Kun kukaan ei noteeraa eikä reagoi käytännössä ikinä mitenkään

Mä tunnen tämän ihmistyypin. Elävät kuin jossain omassa kuplassaan, sumussa, mikään puhe ei tavoita heitä, koska ajattelevat asioita aina omalta kantiltaan, vain jos asia sopii hänen pirtaansa, saa jonkinlaisen kontaktin. Valitettavan usein huomannut, että miettii nimenomaan, miten hyödyn tästä tilanteesta. Oikein tuntee, kun toisen aivot raksuttaa vieressä. Opportunisteiksi näitä ennen kutsuttiin. Onneksi näitä ei ole montaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu tosi ikävältä puolestasi. Jos on työpaikka kyseessä, itse vaihtaisin muualle.  Toki aina pitää katsoa kokonaistilanne elämässä. Mutta sinulle haluan sanoa, älä anna heidän käsiin arvoasi, olit heidän kanssaan tekemisissä tai et, olivatpa he ketä tahansa. Ihmiset eivät aina osaa arvostaa aarteita elämässään.

Kiitos. Näin kauniit sanat sai ihan sanattomaksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kavereita vai mitä? 

 

On vastaavanlaisia ollut tutuissa / työkavereissakin, mutta pääasiassa omassa suvussa ja läheisissä.

ap

Harmillinen tilanne. Yritä päästä pois sieltä, muuttamaan kotoa jo nuorena esim. opiskelemaan, yritä myös hankkia itsellesi läheisiä kavereita ja jossain vaiheessa perustaa oma perhe sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostaa sinua. 

Panosta kommunikointitaitojen opetteluun, koska kotoa niitä et ole voinut oppia, jos lähipiirisi ja sukusi on tuollaista, mitä kuvasit. Kun on hyvät kommunikaatiotaidot, elämässä on helpompi pärjätä. Voit olla parempi kuin muu sukusi. 

Vähän harhaisia vastauksia annettu aloittajalle. Jos oletetaan, että hän puhuu totta kun sanoo, että "kukaan" ei noteraa häntä "ikinä", silloin on täysin selvää, että ongelma on hänessä itsessään eikä niissä kaikissa maailman muissa ihmisissä.

Nyt tilanne on siitä onnellinen, että koska syy on aloittajan omassa käytöksessä, hän pystyy myös sen itse korjaamaan. Hyvä juttu siis.

En viitsinyt lukea.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä,mutta luulisi että neutraali on kuitenkin parempi kuin että kiusattaisiin

Tietynlaista kiusaamista se ignooraaminenkin.

Entisessä työssä tuli vastaavaa esille. Raportoitu tietystä asiasta ajankohtaisesti, mutta toisessa tilanteessa tietyt hoitajat olivat huuli pyöreänä, etteivät olleet kuulleetkaan ko. Työpaikkakiusaamista se oli, tietyllä porukalla aina jotain, mistä ei kuulleet 

Ai ne teeskentee kuuroa ja tyhmää? Alat sanoa suoraan niille, että ei sinulle kannata mitään sanoa kun olen todennut sinut seniiliksi ja aivokuolleeksi. Kun olet tarpeeksi pitkään ihmisille ilkeä niin ne oppii kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Ai ne teeskentee kuuroa ja tyhmää? Alat sanoa suoraan niille, että ei sinulle kannata mitään sanoa kun olen todennut sinut seniiliksi ja aivokuolleeksi. Kun olet tarpeeksi pitkään ihmisille ilkeä niin ne oppii kyllä. 

En tiedä teeskenteleekö vai onko tuo jo niin sisäsyntyistä että tulee teeskentelemättäkin. Itse en tunne haukkumista oikeaksi tavaksi toimia enkä halua olla ainakaan tarkoituksella kenellekään ilkeä, mutta olen kyllä sanonut sen ääneenkin että mitäpä tässä enää jatkossa mistään sanomaan / kertomaan kun kerran on sama kuin seinille puhuisi.

