Toimiiko päivänsäde ja menninkäinen -parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

"iloinen päivänsäde" joo-o

Häh?

Siis mitä tää nyt taas on, kysytkö itsestäsi, jonkun toisen puolesta vai teetkö jotain juttua iltapölöön (ja samalla purat omia skitsojasi?). ?

Eihän me voida mitenkään tietää, toimiiko toisten suhde vai ei. Ja sitäpaitsi, kun se suhde ei kuulu kenellekään muulle (paitsi jos jotain väkivaltaa, mutta se on kokonaan eri juttu).

Aloitus ei mielestäni kuvaa kauhean hyvin päivänsädettä ja menninkäistä. Päivänsäde-tyyppinen ihminen voi myös olla syvällinen ja voimakkaasti tunteva.

Omassa suhteessa vastakkainasettelu tulee ennemmin siitä että toinen (minä) suhtautuu lähtökohtaisesti asioihin positiivisesti ja toinen (mies) on varautunut, epäilee vähän kaikkea, väsyy ja masentuu helposti. Itse olen iloinen ja leikkisä luonne jolle huumori auttaa vaikeissakin tilanteissa, mies taas vakava pohdiskelija jonka pohdinnat useimmiten päätyy siihen että on hyvin paljon kaikenlaisia uhkia ja tuskinpa mistään tulee mitään.

Tällainen on kyllä aika raskasta välillä, mutta jotenkin on luovittu ja opittu ymmärtämään toisen tapaa ajatella.

Parisuhteet satuolentojen välillä harvemmin toimii. Jos toinen on aina iloinen ja toinen aina surullinen olette molemmat mieleltänne sairaita.

Ainakin elokuvien ja sarjojen perusteella tuollainen kultainen noutaja - musta kissa -parisuhde on erityisen hot.

Esim.  nyt suosittu Heartstopper: Nick ja Charlie .

Miksei toimisi, kunhan kunnioitatte toinen toisianne, erilaisuuttanne ja myös itseänne ja teette duunia, että yhteytenne säilyy ja syvenee. Ettekä ala tukahduttaa toisianne. Ehkä enemmän duunia kuin enemmän samanlaisten välillä. Parisuhdekurssit ovat hyviä esim. kommunikoinnista ja voivat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

"iloinen päivänsäde" joo-o

Mies oikeasti tuntuu innostuvan ja olevan iloinen kaikesta. Jaksaa innostua jostain wok-vihannesten pilkkomisesta tai opiskelutehtävien teosta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Peikkokulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa.

Tämä! Juokse!

Täysin toistensa vastakohdat sopivat kai harvemmin yhteen mutta loppupeleissä riippuu paljon parisuhteen osapuolista, kuinka toimivaksi suhde muodostuu. Jos toisen erilaisuutta pystyy aidosti arvostamaan ja molemmat näkevät, mitä hyötyä siitä on parisuhteen kannalta, on se hyvä pohja suhteelle. Kommunikointitaitojen on myös hyvä olla kunnossa ja molemmilta vaaditaan lisäksi sekä kykyä että halua niin rehellisyyteen kuin toisen kohtaamiseen. Väärinkäsitysten riski on isompi silloin, kun molemmat ovat kovin erityyppisiä persoonia mutta hyvät vuorovaikutustaidot pelastavat paljon.

Itse en ryhtyisi parisuhteeseen kummankaan ääripään kanssa. On normaalia, että jotkin piirteet ovat hallitsevampia kuin toiset mutta yleensä ääripään ihmisissä korostuvat tyypin huonot puolet. Tyypillistä on myös persoonan yksiulotteisuus ja kypsymättömyys. Päivänsäteet ovat usein pinnallisia, naiiveja ja tilannetajuttomia kun taas menninkäistyypit voivat olla raskassoutuisuudessaan ja pessimistisyydessään hyvin uuvuttavia.

Ei toimi. 5 v yritettiin.  Toi unirytmin erilaisuus tuhoaa parisuhteesta läheisyyden pidemmän päälle. Negatiivinen elämänasenne myös tarttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"iloinen päivänsäde" joo-o

Mies oikeasti tuntuu innostuvan ja olevan iloinen kaikesta. Jaksaa innostua jostain wok-vihannesten pilkkomisesta tai opiskelutehtävien teosta. 

Ap

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ihminen on itse vastuussa omasta iloisuudestaan. Kenenkään hyvä tuuli ei tule aivan ilmaiseksi, jostakin se on kaivettava, ja kaivamisessa on kaksinkertainen työ, jos perheessä joku säteilee pahaa tuulta. Perustyytymätön kumppani on pahempi taakka kuin vaikkapa liikuntavammainen kumppani.

 

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Peikkokulta, pimeys vie hengen multa, enkä toivo kuolemaa.

