( . ) TOUKOKUISTEN VIIKONLOPPU ( . )

Pikku-tyypille paljon jaksuja! Todella harmillinen tilanne lastenne kannalta :( Kyllä exäs tulee vielä tajuaan mitä on tehnyt väärin, kun lapset kasvaa. Mun mieheni isä ei kauheesti pitänyt eron jälkeen yhteyksiä lapsiinsa ja nyt sen viimeistään huomaa, poikia ei kovasti kiinnosta tavata isäänsä..



Minnkselle; Juu mä hurahdin nyt kokonaan noihin kestoihin :) Parempi kai myöhään kun ei milloinkaan?? ;) Mä olenkin nyt haalinut käytettyjä vaippoja netistä, rahaa on mennyt, mutta lohdutan itseäni sillä, että kertiksiin menee tuo raha 4-5 kuukaudessa... Ja nuo ovat pikkasen pidempi ikäsiä ( toivottavasti )

Mulla onkin nyt 5 pul-kuorta useita igu läppiä ja 4 x kuorivaippoja, kasa imuja ja noihin harsoihin rakastuin, nehän imee ihan sikana!!

Luulin ennen kokeiluja, että kestot olis jotenkin tosi vaikeita ja noita harsoja pidin ihan naurettavina ( jopa isäni on ihan Hoo-moilasena, kun kestot on ihan pintakuivia 2-3 tunnin jälkeen )

Ja noi kankaat joista vaipat on tehty on niiiiiin ihania :)



Sitten ( . ) alan jo oikeasti näyttää tältä ja luultavasti se on vain ja ainoastaan herkkujen syytä...

Mahassa on kova mylläys aina iltasella ja yöllä, potkut osuu välillä kylkiin niin, että sattuu..



Supparit ajetaan pois kaikilta joilla niitä on!! Itsekin pidän tuota viikkoa 34 seuraavana etappina, tuolloin vauvan on jo ihan hyvä syntyä kokonsa sekä muunkin kehityksensä puolesta.



Täälläkin oltiin mäkeä laskemassa ( poika ) ja laskiaispullankin vetäsin napaan :)



OP, Käpy 28+5 ja " iivari" 1v5kk

Pikku-tyypille jaksamista. Ihan käsittämätöntä tollanen käytös mieheltä. Että miten viittiikin omalle lapselleen olla tollanen. Ei varmasti ole sulla nyt helppoa olla raskaana ja yrittää tukea esikoista. Olen pahoillani ja toivon kaikkea hyvää sinulle jatkoon.



Raskausviikoista täällä on ollut juttua. Keskosen äitinä mulla on päässä sellaset taulukot selviämisprosenteista :) 24-viikkosella vauvalla on noin 50% mahdollisuus selvitä. 28-viikkosella se on jo 90%. Ja 34-viikkosta ei enää yritetä pitää sisällä, koska iän puolesta vauvan pitäisi jo selvitä, sairaalaan pitää luultavasti jäädä muutamaksi päiväksi opettelemaan hengittelyä ilman lisähappea ja harjoittelemaan syömistä. Eli 34-viikkonen vauveli on tavallaan jo " valmis" . Mä odottelen pääsemistä tonne 28-30 viikolle myös innolla.



Täällä oli monella vähän matalalentoa. Varmaan johtuu, kun monella on jo kaikenlaista kremppaa ja nyt viimeistään joutuu miettimään kaikkia taloudellisia asioita äippälomasta. Mullakin on ollut huonompia päiviä silloin kun on ollut jotain vaivoja tai muut murheet vaivaa. Nyt onneksi vähän paremmin on mennyt viime päivinä.



Tänään kyllä olin vähän kiukkuinen, ihan tyhmästä syystä. Mentiin pojan kanssa mummolaan, koska on kiva nähdä muitakin ihmisiä, kun muuten olen vaan täällä kotona ja samalla mies sai vähän aikaa tehdä työn koulutukseen liittyviä tehtäviä. Haettiin samalla siskon poika pois remontin keskeltä mummolaan. Tämä serkkupoika on meidän pojan " idoli" . Viime aikoihin asti pojat on tosi hyvin leikkineet keskenään 6 vuoden ikäerosta huolimatta. Tänään ei leikeistä mummolassa tullut mitään. Tämä vanhempi poika jaksoi hetken leikkiä ja lopun aikaa katseli telkkarista jotain tekstitettyä ohjelmaa (josta meidän poitsu ei tietysti ymmärtänyt mitään) ja luki samalla Aku Ankkaa. Aluksi meidän poika piirteli itsekseen, mutta sitten hän jo kaipasi niin kovasti tätä lempileikkikaveria seurakseen, että alkoi hakea huomiota keinolla millä hyvänsä. Vanhempi ei ollut huomaakseenkaan poikaa, oikein ärsytti eikä vastannut pienemmän jutteluunkaan mitenkään.



