Onko lastesi ikäero mielestäsi hyvä?

Vanhempi poika täytti tammikuussa 4 ja nuorempi on 5 kk. Ikäero on mielestäni täydellinen :) Vanhempi poika ei ole mustasukkainen yhtään, vaan auttaa oikein innokkaasti (ehkä välillä vähän liiankin) vauvan hoidossa. Muuten ei vauvan tulo ole käytöksessä näkynyt paitsi että hänkin haluaa olla vauva aina välillä ja sehän hänelle suodaan :). Isompi poika on myös hyvin omatoiminen ja tykkää leikkiä yksinkin. Jotenkin tuntuu että olisi hirveän rankkaa kahden ihan pienen kanssa, vaikka toisaalta olisihan se kätevää kun olisi toisista seuraa, meillä sitä pitää odotella vielä muutama vuosi.

... on ikäero meidän lapsukaisilla ja sitä on noin 2v4kk. Riippuu tietysti paljon lasten luonteistakin, mutta meillä ei ole paljoa mustia sukkia näkynyt ja nyt ovat jo pidemmän aikaa leikkineet yhdessä. Nuorempi poika ja vanhempi tyttö.

Oikein sopiva ikäero. Yhteiset leikit.

1 ja 2 ovat poikia ikäeroa 1v9kk todella hyvä ikäero. Leikit sujuu ja veljekset ovat todella läheiset.



Sitten pidettiin pieni väli ja käväisin töissäkin :) 2 ja 3 väli 3v3k.



3 ja 4 ovat tyttöjä ja ikäeroa 2v2kk (toivottiin 1½v ikäerolla, mutta toivetta ei otettu huomioon). Toivottavasti leikit sujuvat myös heillä aikanaan hyvin.



Aina on keritty saada isompi kuivaksi ennen vauvaa, joten meillä on ollut yksi vaippaikäinen kerrallaan.



Näin meillä!

Esikoisemme on nyt tasan neljävuotias. Hänen raskaus- ja vauva-aikansa olivat raskaita, minkä takia vannoinmme pitkään, ettei koskaan enää. Mieli alkoi muuttua, kun hän oli noin 1,5-vuotias. Siitä sitten meni aikaa ennen kuin tuo toteutus onnistui eli 1,5 vuotta yritettiin toista lasta.



Joulukuussa saimme sitten toisen lapsen. Esikoinen on vanhassa tutussa hoitopaikassaan tiistaista torstaihin. Olen kiittänyt Luojaani siitä, että ikäero on noinkin suuri ja että esikoinen on omatoiminen emmekä sanoneet irti hoitopaikkaa. Meillä nimittäin vauva on kärsinyt kovista masuvaivoista ja pahimmillaan on valvottu aamukuuteen.



Nyt ovat vaivat hellittäneet ainakin toistaiseksi, mutta pidän edelleen ikäeroa hyvänä. Aika näyttää sitten, mitä huonoja puolia siinä on. Tosin kaipa kaikissa ikäeroissa on sekä hyvät että huonot puolet. Itse lähden siitä, että sisaruussuhde on elinikäinen. Jos lapsena ei ole yhteisiä leikkejä, toivottavasti aikuisena on kuitenkin jonkinlainen, toivottavasti läheinenkin suhde.



Sekin tietenkin täytyy aina muistaa, että kaikki eivät " saa" lapsilleen toivomaansa ikäeroa.

meillä on kahdella ekalla ikäeroa vajaat 13kk, ja aivan liian pieni ikäero.. kumpikin ihan vauvoja ja esikoinen ei edes osannu kävellä vauvan syntyessä. tosi raskas oli vauvavuosi,vaikka kakkonen olikin helppo vauva, ja nukkui paljon!!



Nyt meillä on talossa kolmonen, ja ikäeroa kakkoseen on 3v1kk, ja tämä tuntuu hyvältä ikäerolta. Tämän pienempää ikäeroa en haluaiskaan lapsille.nyt on aikaa vauvalle, ja isommat ovat jo kuivia, ja omatoimisia lapsia.