Tämä. Koettu.

on se varmaan sille menninkäiselle ihan palkitseva

Lähes kokemuksesta sanoisin että juttu on tuhoon tuomittu.

Vierailija kirjoitti:

Voi toimia jos nainen on päivänsäde. Miehet on silleen itsekkäitä, että he pystyy vain suhteeseen jossa toinen mukautuu. Eli päivänsäde sietää menninkäisen möllötyksen. 

Niin kunnes päivänsäde masentuu ja molemmista tulee menninkäisiä. Näin valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus ei mielestäni kuvaa kauhean hyvin päivänsädettä ja menninkäistä. Päivänsäde-tyyppinen ihminen voi myös olla syvällinen ja voimakkaasti tunteva.

Omassa suhteessa vastakkainasettelu tulee ennemmin siitä että toinen (minä) suhtautuu lähtökohtaisesti asioihin positiivisesti ja toinen (mies) on varautunut, epäilee vähän kaikkea, väsyy ja masentuu helposti. Itse olen iloinen ja leikkisä luonne jolle huumori auttaa vaikeissakin tilanteissa, mies taas vakava pohdiskelija jonka pohdinnat useimmiten päätyy siihen että on hyvin paljon kaikenlaisia uhkia ja tuskinpa mistään tulee mitään.

Tällainen on kyllä aika raskasta välillä, mutta jotenkin on luovittu ja opittu ymmärtämään toisen tapaa ajatella.

Mietin samaa tuosta aloituksesta. Olen itse perusluonteeltani ehkä jopa poikkeuksellisen iloinen ihminen ja opiskellut pääaineenani filosofiaa. Opinnoissa ja keskusteluissa ihmisten kanssa olen huomannut, että moni pitää kyynisyyttä ja pessimistisyyttä jollain lailla syvällisempänä ja voimakkaampana tapana ajatella. Iloista ihmistä pidetään taas lähtökohtaisesti pinnallisena, kevytmielisenä ja tyhmänä.

Itse olen ollut kiinnostunut mm. kauneuden, ilon ja huumorin filosofiasta. Väittäisin jopa että noihin paneutuva voi tuntea ihan erityisen voimakkaasti, koska nuo voivat viedä lähelle jopa pyhyyden kokemuksia, mitä kyynisyyden kautta asioita lähestyvä harvemmin ehkä kokee.

En silti arvota päivänsäde-tyyppejä mitenkään paremmiksi ihmisiksi, vaan molemmilla on paikkansa. Olen myös suhteessa menninkäis-tyyppiin, ja suhde toimii hyvin kun olemme oppineet että minun ei tarvitse piristää kumppaniani ja hän on ymmärtänyt että otan kyllä asioita vakavasti, vaikka ne eivät vedä minua murheen alhoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"iloinen päivänsäde" joo-o

Mies oikeasti tuntuu innostuvan ja olevan iloinen kaikesta. Jaksaa innostua jostain wok-vihannesten pilkkomisesta tai opiskelutehtävien teosta. 

Ap

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ihminen on itse vastuussa omasta iloisuudestaan. Kenenkään hyvä tuuli ei tule aivan ilmaiseksi, jostakin se on kaivettava, ja kaivamisessa on kaksinkertainen työ, jos perheessä joku säteilee pahaa tuulta. Perustyytymätön kumppani on pahempi taakka kuin vaikkapa liikuntavammainen kumppani.

 

-ohis.

Kyllä mielestäni mieheni iloisuus on jotenkin synnynnäistä ja siis ilmaista. Jos jossain asiassa ei iloa ole, niin ei sitä siihen voi taikoakaan. Vaikka se wokki. Mies on ihan innoissaan, kun vihannekset on pilkottu ja niistä pitää ottaa jopa valokuva, kun on niin saman kokoisia ja minen värisiä suikaleita. Minusta tuossa oli vaan kova työ ja kyse on vihanneksista, ei mistään sen ihmeemmästä. Voin tietenkin esittää, että olen kiinnostunut porkkanasuikaleista, mutta eivät ne oikeasti normaalisti ihmisiä naurata.

Joku kirjoitti, että voi iloinenkin olla syvällinen. Varmaan voi. En sitten tiedä, onko sillä filosofian opiskelulla tuossa mitään merkitystä. Myös kumppanini on opiskellut filosofiaa ihan huvikseen. Hän nyt tykkää opiskella mitä tahansa ja sitten innoissaan selittää asiasta muille, vaikka muita ei niin kiinnostaisikaan.

Ap

Tuli tämä ketju mieleen, kun törmäsin pitkästä aikaan tuollaiseen pariskuntaan. Olivat muuttuneet enemmän toisikseen. Päivänsäde oli aikuistunut  eikä ollut enää niin iloa pirskahteleva. Mörökölli oli saanut lääkityksen kuntoon ja ei ollut enää niin mörökölli. Eli lääkitys kuntoon tämänkin ketjun ap:lle.