Mun tuli niin suru, kun tajusin, että tästä lähtien ikäero alkaa olla liian suuri yhteisiin leikkeihin. Kun toista kiinnostaa jo ihan eri ohjelmat ja kaikki tietsikkapelit yms. eikä leikkiminen pikkuisen kanssa ja meidän poika taas on niin onnessaan aina tämän serkun tavatessaan. Viime aikona on joutunut jo vähän katsomaan peräänkin erilailla, koska isompi on oikein alkanut hyväksi käyttää tätä pienemmän hyväuskoisuutta. Eli meidän poika tekee kaiken mitä serkkupoika pyytää. Ja jutut on vähän alkanut mennä sellaseksi kiusaamiseksi. Päätin sitten, että meillä tuli aika lähteä kotiin jo paljon suunniteltua aikaisemmin, kun kertakaikkiaan huomion hakeminen meni meidän pojalla jo ihan huippuunsa. Kotona tehtiin sitten maja ja loppuilta rakennettiin legolinnaa pojan kanssa. Olin vaan tosi pitkään kiukkuinen kotonakin, kun olin jotenkin niin pettynyt pikkumiehen puolesta. Hormonit, hormonit :)



( . ) Oma olo on päivisin kotona oikein hyvä ollut. Nyt viikonloppuna on vähän ollut kremppoja. Käytiin eilen Jumbossa ostoksilla ja mies innostu oikein etsimään työhön sisäkenkiä. Mä meinasin pökertyä sinne kauppaan. Tuntu, että olen ihan turvoksissa ja päässä huimaa. Istuinkin sitten penkille odottamaan miehen valintaa. Jo kauppoihin lähtiessä olo oli vähän hutera. Kävin kotona illalla vaa' allakin ja hups, olikin ihan vieraat lukemat mittarissa. Alkaa vähän jännittämään ensi viikon neuvola ;) Varmaan tulee se lähete sinne sokerirasitukseen ja tavallaan mielelläni menenkin, kun on tollasta huimaamista ja ällöoloa välillä. Herkut on täälläkin siis maittaneet turhan hyvin. Olen joskus käynyt sokerirasituksessa (ei raskausaikana) ja silloin se ei ollut kovin ihmeellistä. Joten en osaa pelätä sitä tälläkään kertaa. Varmaan kun sanon näin, niin yökkään ja pökerryn sinne ;)



Öisin on välillä aika tukalat oltavat. Nyt on närästys kuvioissa oikein isolla N:llä. Toissa yönä oli pahin närästys ikinä. Join yöllä janooni lasillisen vettä ja sen jälkeen kun menin maate, niin se närästys iski takaisin päin nousevan veden myötä. Tuntui, että koko ruokatorvi oli ihan syöpynyt ja oksennus yritti tulla suuhun. Nukuin seuraavat tunnit melkein istuma-asennossa.



Lisäksi nukkuma asentoa on vaikea enää löytää muutenkaan. Mahallaan eikä selällään enää ei pysty olemaan. Ja toinen lonkka, jossa vanha vaiva nousee taas pintaan, alkaa sanomaa sopimusta irti, eikä oikein pysty makaamaan sillä kyljellä. Joten nukun pääasiassa toisella kyljellä ja lopun aikaa pyörin, kun kroppa on ihan puuduksissa.



Lisäksi jos heti nukkumaan mennessä ei uni tule, niin sitten tulee levottomat jalat. Jos yöllä herään kesken kaiken, enkä saa unta tulee levottomuuden tunne käsiin. Kädet tuntuu ihan turvonneelta ja luulen, että siksi se tunne tulee käsiinkin. Että oiken odotan niitä loppuraskauden öitä, kun ei enää saa nukuttua ;)



Oikeasti kaikki on kuitenkin hyvin, kun vauveli on vielä masussa. Kun nukkuminen on suurin murhe tällä hetkellä, niin asiat on kuitenkin tosi hyvin.



Nyt taidan lähteä kokeilemaan sitä nukkumista...



Laru ja masukki rv 25+4

Aattelin pikaseen tulla kurkkaamaan mitä teille kuuluu näin laskiaissunnuntaina. Luin jutut, mut mitään ei oikeinjääny mieleen.



Masennusta on ollut liikenteessä monilla. Sama täällä..huokaus..



JanskuL: hyvä homma, että saat koiven kuntoon ennen vaavin tuloa.:)



Ajatus ihan katkeaa, täytyy varmaan lähteä nukkumaan.

Täällä on kauhea remppa menossa. Alotettiin torstaina ja vieläkään ei oo valmista. Eteinen ja keittiä pitäisi laatottaa, mut tuntuu, että kaikki kusee.. rankkaa hommaa, hidasta ja rahaa vie ihan sikana. Ollaan jouduttu ostaan noita sementtejäkin kaksinkertanen määrä mitä pussin kyljessä on ja nyt kun alettiin laattoja pistään niin eihän ne jää lattiaan kiinni. En tiiä mitä tehdääm väärin. Tuskin saadaan ollenkaan valmiiksi tätä remonttia.



Noh mut kiitos jos joku jaksaa kuunnella valituksia.



Se tässä on positiivista, et flunssa lähtenyt, mut se etten oo 2viikkoon uimassa käyny v...ttaa ihan kamalasti. Nyt kun remontti on en kerkee jumppaan, enkä uimaan varmaan tälläkään viikolla ja koko kämppä on sementtipölyssä vaikka kuinka yirtetään lakanoilla suojata toisia huoneita.

Noh nyt lopetn ja meen nukkuun.



Oikein paljon jaksamisia kaikille teille ihanille ihmisille ja öitä!



T: todella väsynyt/masentunut Daim ja meteliin kyllästynyt pömppis rv 27+6