Esikoinen on tyttö, joka on osallistunut alusta asti innokkaasti nyt 9kk ikäisen pikkuveljensä hoitoon. Pientä mustasukkaisuutta on kyllä ilmennyt nyt omien tavaroiden suhteen, kun pikkuveli liikkuu jo itsenäisesti, mutta kyllä sisko vauvasta myös hirmuisesti tykkää ja haluaa pikkuveljen leikkeihinsä mukaan (silloin kun hänelle itse sopii).

Aluksi tuntui että ei tule mitään ja ei enää koskaan näin pienellä ikäerolla.



Mutta kun vauva alkoi lähestymään vuoden ikää alkoi leikeissäkin löytymään jo yhteispeliä.

Nyt esikoinen on 2,5v ja juniori 1v2kk ja mun mielestä ikäero on todella hyvä, ehkä jopa täydellinen.



Kolmonen sitten aikoinaan, jos se suodaan tulee vähän pidemmällä ikäerolla mutta ehkä sekin ikäero on sitten täydellinen..



Tämä on niin suhteellista, luulempa että lähes kaikki vastaa että heidän lasten ikäero on täydellinen.... loppujen lopuksi..

esikko 6.v ja nuorempi 5kk

musta hyvä ikäero,esikosta on apua ja osaa itsekkin tehä juttuja eikä ole liian mustasukkainen :)

Kolme poikaa ja ikäerot 3v6kk sekä 3v11kk.



Itse olen tykännyt kun isompi on jo hyvin omatoiminen kun vauva on syntynyt. Pääsee äiti helpommalla, samoin raskausajan olen jaksanut paremmin kun ei ole ihan pientä jaloissa (kovat liitos- ja selkäkivut loppuvaiheessa).



Kaksi vanhinta, nyt 7v ja 4v, leikkivät todella paljon yhdessä ja ovat läheisiä toisilleen. Isommista on myös jo apua vauvan hoidossa. Mustasukkaisuutta meillä on ollut, mutta se on kummallakin kerralla kohdistunut meihin vanhempiin eikä vauvaan.

ja tämä on TÄYDELLINEN ikäero!! Esikoinen (poika) on kaikissa toimissaan hyvin omatoiminen, hänen kanssaan pystyy asioista jo keskustelemaan, häneltä löytyy kärsivällisyyttä, eikä hän ole juuri lainkaan mustasukkainen. Hän hoitaa itse vessassakäymiset, syömiset ja pukemiset. Ei ole kahta vaippapyllyä hoidettavana. Hän myös leikkii paljon itsekseen eikä hermostu, vaikka äidillä menee hirveästi aikaa vauvanhoitoon, imettämisiin yms. Esikoinen jaksaa viihdyttää vauvaa vaikka kuinka ja vauvalle isoveljen läsnäolo on parasta virikettä. Pikkuinen jaksaa seurata vaikka kuinka pitkään isomman leikkejä ja nauraa hykertelee esikoisen antamasta huomiosta.



Tähän mennessä en ole löytänyt vielä mitään negatiivista tästä ikäerosta.

Ikäeroa pojilla tasan 2,5 vuotta. En ottaisi vastaavaa ikäeroa uudestaan. Jos meille tulee joskus kolmas lapsi niin kakkosen ja kolmosen välille isompi ikäero.



Plussaa:



- Esikoinen ennätti olla vauva

- Esikoinen ennätti oppia puhumaan kunnolla ja päiväkuivaksi

- Leikkeihin löytyy yhteinen sävel toivottavasti pian



Miinusta:



- 2,5 vuoden iässä lapsella on menossa aika kova keskipistekausi. Itse pitäisin jälkiviisaana hyvänä, että tämä keskipistekausi olisi muuttumassa ennen vauvan syntymää

- Kovia uhmavaiheita esikoisella vauvan ensimmäisen vuoden aikana

- Esikoinen ei vielä mikään iso poika vauvan synnyttyä, liian isona alettiin yks kaks tahtomattamme pitää

- Nyt esikoinen 4 ja pikkukakkonen 1,5 ... ei kyllä vieläkään mitään hyvää yhteisleikkiä, tosin välillä kyllä ja kilpakonttaus on molemmista hauskaa

- Esikoinen tykkää kyllä nyt leikkiä välillä yksin, rakentaa vaikka palapeliä, mutta alkuun oli moiseen liian pieni, ei esim. leikkinyt yksin vauvan imetyssessioiden aikana

