~*~* HELMINAUHAN VIIKONLOPPU ~*~*

Ei oo kiirettä tälläkään vauvelilla mahan toiselle puolen. Taitaa tulla minullekkin pisin raskaus tän viidennen kohdalla. Huomenna ois eräpäivä meillä. Ois se niin ihana jo haistella sitä omaa nyyttiä.



ONNITTELUT kaikille vauvan saaneille! Ainakin MINNIN muistan,jota en ole vielä onnitellut.



Tänään on supistellut pienesti useaan otteeseen,mut kyllä pitäisi voimistua vielä paljon, että päästäisiin lähtemään synnäriä kohti.



Jomppana 39+6

Minäkin täällä vaan edelleen odottelen sitä ensimmäistä supistusta edes.. Antaisi vähän toivoa.. No, onneksi mies jää huomenna lomalle ja sitten ei tarvitse ainakaan yksin päiviä kärvistellä täällä 4 seinän sisällä, kuten nyt nää vajaat 3 edellistä viikkoa olen tehnyt.. Ei ole tämä mun kipeä lonkka-jalka-selkä-hermokipu hellittänyt vieläkään ja siksi tuo kävely tuo edelleen kyynelet silmiin :(



Me ollaan miehen kanssa molemmat synnytty maaliskuun ekalla viikolla ja just tässä mietittiin, että niinköhän tämä vauvakin haluaa ajoittaa tulonsa? Ei kyllä viikoille 42-43 toivottavasti menisi!Herre gud!



Onnittelut taas vauvautuneille! Siellä oli saatu ystävänpäivänäkin nyytti -ihanaaa!! Tulisi tämä omakin jo maailmaan :)



Taidampa taas laittaa pisteen löpinöille, kun olen niin laiska kirjoittamaan.. Ja kaikki ylimääräinen " tietokoneenääressäistumis-energia" pitäisi keskittää noihin opintojuttuihin, mitä niin reippaasti otin tehtäväkseni äitiysloman aikana ja joihin en ole edes vilkaissut. Hyi minä!



Tositoimintaa toivoen siirryn taustailemaan :)



~Henniina rv. 40+4

No niin, nyt mä sitten olen alkanut aktivoitua ihan tosissani, ainakin pariks päiväks... kiitos akupiste-linkistä, täytyykin tutustua siihen tarkemmin. Ne pisteet mitä mä tarkotin oli ihan simppeleitä, kaks kohtaa jalkopohjassa joita piti hieroo voimakkaasti. Hitto kun mä en nyt muista missä ne pisteet tarkalleen ottaen oli. toinen oli kantapään jommalla kummalla syrjällä ja toinen jossain varpaissa. ärsyttävää kun en muista tarkemmin.



mulla muuten meni esikosta yli 9 päivää, ja todella tiedän mitä se malttamattomuus on. Nyt oonkin yrittäny sitä välttää kaikin tavoin, ihan hyvällä menestyksellä ainakin tähän asti... Mulla oli sillon rv 38+ lääkäris kohdunkaula kadonnu kokonaan, ja sentin auki, ja moni tuttu oli tämän perusteella varma että juu, kohta se syntyy!! niin mäkin tyhmä sit uskoin. mutta tosta meni siis vielä 3 viikkoo ennen kun alko tapahtuu. Mä en ite luota minkäänlaisiin ennakoiviin tuntemuksiin tms. ei sitä koskaan tiedä millon alkaa tapahtua. Nyt olis kyl ihan kiva tietää toi alakerran tilanne, että onko siellä mitään edistystä tapahtunu.



Mutta nyt makoileen, selkä tosiaan on alkanu vihotella... ei mitään supisteluja kuitenkaan, vaan ihan tasasta särkyä...



loviisa

ja palaan kertomaan että meille syntyi tyttö (49 cm, 3420 g) perjantaina 9.2. Kaikki sujui hyvin ja kertomuksen voi lukea synnytyskertomusten puolelta. Repeämästä toipuminen jatkuu edelleen ja istumisen ollessa tuskallista pysynen poissa koneen äärestä vielä joitakin päiviä. Muuten tyttö on rauhallisuuden perikuva, joten ehtinen taas palstailla kunhan pylly sallii :-)



En ole myöskään ehtinyt yhtään lukea muuta keskustelua, joten olen siitä täysin ulkona enkä voi kommentoida mitään. Moni on kuitenkin varmaan nyyttinsä poissa pysyttelemäni reilun viikon aikana saanut: ONNEA kaikille tasapuolisesti ja TSEMPPIÄ vielä odotteleville!



äippä + 9 pv sitten ulkoistettu Masukki

Hyvää yötä!



