Miksi vihaat ryhmätöitä
Mä vihaan ryhmätöitä koska mm:
- joku on aina lusmu ja alisuoriutuu ja poimii sen vitosen muiden selkänahoista
-viimetipan häslät jotka suhaa jotain viimesenä iltana ja yleensä ei laadulla häikäise
-ne jotka siirtää viikkoja aikasemmin sovitun teamsin viis minsaa ennen kuin pitäis alkaa (voi ei, mies menikin salille, en pysty kun on nää lapset/koirat)
Muita syitä muilla?
Kommentit (19)
Hermoja koettelevaa paskaa joka vie uskon kaikkiin kanssaeläjiin. Ei jatkoon.
Työskentelen mieluummin yksin 😎
Vihaan esiintymistä, joten ryhmätöissä voin nakittaa sen muille ja tehdä enemmän jotain muuta. Mutta vihaan sitä, jos satun joskus pakosta olemaan se lusmu ja koen henkisesti muiden paheksunnan niskassani.
On vain mukavampi tehdä asioita yksin. Asiat saa tehdä just niin kuin haluaa.
Ryhmätöistä ei edes opi yhtään mitään, ainoastaan sen pilkotun oman osansa ryhmän aiheesta. Turhaa paskaa.
En vihaa. Ja olen yleensä oppinut niistä muutakin kuin oman osuuteni, vaan hieman erilaisella työllä.
Olen niin ylivoimaisen hyvä kaikessa, että muut ryhmän jäsenet pahoittavat mielensä.
Mä rakastan niitä ja tästä syystä jotkut vihaavat niitä.
Valitsemalla hyvän ryhmän mun ei tarvi tehdä mitään. Lopputulos on priimaa.
Jos joku vetää ryhmätyön plörinäksi, niin koko ryhmä kärsii siitä. Alentaa muiden arvosanaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastan niitä ja tästä syystä jotkut vihaavat niitä.
Valitsemalla hyvän ryhmän mun ei tarvi tehdä mitään. Lopputulos on priimaa.
Juuri näin. Itse otan välittömästi johtajan roolin ja kurmuutan muita kunnes lopputulos täyttää laatuvaatimukseni.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku vetää ryhmätyön plörinäksi, niin koko ryhmä kärsii siitä. Alentaa muiden arvosanaa.
No ei alenna. Tai toki, jos ette raportoi kuka mistäkin osasta on ollut vastuussa.
Haisevat autistivajackitntaas ulisemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastan niitä ja tästä syystä jotkut vihaavat niitä.
Valitsemalla hyvän ryhmän mun ei tarvi tehdä mitään. Lopputulos on priimaa.
Juuri näin. Itse otan välittömästi johtajan roolin ja kurmuutan muita kunnes lopputulos täyttää laatuvaatimukseni.
Mä lähinnä teen selväksi et en osallistu juurikaan. Yleensä noi muut sit tsemppaa.
Olette tyypillisiä naisia joilla ei ole tulevaisuutta työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa. Ja olen yleensä oppinut niistä muutakin kuin oman osuuteni, vaan hieman erilaisella työllä.
Minulla oli yhdellä kurssilla ryhmässä henkilö, joka sanoi haluavansa ryhmään strukturoitua toimintaa ja selvät aikataulut, johon mennessä paketin pitää olla kasassa. Hän oli todella tehokas ja perusteellinen siitä huolimatta, että hänellä on adhd. Kunnioitin ja kunnioitan häntä vieläkin todella paljon, koska hän teki eikä meinannut eikä keksinyt miljoonaa eri selitystä.
Kauheimpia ovat kyllä oikeustieteen ja kauppatieteiden opiskelijat, jotka luulevat maailman pyörivän ympärillään ja voivansa teettää omankin osansa muilla. Yksi oikeustieteen opiskelija aloitti minulle selittää, ettei häntä napostele osallistua palaveriin. Hän käyttäytyi kuin kiukutteleva teini kun muu ryhmä pakotti hänet tekemään oman osuutensa. Sanoimme, ettemme ole hänen palvelijoitaan ja hän pääsee nettiin ja kirjastoon aivan kuten me muutkin pääsemme.
Kuka nyt ei vihaisi?