Tuohonkaan ei itseasiassa tullut mitään vastareaktiota tai kommenttia. Joskus olen jo puoliksi huumorilla miettinyt sitäkin, että noinkohan mä puhun suomen sijaan jotain ihan vierasta kieltä tai kenties vain kuvittelen puhuvani ääneen.. Toisaalta taas eläimet tuntuu noteeraavan mut melkein aina ja vaikken mitään edes sanoisi ja joskus jopa käy niinkin, että joku ihan vieras koira jää kuin odottamaan minut nähdessään ja kovasti olisi tulossa "juttelemaan".

ap

Siksi suunnitelma onkin selvittää helpoin tapa poistua tästä elämästä. En suunnittele kovin pitkälle asioita koska se voi olla yksi päivä ja ei tartte enää murehtia tämän maailman asioita. 

Puhutko aiheista johon heidän reaktioitaan ei oikeasti tarvita? Silloin ihmiset voivat jättää reagoimatta.

Totuttele tekemään asioita itsenäisesti.

"Ainostaan sitten kun joku asia menee pieleen just siksi, ettei kuultukaan kun siitä sanoin niin sitten tuleekin sanoja ihan suorana huutona ja jopa pelottavan raivonkin säestämänä."

Millaisista asioista olet sanonut? Esim. omasta työstäsi vai jonkun muun työstä? Jos jonkun muun, eivät kai voi raivota sinulle. Jos omastasi, muistuta heitä että pyysit lupaa johonkin, jos pyysit. Jos et pyytänyt vaan vain sanoit esim. "Teen pyytämänne mutta asia X ei kyllä toimi", muistuta siitä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen tämän ihmistyypin. Elävät kuin jossain omassa kuplassaan, sumussa, mikään puhe ei tavoita heitä, koska ajattelevat asioita aina omalta kantiltaan, vain jos asia sopii hänen pirtaansa, saa jonkinlaisen kontaktin. Valitettavan usein huomannut, että miettii nimenomaan, miten hyödyn tästä tilanteesta. Oikein tuntee, kun toisen aivot raksuttaa vieressä. Opportunisteiksi näitä ennen kutsuttiin. Onneksi näitä ei ole montaa.

Totta. Osa on myös sellaisia jotka ei osaa ajatella mitään asiaa muiden kannalta ja että asioilla on yleensä ainakin se kaksi puolta. Jotenkin jännästi tällaiset ihmiset on monesti omasta mielestään sellaisia, jotka aina ajattelee muita ensin. Oikeasti he ennemminkin ajattelee muidenkin puolesta ja kuvittelee kaikkien olevan samaa mieltä kuin mitä itse on ja tykkäävän samoista asioista jne eikä oikeastaan olevan edes kykeneviä ajattelemaan itse. Olettavat myös, että myös muut on ajatustenlukijoita eli mitä sitä suotta kertomaan mistään kuten vaikka lomasuunnitelmista koska kyllähän ne perheelle sitten selviää kun yhtäkkiä pitäisi olla valmiina lähtemään. Toisekseen samaahan ne muutkin tahtoo tehdä mitä tällainen ihminen itse, koska hänen haluamisensa ja suunnitelmansa on se maailman ainoa oikea toimintamalli.

( Usein myös ovat heitä joilla on tapana taivastella niin työkaverien kuin naapurienkin tekemisiä ja oikeasti uhrata jopa aikaa ja energiaa sen miettimiseen, että mitähän se naapuri mahtaa taas olla tekemässä kun tuollalailla kävelee taas tuonne ja mihinkähän se mahtaa olla menossa kun autolla lähti.. sen sijaan mistään omista tuntemuksista ja tekemisistä ei osata eikä haluta jutella ollenkaan)

Ja auta armias kun et sitten osoitakaan arvostusta ja kumartele kiitollisena siitä, että sinun puolestasi on taas ajateltu ja jopa tehty päätöksiäkin niin tällainen "hyvällä minä aina.." ja "aina olen muita ajatellut.."-ihminen vetää aivan oudot uhriutumis-marttyyriraivarit.