Mää jo ehdin luulla pe-la-yönä, että alkaa tulla valmista. Parin tunnin ajan tuli n. 10-15 min. välein noin minuutin mittaisia supistuksia ja katselin jo kellosta, että tätä rataa kun jatkuu, niin valmista tulee la-iltapäivällä. 2 edellistä synnytystä ovat nimittäin alkaneet juuri noin, lyhyehköillä supistuksilla, joita on kestänyt harvakseltaan muutaman tunnin ja ovat sitten pikkuhiljaa alkaneet napakoitua. Olin ihan hämmentynyt, kun supparit loppuivat 5:n maissa aamulla. Mulle ei ole aiemmin käynyt niin, että jo säännöllisiltä vaikuttaneet supparit ovat loppuneet, kaikki aiemmat harjoitukset ovat olleet vain satunnaisia nipistyksiä ilman mitään säännöllisyyttä.



La-aamuyön jälkeen ei sitten mitään ole tapahtunutkaan. Olen tosi kankea, pallo on jalkojen välissä ja lieviä suppareita tulee ja menee. En edes ota niitä vakavasti la-yön kokemusten jälkeen. Plääh. Neuvolantäti kyllä sanoi perjantaina, ettei usko minun tarvitsevan ensi perjantain aikaa, toivottavasti hän on oikeassa.



Täällä on ollut upea ilma tänään. Eilisen päivän ja yön aikana tuli ½ metriä lunta (ei meinannut miehellä saappaanvarret riittää postinhaussa) ja ihana pikkupakkanen. Lumitöitä tehtiin (mies ja lapset, minä nojailin lapioon) urakassa ja sitten mentiin appelaan mäenlaskuun ja laskiaispullia syömään kaakaon kera.



Anoppi oli (vaihteeksi) helevetillisen raivostuttava. Piti saarnaa siitä, kuinka meidän lapsilla on liian vähän päällä ja kuopuskin oli " niin ja niin kylmä" - tenavat olivat hyväntuulisia ja punaposkisia Rasavillin haalareissa ja kinttaissaan huopatossut jaloissaan. Hänen mielestään 6 asteen pakkasella pitäisi olla niin pitkä alukerrasto kuin villahaalarikin. " Ja se on ihan eri asia, kun teillä itsellänne on untuvatakit päällä!" . En jaksanut huomauttaa, että sekin on hieman eri asia, kun minä ison mahani kanssa huojun untuvatakissasi lasten leikkejä katsomassa enkä juuri liiku, lapset touhusivat onnessaan lumivuoren keskellä. Sain totisesti purra kieleeni, kun huulilla olivat jo sanat: " Ei se ole ihme, että mieheni talviset lapsuusmuistot ovat hikisiä ja kankeita....!"



Ja mitenköhän hän mahtaisi kakarat pukea -15 asteeseen, kun -6 asteen pakkasella pitäisi pukea jo 4 kerrosta vaatteita?



Ei auttanut yhtään, kun mies koitti vääntää rautalangasta. Minä keskityin pitämään suuni kiinni, koska pelkäsin, että sen avautuessa tulee sanottua jotain " tosi paksua" eikä loppua näy aivan heti. Pitäisi oppia paremmin päästämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on vain niin pirun hankalaa, kun anoppi on KANA ja äitini oli äärimäisen EPÄKANA. En kertakaikkiaan kestä tyhjänaikaista sössötystä ja näin loppusuoralla pinna on tietysti tavallistakin lyhyempi.



No joo. Se marmattamisesta. Tais mennä niin pitkään valittaessa, että siirryttiin jo maanantaihin.



Valtavasti onnea vauvautuneille. Toivottavasti supistukset iskee niin, että voitais lähteä synnärille aamulla, kun lapset on viety kouluun ja hoitotädin hoteisiin (ovat vielä täysipäiväisesti hoidossa, kun ei tiedä, milloin lähtö tulee, tahti muuttuu maaliskuun alusta). Olisi niin ihana päästä lähtemään ilman, että täytyy hälyttää appivanhempia lapsenamnmoiksi. Just nyt anoppi on viimeisiä ihmisiä, jonka haluan nähdä huokailemassa mehevää olemustani ja toivottamassa " onnea ja voimia" .



Äh. Tuli vielä sittenkin valitettua.

Hyvää Yötä

:) ONNANNAA

Todennäköisesti juhlin liian aikaisin, mutta mies tossa muutama tunti sitten paineli pari em. linkin akupistettä ja nyt supistaa tiukasta ja melko tiheästi. Ei nyt vielä mitään lähtöfiilistä, kun pelkään koko ajan, että kohta lopahtaa... mutta siis josko se taas vähän kypsyttäis edes... mut koitan mennä nukkumaan toivoen etten saa unta ;)



yökyöpeli e75 41+1 (jo näin maanantain puolella)