Kunnioittiko vanhempanne teitä vai pitikö vain heitä kunnioittaa?

Meillä lapset oli toisen luokan kansalaisia, joita kuritettiin

Hyvä kysymys. Osut ihan oikeaan tuossa. 

Meillä oli varmaan aika vanhanaikaiset tavat. Olttiin mutsin kanssa kotona ja aika vapaasti saatiin touhuilla. Paljon, siis koko ajan oltiin ulkona. Isää toteltiin aina ja kuunneltiin. Vanhemmat kertoivat ja selittivät asioita. Uskottiin ja toteltiin. Yleensä. Äiti sanoi että koivuniemenherra on oven yläpuolella, vitsa ja siitä saa ja isän remmistä jos pahoja tekee. Ei kuitenkaan koskaan remmiä eikä vitsaa saatu vaikka naapurin mummon ikkuna kivellä rikottiin "vahingossa", tupakkaa pöllittiin faijan askista ja haulikon patruunoita poltettiin nuotiolla ja juostiin karkuun. Kovat torut tuli mutta luvattiin ettei hommat toistu. Se oli kai eräänlaista kunnioitusta puolin ja toisin koska vanhemmat ymmärsi että nuoruuteen liittyy uteliaisuus ja kokeilunhalu ja pieni kapinakin. Vanhempana molemminpuolinen kunnioitus jatkui loppuun asti.

Up

Hieno kysymys.

50/60. Sanoisin että aika nollapeli, mitä nyt minä otin turpaani ja jouduin seksuaailväkivallan uhriksi. Mutta jos ajattelee että sai kuitenkin sitten jonkinlaisen "vapaan" elämän sen jälkeen ilman kusipäävanhempia, niin ehkä se jotakin kompensoi. En kyllä ajatellut olla missään tekemisissä enää loppuelämäni aikana ja varsinkin isän kohdalla toivon, että kuolee ansaitsemallaan tavalla. Ei hyvä mies

Näennäisesti arvostivat, mutta tahdollani ei ollut mitään merkitystä.

Kunnioitti? No ei todellakaan. Kyllä on saanut kuulla keski-ikään saakka kuinka on toisen luokan kansalainen ja huono ihminen. En ole osannut kasvattaa lapsia enkä koiraa, ei mitään muutakaan. Kaikki on ollut väärin ja pielessä. Väärä työ, väärä koulutus, väärä puoliso ja liian pieni palkka. Aina on jotain pielessä. Revipä siitä itsetuntoa.