- Äidillä välillä paha riittämättömyyden tunne

Esikko nyt 6,5 v tyttö, kakkonen pian 4 v poika ja kuopus pian 1v poika. Esikolla ja kakkosella ei ilmeisesti luonteidensa puolesta tunnu leikit menevän yks yhteen. tai sitten siihen vaikuttaa eri sukupuolet ja eri kiinnostuksen aiheet. Molemmat melko itsepäisiä ja molemmat haluis saada aina oman mielensä mukaan leikit sujumaan. Tappelu siitä tulee useimmiten mutta kyllä joskus leikkivät hienostikin yhdessä pitkät tovit. Tämä luultavasti muuttuu esikoisen mennessä syksyllä kouluun ja kun hänelle tulee enemmän omia kavereita jne. Tuosta 1 vuotiaasta ei vielä ole kovin paljoa leikkiseuraa. nyt hän on alkanut vaan hajottamaan sisartensa leikkejä ja siitäkös isommat kimpaantuu. Toivottavasti sitten kakkonen ja kuopus joskus saavat yhteisen leikin aikaseks kun pienin vähän kasvaa. Tosin heilläkin se 3 vuotta ikäeroa niin tiedä sitä sitten..

Esikoinen tykkää kyllä kovasti hoidella meidän vauvaa ja ei suutukaan niin helposti jos toinen hajottaa leikkejä ym. heillä siis paras ikäero, mutta muistan kun kakkonen syntyi esikon ollessa 2,5 v niin voi sitä mustasukkasuutta ym!!! Se oli kovaa aikaa. ja nyt kun tämä pienimmäinen valvottaa melko paljon edelleen niin kyllä sitä monesti on miettiny mihin tuli päänsä laitettua. Kakkonen tarvii vielä pukemisessa apua jonkin verran sekä tarvii öisin vielä vaippoja. Esikoinen on jo itsenäinen melkein kaikissa asioissa. Silti minusta ihan hyvät ikäerot kaikilla. Luultavasti kokisin kuitenkin liian raskaaksi arjen jos joillakin olisi esim vaan 1,5 vuotta ikäeroa mutta toisaalta heistä olisi sitten ehkä enemmän seuraa toisilleen ja menisipä samoilla valvomisilla sitten vauva-ajat ym.

Jos meille joskus neljäs lapsi suodaan niin nyt aion pitää reilun välin. Ehkä sellaset 5 vuotta. Niin sitten tulis nautittua taas siitä vauva-ajasta enemmän kun muut lapset jo reippasti isompia. Kuopuksen kulunut vuosi on mennyt niin sukkelaan että ihan ihmetyttää. Eipä siis paljoa ehtinyt nauttia.

Me ollaan juuri alettu vakavammin pohtia kakkosen alullelaittamista. Esikoinen 1v2kk ja toivottu ikäero olisi vähän reilu kaksi vuotta (saa nähdä kuinka käy, kun esikkoakin tehtiin hartaasti).



Meillä vanhemmilla molemmilla on sisaruksiimme noin 3½ vuoden ikäerot. Ollaan muisteltu, ettei lapsuudessa meistä juuri seuraa sisaruksillemme ollut. Oli sen verran iso ikäero, ettei leikit koskaan menneet yksiin. No, toki tietty on yhdessä leikitty, mutta... Itsestä ainakin tuntuu, että sellainen yhteisymmärrys on tullut vasta aikuisemmalla iällä.



Mutta teistä monet tuntuvat pitävän tuollaista ikäeroa hyvänä.



Täytyy kai vaan jatkaa pohdintoja. Toisaaalta, tuskin sitä _täydellistä_ aikaa tulee koskaan, jos sitä jää odottamaan...

Ainut ongelma on, että esikoinen on varsin hankala nyt 2 v 8 kk ikäinen. Lieneekö jotain uhmaa, mutta yhteistyökyky on kovin usein täysin nollassa. Mut tilanne lienisi sama, vaikka ei olisikaan 3kk vauvaa talossa. vauvaa kohtaan on kuitenkin ollut tosi herttainen, iskä ja äiskä vaan saa kärsiä.



Jos kolmas vielä tulee, niin eipä sitä ikäeroa kauheesti ole tarkoitus venyttää suuntaan tai toiseen.