kuunnellut murheesi ja toivottavasti neuvonut sinulle miten asioihin pitää suhtautua, hän on antanut sinulle todella paljon, erityisesti taitoa miettiä asioita ennen kuin tekee. Ja varmasti ne pienet murheet, vaikka murheen hetkellä ovatkin isoja, hän on opettanut sinulle millä tavalla niihin pitää suhtautua. Äläkä mieti turhaa tulevaa, et voi estää kuolemaa, se voi tulla tänään tai vasta 20 vuoden päästä. Nauti isäsi seurasta, ne ovat hetkiä jotka kantavat pitkälle hänen jälkeensäkin. Tsemppiä.
Olen myös miettinyt, että äitini, joka on vakavasti sairas, on ainoa ihminen, joka on oikeasti kiinnostunut minusta ja lapsistani. Ystäviä minulla toki on, mutta eivät he tätä suhdetta voi korvata. Anoppi on ilkeä ja kylmä ihminen. Kuinka ikävöinkään jo äitiäni, vaikka hän tässä vielä on. Liian nuorena lähtee :(
En kiusaa, totean tosiasiat. Luen tätä palstaa joka päivä ja olen vuosien varrella lukenut luultavasti kaikki Ammattivalittajan (hänen itse keksimänsä ja käyttämänsä nimimerkki) kirjoitukset. Niissä hän kertoo hyvin usein vaivoistaan ja sairauksistaan. Melko usein hän harmittelee sitä, että on yhä elossa, vaikka haluaisi toisin.