Työnteko tukee mielenterveyttä

Suomessa on paljon nuoria aikuisia työkyvyttömänä mielenterveyssyistä. Työssäni sosiaalialalla olen havainnut seuraavaa: ihmiset, jotka vaikeasta ahdistuksesta, traumoista ja masennuksesta huolimatta sinnittelevät opinnoissa ja työelämässä edes jollain tasolla, voivat myöhemmin elämässään huomattavasti paremmin kuin ne jotka jäävät kokonaan sairaslomalle. He käsittelevät ongelmiaan siinä ohessa ja resilienssi kasvaa. Löytyy omia vahvuuksia ja rahaa on enemmän käytettävissä. Pitkiltä sairaslomilta ja työttömyysjaksoilta palaaminen taas on niin pitkä tie, että se itsessään lisää masennusta. En sano tätä syyllistääkseni ketään. Jos ei kerta kaikkiaan pysty, niin ei pysty. Mutta tätä näkökulmaa harvemmin tuodaan esiin. Meidän yhteiskunta ei vaadi ihmisiltä mitään ponnistelua ja sen seuraukset yksilöille itselleen ovat tuhoisat. Mitä mieltä?